Tänään päättyi kymmenen kuukauden oppimatka Sykesportissa. Sain tuossa ajassa oppia paljon sisällöntuotannosta, videotuotannosta, monikanavaisesta viestinnästä, markkinoinnista ja pienen yrityksen meiningistä. Kaksi viikkoa sitten minulle ilmoitettiin, että saan lähteä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Tähän kahteen viikkoon mahtui monenlaisia tunteita. Tunteet heittelivät riemusta uudesta alusta epätoivoon. Jokainen, joka on ollut vastaavassa tilanteessa varmasti ymmärtää. Tänään oli se viimeinen päivä.
Toisaalta on kutkuttava olo siitä, kun en tiedä mitä mahtavaa elämä järjestää eteen ja toisaalta pelottaa se kaikki epävarmuus ja epätietoisuus järjestyykö kaikki oikeasti. Olen pysynyt ihmeen rauhallisena ja optimistisena. Jotenkin mulla on voimakas intuitio siitä, että tämä on sysäys kohti loistavaa tulevaisuutta. Tiedän sen, etten ole päässyt vielä näyttämään maailmalle mihin kaikkeen musta on. Tähän pisteeseen, tähän itsevarmuuteen on ollut pitkä ja vaikea matka, jonka mukana teistä osa on kulkenut.
En ole täällä koskaan kovin henkilökohtaisia asioita kirjoitellut. Kunpa tietäisittekin mitä nämä lähes kuusi bloggaajana vietettyä vuotta on pitänyt sisällään. Voin kertoa, että olen sen verran monessa tulikuumassa liemessä keitetty, että elämän korkeakoulua on käyty oikein pitkää oppimäärää. Tämä kaikki on nyt tässä uuden elämän ja uuden alun kynnyksellä puskenut pintaan. Monenlaista myllerrystä on käyty pääkopassa. Eilen päässä humisi treenistä korkea syke, mutta monena muuna päivänä siellä on melskannut omat ajatukseni. Näinä päivinä mun henkireikä on jälleen ollut treenaaminen. Aikoinaan kun en ollut kyvykäs käsittelemään tunteitani puhumalla tai ajattelemalla, urheilu oli ainoa tapa purkaa tuntemuksiani. Tässäkin tilanteessa urheilusta on ollut iso apu, mutta sitäkin suurempi tuki ja turva mulle on tuo mun puoliso.
Jollain jännällä tavalla ympyrä nyt sulkeutuu. Aloitin blogin pitämisen tammikuussa 2010, jolloin elin aivan kamalaa aikaa. Elämä oli silloin heittänyt kuperkeikkaa ja kaikki oli epävarmaa. Halusin kirjoittaa blogia, että pysyisin positiivisella mielellä. Lisäksi halusin siirtää facebookista urheilufiilistelyt johonkin muuhun kanavaan. Siitäkin ajasta selvittiin ja selvisin. Enempää en ainakaan vielä halua näistä elämäni käänteistä kertoa.
Ympyrä sulkeutuu siksi, koska tilanne muistuttaa niin paljon aikaa, jolloin aloitin blogin pitämisen ja myös siksi, koska nyt olen ensimmäistä kertaa sitten kevään 2011 itsenäinen bloggaaja! Se tuntuu jostakin selittämättömästä syystä todella hyvältä. Se tuntuu isolta asialta. Mä voin tehdä nyt just sitä mitä mä haluan.
Tuuletuksia! Aika hyvä fiilis just nyt.
Ps. Tein tänään syväkyykkyenkkani: 2 x 70 kg!!
Tsemppiä uuteen alkuun! Nopeesti asiat voi muuttua. Täällä innolla odotetaan mitä tuleman pitää, olet kyllä hyvä kirjoittaja, miksi et kirjottais vaikka kirjaa. En tiedä mistä näkökulmasta mutta lukisin varmaan joka tapauksessa
Todellakin! Kulunut vuosi on osoittanut monella tapaa, että asiat todella voi muuttua hetkessä.
Kiitos ihanasta kommentistasi, Sanna! 🙂 Mä oon itse asiassa miettinyt, että kirjoittaisin kirjan. Olen vain odottanut, että asiat jäsentyy päässä, sitten voin aloittaa. 🙂
Elina, kuten itsekin kirjoitit, niin maailma ei ole todellakaan vielä nähnyt mihin kaikkeen sinusta on – olet aivan äärettömän lahjakas, älykäs ja kaunis nainen. Olen myös ihan varma että tämä on sysäys kohti uutta, ehkä se just oikea askel sinne, minne et ole vielä uskaltanut mennä.
I believe in you beibe! <3 Nyt nokka ylös ja kohti ääretöntä (ja sen yli!)
Hane
Kiitos ihana Hannele! <3 Itseluottamus ei ole kuitenkaan liian korkealla, joten nuo sun sanat tuntuu erityisen hyvältä!
Tsemppiä uuteen alkuun! Kiva että jatkat bloggaamista 🙂
Kiitos Manna! 🙂 Tietysti jatkan ja kiva kuulla, että jatkaminen ilahduttaa myös sinua. 🙂
Onnea uusiin haasteisiin Uusi ovi on jo raollaan, varmasti. 😀
Kiitos! Luotetaan, että näin olisi. 🙂
Rauhallisia joulun välipäiviä Turusta!
Siirtyessäsi Syke sportille jäi blogisi säännöllinen seuraaminen itseltäni tauolle. Fitfashioniin (olithan siellä, vanha ei enää muista, kääk!) verrattuna blogialusta oli vaikeampikäyttöisempi, ja aiheet muuttuivat videopostauksiksi ja pelkiksi yhteistyöjutuiksi. Toisaalta ymmärrettävää, kun pienen firman täytyy ruokkia monta suuta.
Nyt tänään tuli kuitenkin yhtäkkiä olo, että mitäs “Endorfiinikoukulle” kuuluu. Neljän konvehtirasiallisen jälkeen kaipaa selkeästi taas motivaatiota liikunnallisempaan elämään! 😉 Kiva nähdä, että olet siirtynyt onnistuneesti eteenpäin. Uusi, henkilökohtaisempi blogialusta, uudet työt ja aurinkoinen sosiaalinen elämä kuulostavat ihanalta. Tulikin yhdeltä istumalta selattua kaikki uusimmat postaukset tähän asti (ja ehkä muutaman sivun vielä).
Toivoisin vuodelta 2016 enemmän treeniohjelmiesi avaamista, samanlaisia motivaatiokuvia kuin aikaisemminkin sekä materiaalia, joka sopii sekä sinun arvoillesi ja yksityiselämäsi raottamisen ideaan. 90% lukijoistasi on varmasti hyvämielisiä ja tsemppaavia, mutta 100% on uteliaita.
Taidankin ostaa muutamat Evoket ihan töidesi kunniaksi, onnellista vuotta 2016!
Ps. Olisi kiva, jos uusista kommenteista kommenttiosiossa saisi ilmoituksen s.postiin. Pysyisi paremmin kärryillä tapahtumien ja keskustelun osalta!
Kiitos viestistä! 🙂 Kiva kuulla näitä tällaisia tarinoita miksi seuraa ja miksi ei. 🙂
Treeniohjelmien ja treenipostausten osalta voisin ryhdistäytyä. Ennen tuli kirjattua hyvinkin tarkkaan mitä tein milloinkin.
Pitää selvitellä onko kommenttien seuranta teknisesti mahdollista myös lukijoille.