Tänään oli ensimmäiset viralliset maastopyöräilytreenit Heidin kanssa. Saavuimme iltapäivällä Peijaksen sairaalan pihalle, jossa meitä odottikin kaksi neonväriseen paitaan pukeutunutta miestä pyörineen. Siellä meitä odotti siis Atte ja hänen kaverinsa Juha. Atte oli suunnitellut meille huikeat tekniikkatreenit Pirunkorven pusikkoon, josta olen nähnyt mitä upeimpia kuvia Aten instagramissa.
Pienen tiepätkän jälkeen saavuimme keskelle tiheää havumetsää. Olin ihan haltioissani, nimittäin tuollaisia metsiä ei meidän suunnalta löydy. Juurakkoisia ja kivikkoisia polkua hetken rymyttyämme saavuimme pienelle kangasmetsäpätkälle, johon Atte oli virittänyt meille radan valmiiksi. Ensin harjoittelimme hiukan pyörän käsittelyä. Kiihdytystä ja pysäyttämistä pyörän melkein kokonaan kuitenkaan laskematta jalkoja pois polkimilta ja taas kiihdytys ja pysäytys. Yritimme harjoitella track standia, eli pyörän pystyssä pitämistä laskematta jalkoja maahan. Se oli vaikeaa ja pelottavaakin lukkopolkimien kanssa.
Sitten harjoittelimme keulimista molemmilla päillä – etupään nostamista ja perän nostamista. Treenien lomassa Atte kertoi meille pyöräkilpailun etiketistä. Miten kuuluu toimia, jos haluaa ohi (huutaa oikea tai vasen riippuen siitä kummalta puolelta aiot ohittaa), mitä merkkiä näytät, jos haluat pysähtyä (käsi ylös) ja että täytyy varoittaa kanssapyöräilijöitä vaikeista paikoista, kuten kuopista, sillasta, ojasta, isosta kivestä jne.
Tekniikkatreeneissä harjoittelimme myös pyörän päältä alastuloa vauhdista ja pyörän nappaamista kantoon kesken pyöräilyn. Tämä oli Heidin bravuuri. 😀 Lopuksi vielä kikkailimme puunrunkojen yli.
Tekniikkaopastuksen jälkeen vedimme rundia ympäri Vantaan upeita maisemia ja lopuksi kävimme kallioilla, josta olen nähnyt paljon Aten ottamia valokuvia, eli paikkaan, josta näkee Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradalle.
Oli ihan superhauskaa opetella uutta ja huomata, miten löysin sisältäni pikkupojan, joka oli aivan liekeissä pyörällä rälläämisestä. Maastopyöräily on tosi hauskaa ja siinä tyhjenee pää ihan totaalisesti kaikista ylimääräisistä ajatuksista, koska koko ajan on pakko olla hereillä ja havainnoida maastoa. Keskittymisen herpaantumisesta voi tulla rumaa jälkeä.
Harjoitukset jatkuu. Ehkäpä päästään vielä samalla jengillä treenaamaan uudestaankin? Tai ehkäpä ystäväni Ari ehtii joku päivä lenkille?
*Kiitos pyöräilyvaatteista 2XU Suomi ja Craft Suomi
Kuulostaa tosi hurjalle, itse en kyllä uskaltaisi tollasiin kikkailuihin varsinkaan lukkopolkimien kanssa 😀 Maastopyöräily muuten kuulostaa tosi kivalle vaihtelulle maantielenkkien kaveriksi, varmaan joskus mä vielä hankin oman maastopyörän ja voitan omat pelkoni pyörällä temppuilun kanssa 😉
Kikkailut kuulostaa ehkä hurjemmalta kuin olivatkaan. Aloitimme harjoitukset vähän kerrallaan pehmeällä alustalla, jossa ei olisi haitannut vaikka olisi kaatunut. 🙂 Suosittelen kokeilemaan. Kalliolla pyöräily tuntui minusta tosi pelottavalta enkä siellä uskaltanut ottaa samalla tavalla riskejä kuin sammalmättäiden läheisyydessä.
Itsellä on kanssa jäänyt maastoajot viime vuosina vähiin maantien lumossa. Sen huomaa nyt kun päivitin maasturin uuteen ja poluillakin tulee taas ajeltua. Täytyisi varmaan kanssa osallistua johonkin alkeiskurssille!
Tuo opetus teki kyllä itselle tosi hyvää! Suosittelen.
Välillä on kivaa vaihtaa vähän lajia. 🙂 Maantiepyöräily on välillä ihan sairaan siistiä ja sitten kun innostus hiipii, on kiva vaihtaa vaikka maastopyöräilyyn tai juoksuun. 🙂