Pyöräilyn etiketti

Olen huomannut pyöräillessä, että lajin sisällä on tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joita pyöräilijät noudattavat. Kuntosalien etiketistä ja sen rikkomisesta on blogeissa paljon kirjoiteltu, mutta mitä pyöräilyn etiketti pitää sisällään. Alle listaamani ohjeet pätevät ehkä paremmin maantiepyöräilyyn, mutta toki myös maastopyöräilyyn.

  • Moikkaa vastaantulijaa vasemmalla kädellä sormia nostaen. Kättä ei irroteta ohjaustangosta. Tähän voisin huomautuksena sanoa, että mua ei aina moikata, koska useimmiten en ole pukeutunut katu-uskottavasti pyöräilyyn tarkoitettuihin vetimiin, vaan tavallisiin treenivaatteisiin. Moikkaan silti sinnikkäästi vastaantulijoita hymyn kera. Jostakin luin, että moikkaamattomuuteen voi olla syynä myös liian hidas pyöritysnopeus, eli kadenssi. Kadenssin tulisi olla ainakin 90 pyöräytystä minuutissa.
  • Jos ajat porukassa, varoita takana pyöräileviä maaston muutoksista, joita letkan perässä ajava ei pysty itse havainnoimaan. Merkit näytetään yleensä sivulla aika alhaalla, koska ne näytettävät asiat ovat myös siellä maassa/tiessä.
  • Puhumalla/huutamalla varoittaminen on myös suotavaa. TIE! AUTO! KOIRA! OJA!
  • Suuntamerkkiä näytetään aina. AINA!
  • Käyttäydy hyvin ja huomioi kanssakisaajat/porukassa pyöräilijät. Tässäkin lajissa pätee auttamisvelvollisuus, kuten vaikkapa polkujuoksussa.

Fillarifoorumin keskustelusta lainattua:

  1. Aina on tarjottava apua, jos kohtaa tienvarrelle teknisen ongelman takia pysähtyneen yksinäisen pyöräilijän.
  2. Avusta on aina kieltäydyttävä, jos suinkin pystyy jatkamaan itse matkaa.
  3. Jos rengas on rikki, eikä ole paikkausvälineitä mukana, pitää kaikesta avusta kieltäytyä ja kävellä kotiin, koska on tyhmästi lähdetty matkaan liian vähin varustein.
  4. Kehä 3:n ulkopuolella moikataan kaikkia samaa lajia harrastavia. Lajittelu ulkonäön perusteella.
  5. Jos on seuran vaatteet päällä, niin ei tarvitse moikata, kuin seurakavereita.
  6. Karvajalkaiset sukkistelijat ovat teeskentelijöitä.
  7. Maantielenkille ei lähdetä reppu selässä.
  8. Työmatka on kilpailu.
  9. Jokaisen mäen päällä on kirimaali.
  10. Kaikkea netistä luettua ei tarvitse ottaa vakavasti.

Sellainen maailma se. 😀 Jostakin luin, että aina tulisi pyöräillä ajoradalla, mutta mä en varsinkaan kaupungissa uskalla. Saan usein kuulla ajavani väärässä paikassa. Pyörätiellä mulle sähistään, että aja autotiellä ja autotiellä autot tööttäävät tai katsovat vihamielisesti. Pyöräilijä ei kuulu näemmä mihinkään.

Asutusalueen ulkopuolella uskallan ajaa ajoradalla, JOS vieressä EI ole pyörätietä. Välillä ihmettelen Nuuksion suunnalla pyöräileviä, miksi he pyöräilevät autotiellä, jos vieressä kulkee vimpan päälle hyväkuntoinen pyörätie?

