Ennen ajattelin, että treeni on vain silloin onnistunut, kun treenin jälkeen on totaalisen loppu. Minulla oli vain yksi vaihde ja se oli talla pohjassa. Aina piti juosta kovempaa kuin edellisellä lenkillä, nostaa enemmän rautaa kuin ennen ja tehdä joka kerta asiat aina edellistä paremmin. Eihän sellainen ole edes mahdollista. Ja voi sitä itsensä ruoskimisen määrää.
Tänään aamulla puuhailin kotihommia. Laittelin ruokaa ja vaihdettiin huonejärjestystä ja siivoilin. Iltapäivällä lähdin kuopuksen kanssa pyörällä Heidin lähimaastoihin jätskille ja kahville. Heidi on niin ihana tyyppi! Kaikesta voi puhua ja aina voi olla ihan vain oma itsensä. ?
Illalla mies houkutteli minut vielä yleisurheilukentälle tekemään rennon koordinaatio- ja liikkuvuustreenin. Treeni oli juuri sopiva tähän päivään. Sopivan kevyt, sopivan avaava, hermostoa herättelevä ja mielialaa ihan älyttömästi kohottava.
Nykyään näen tärkeäksi sen, että teen asioita, jotka kulloinkin tuntuu hyvältä ja juuri siihen hetkeen sopivalta. Arkiaktiivisuudella on iso merkitys yleiseen hyvinvointiin ja mielialaan. Toki jos haluaa treenata tavoitteellisesti, pelkkä arkiaktiivisuus ei riitä, mutta pysyäkseen terveenä, se riittää vallan mainiosti. Mielestäni hyvää arkiliikuntaa on että pyöräilee töihin, kävelee kauppaan ja tekee vähän kehonpainojumppaa. Parasta olisi, että tekee niitä asioita, jotka tuntuu mielekkäältä.
Totta, arkiaktiivisuudella on iso merkitys . Itsekin ennen menin aina täysillä ennenkuin ymmärsin hieman höllätä. Nyt tavoitteena hyvässä kunnossa 50v ( tällä hetkellä olen 46v ).
Ei tartte mennä talla pohjassa kun pitää kokonaisuuden mielessä ja ajattelee kaikkia osa- alueita.
Ja tällä hetkellä tavoite saavutettavissa ja hyvä tsemppi on . Nyt jo hyvässä kunnossa joten täytyy jatkaa samaa suuntaa …