Mulla on jostakin syystä ihan kauheat antipatiat pyöräilyvaatteita kohtaan. Ne ovat vaan ihan sairaan rumia. Ymmärrän selässä olevan taskun käytännöllisyyssyistä, koska sinne saa varakumin ja evästä. Mutta miksi niissä paidoissa pitää olla t-paidan hihat? Tai jos on hihaton, niin sen pitää olla sellainen liivi. Yäh. Miksi vaatteissa on niin paljon isoja tekstejä ja logoja? Vaippahousut ovat ihan pakolliset, ellet halua kiljua lenkin jälkeen suihkussa kirvelyn vuoksi, ne mä hyväksyn, mutta en halua niihinkään mitään isoja tekstejä ja monenkirjavia raitoja. Onneksi nykyään on myös siistejä pyöräilyvaatteita, joskaan ne eivät varmasti ole oikeiden pyöräilijöiden mielestä oikeanlaisia. Kuvissa olevat pyöräilyvaatteet mä kelpuutan. 🙂 Yläosat ovat Craftin (molemmilla) ja kuvissa mulla on 2XU:n triathlonpöksyt, joissa voi myös juosta. Näiden housujen pehmuste on aika kevyt. Näissä en välttämättä lähtisi 100 kilometrin maantielenkille, mutta lyhyemmille maastolenkeille ovat ihan oivalliset, koska maastopyöräilyssä ollaan paljon myös irti satulasta.

Ps. Maastopyöräilykypärässä on lippa ja maantiekypärässä ei.
Pps. Pyörää ei nosteta pään yläpuolelle, ellet ole tyyliin maailman mestari tai voittanut Ranskan ympäriajon.
Ppps. Koska olen edelleenkin amatööri, voit täydentää listaa kommenttiboksiin. 🙂

*Pyöräilyvaatteet saatu

 

16 thoughts on “Pyöräilyn etiketti”

  1. Hahaa, kiitti informaatiosta. Mä olen jonkin verran pyöräillyt pidempiä matkoja ja miettinyt juurikin tuota tervehtimisprotokollaa. Osa pyöräilijöistä tervehtii mua, osa ei. Luulen että pääsyynä on vaatetus, koska mullakin on ihan tavalliset treenivaatteet. Mulla ei vielä ole edes niitä vaippahousuja, mutta pitäisi kyllä ehdottomasti hankkia. Jo sellaisen 40 kilometrin lenkin jälkeen tuntee takamuksessaan sen, ettei niitä ole ollut. Ja se pyöräilyasu on ihan järkyttävän ruma, enkä oikein tiedä mitä lisäarvoa se treeneihin tuo. Juoksuhousuillakin pärjää ihan kivasti.

    1. Hehe. Mullekin tämä tuli vasta nyt selväksi, kun rupesin selvittämään asiaa. 🙂

      Kannattaa ehdottomasti hommata ne vaippahousut! Pyöräilystä tulee niin paljon miellyttävämpää niiden kanssa. Muut pyöräilyvaatteet on ihan ylimääräistä hifistelyä, mä oon sitä mieltä. 🙂

  2. Hih 🙂 Hassuja nuo kymmenen käskyä. Enpä oo juuri noudattanut.

    Etelän liikenteestä en juuri tiedä kun oon ihan hitusen vain ajanut jossain Espoon korvessa, mutta mä kyllä ajan ainakin kevyenliikenteenväylällä aina kun mahdollista. Ja kaupungissa ajoradalla jos ja kun kadun vierellä on vain jalkakäytävä. Vaikka se onkin paskan suunnittelun vuoksi ihan tajutonta pujottelua ja törkeen epäsujuvia ajolinjoja. Äh voisin paasata noista melko pitkään. Mut pyöräilijoiden liikennesäännöt on ainakin täällä päin pahasti hakusessa sekä autoilijoilla että pyöräilijöillä…

    Semmosta tuli myös mieleen et pyöräilypaita on kätevä lyhyshihaisena siksi et jos pitkähihainen osoittautuukin liian kuumaksi niin sitä on paha vaihtaa kesken lenkin. Kylmemmällä voi käyttää irtohihoja jotka saa tarvittaessa kiskottua pois. (Äh, vilasin uudestaan ja huomasin et kaipasitkin hihattomia :), niistä en tiedä).

    Housuista ja kipeestä peffasta ja alapäästä sit… Vaippahousuthan auttaa kyllä jonkin verran mut mulla ainakin oli melkoista kärsimystä ja kiroilua eilinen pidempi maantielenkki, ala-asennossa ajamisesta ei puhettakaan. Penkin asennolla tietty voi helpottaa sitä mut mä aattelin marssia kunnon pyöräkauppaan hommaan mulle sopivimman mahdollisen penkin. Joissain liikkeissä on kuulema semmosia härveleistä, jolla katsotaan miten sun istuinluut sijaitsee ja sit sillä perusteella saadaan sopivin mahdollinen penkki.

    1. Säännöthän on tehty rikottaviksi. 😀

      Liikennesäännöt on kyllä monilla aika hakusessa ja varsinkin miten autoilijat ja pyörilijät huomioisivat parhaiten toisiaan.

      Irtohihat on muuten varmasti kätevät! Sellaiset vois hommata!

      Yksilöllinen penkki on myös kova! Mun aiemmassa maastopyörässä oli ihan huippu penkki, ei tullut koskaan hanuri kipeäksi.

  3. Ihan huippu! Lähes joka aamu käyn itseni kanssa keskustelun että tänä aamuma vois ajella ihan kaikessa rauhassa ettei tartte töissä olla naama punaisena aina lounaaseen saakka, mutta aina muistan jo ekan 200 m:n jälkeen että työmatka ON kilpailu 😀 Tunnistan aika monta muutakin juttua 😉

    1. Ai että kuinka tuttu ajatus! Mä muistan sen ajan, kun pyöräilin edellisiin työpaikkoihin ja joka aamu sama juttu. 😀 Nykyään rullaan ihan kevyesti, koska työpaikalla ei ole suihkua. Ei pysty hikeen asti vääntämään.

  4. Oon kanssa sitä mieltä että pyörän saa nostaa pään päälle jos kerran on käsissä ja kropassa voimaa tehdä niin! Hyvä Elina! Itse en nimittäin välttämättä jaksais tehdä noin. 😀

    Kaupunkialueella en tervehdi pyöräilijöitä, kuten en muitakaan ventovieraita vastaantulijoita. Maantiellä ja maaseudulla onkin eri juttu. Siellä ainakin mua on ilahduttanut suunnattomasti toisen pyöräilijän tervehtiminen ja hyvän kesän toivotus. Mielestäni se on vähän sama kuin moottoripyöräilijätkin moikkaavat kaikki toisiaan. Periaate siinä onkin enemmän se että ‘me kuulutaan samaan porukkaan’. Siitä asenteesta mä tykkään. 🙂

    Peace and love. 🙂

    1. Haa, kiitos! 🙂

      En mäkään kaupunkialueella tervehdi, työmatkapyöräillessä tosin välillä tekee mieli moikata niitä samoja naamoja. Erityisesti kesälomien jälkeen, kun taas näkee, että arkeen on palattu. 😀

      Moikkaaminen on kyllä mukava ele, juoksijatkin voisivat moikkailla toisiaan. Siitä tulee hyvä fiilis. 🙂

  5. Mun mielestä pyöräilypaidat on niiin hienoja, ja mulla on niitä pyöräilymääriini nähden jo ehkä vähän liikaa… Ja haluaisin lisää! 😀 Sen myönnän, että jos paitavalikoimia selaa Suomessa jossain melkein missä tahansa kaupassa, niin valikoima on pieni ja huono. Mutta ai että kun menee netistä etsimään niin löytyy niin kivoja! Yleensä ne on ärsyttävän kalliita, mutta tykkään tosi paljon myös edullisemmasta wigglen dhb-merkistä. Muita suosikkeja on mm. Rapha, Castelli ja Stolen Goat, sekä lukuisat pikkumerkit joita bongaan instasta liian paljon (mutta en koskaan malta ostaa) 😀

Leave a reply to tiinanen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *