Ensihetket erämaassa

Processed with VSCOcam with f2 preset

Viime viikon perjantaina lähdimme työpäivän jälkeen ajelemaan kohti pohjoista. Ensin tarkoituksena oli pysähtyä Ouluun isäni luo yöksi, mutta kävimmekin siellä öiseen aikaan vain hiippailemassa ja syömässä vähän ja jatkoimmekin suoraan matkaa kohti Kilpisjärveä. Isä soitti aamulla ja kertoi liikkeentunnistimen paljastaneen meidän viipyneen yöllisellä eväsretkellä puoli tuntia. 😀

Ajomatka oli aivan järkyttävän pitkä ja torkuimme vuorotellen pienissä pätkissä. Pysähtelimme tiuhaan ja ajoimme aika hitaasti huonon ajokelin vuoksi. Loppumatkasta tiet olivat myös kapeat ja möykkyisessä kunnossa, sekin hidasti osaltaan matkaa. Vihdoin ja viimein saavuimme Kilpisjärvelle hetken ennen Kilpisjärven Retkeilykeskuksen aamupalan päättymistä. Ehdimme juuri ja juuri täyttämään kupumme aamupalabuffetissa 18 tunnin autossa kökkimisen jälkeen. Olo oli melkoisen pöppyräinen, mutta olimme niin innoissamme maisemista jo retkeilykeskuksella, että aamupalan jälkeen nostimme aivan liian painavat rinkat selkäämme ja lähdimme painelemaan erämaahan. Ramin rinkan paino täysillä vesivarastoilla oli 24 kiloa ja minun vastaavasti 20 kiloa. Joo-o, opittavaa on.

Lähdimme vaeltamaan Kalottireittiä ja siitä Kilpisjärvi–Halti-osuutta. Tämän reitin päätepiste on Haltilla ja ensimmäinen autiotupa oli Saarijärvellä, noin 12 kilometrin vaelluksen päästä Kilpisjärveltä. Reitti oli heti alkuunsa tosi haastava. Maasto otti kyllä heti kättelyssä meiltä luulot pois. Moni oli varoitellut reitin haastavuudesta ja vaativuudesta, joille olimme järjestelmällisesti tuhahdelleet. Emme uskoneet ketään. 😀 Ensimmäinen pätkä oli lähestulkoon pelkästään kivikkoista nousua. Väliin osui pieniä pätkiä polkua ja jonkinmoinen osuus pitkospuita kosteikkojen yli. Ensimmäisen puron kohdalla olin haljeta onnesta kun otin kirkasta vettä mukiin ja join sitä antaumuksella. Tämä oli asia, joka jaksoi hämmästyttää. Niin kirkasta, puhdasta ja hyvänmakuista vettä oli purokaupalla. Kokemattomina vaeltajina kannoimme ensimmäiset päivät koko ajan aivan liikaa vettä mukana, mistä johtuen rinkkojen painokin oli vähän liikaa. Jopa kulkeminen helpottui kuin kannoimme vain vaeltaessa tarvitsemamme juomavedet. Puroja oli siis yllättävän tiheästi ja kaikista kohdallemme osuneista virtaavista puroista sai juomakelpoista vettä.

Vaellettuamme pari tuntia pidimme ensimmäisen erämaalounastauon jonkin virtaavan puron varrelta, josta saimme ruoanvalmistukseen veden ja saimme tiskattua astiat ennen kuin jatkoimme matkaa. Meillä oli retkiruokina pelkästään superhelppoja valmiita pusseja, joihin piti vain lisätä kiehuva vesi ja odotella kymmenen minuuttia. Tässäkin meillä on opittavaa. Vaellusbudjetti puolittuu jatkossa, jos kuivatamme muonat itse valmiiksi. Ensimmäisinä päivinä valmismuonapussit maistuivat oikein hyvältä, mutta kotimatkalla ajatuskin Mountain Housen Chicken Korma Curry -pussin syömisestä sai yökkäysrefleksin aikaiseksi. 😀

Ensimmäisen päivän saldoksi tuli noin kymmenisen kilometriä vaellusta, kun päätimme pistää leirin pystyyn puron lähelle Norjan puolelle. Olimme laskelmoineet, että ehdimme laittaa leirin pystyyn ennen kuin alkaa sade ja suunnitelmamme onnistui täydellisesti, joskin se oli puhtaasti tuuria. Myöhemmin opimme, että tuolla säätila muuttuu ihan muutamassa minuutissa ja sitä on nähtävästi suorastaan mahdotonta ennustaa.

Leiriydyttyämme ihmettelimme jonkin aikaa erämaata. Kohta kumpikin reilun vuorokauden valvomisen jälkeen vain mietti milloin voi mennä nukkumaan. Seitsemän jälkeen alkoi vähitellen hämärtää ja annoimme itsellemme luvan mönkiä makuupusseihin odottamaan tulevaa vaelluspäivää. Nukuimmekin sitten heti 13 tuntia ja heräsimme uuteen päivään aivan eri ihmisinä. Yöllä heräsimme useaan otteeseen todella kovaan tuuleen ja vesisateeseen. Auoimmekin tottumattomina telttailijoina ovea ja tarkistimme silmämääräisesti teltan kiinnityksiä. Tuuli oli paikoitellen niin voimakasta, että tuntui, että teltta lähtee lentoon. Eipä lähtenyt. Kaikki kiinnitykset olivat paikoillaan ja varusteet säilyivät kuivina teltan sisällä. Toisesta vaelluspäivästä myöhemmin.

Tulevia postauksia varten voitte esittää toiveita asioista, joista haluaisitte erityisesti kuulla.

*Saimme teltan lainaksi Fjällräveniltä, malli on Akka 2. Aivan superhyvä teltta, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.

16 thoughts on “Ensihetket erämaassa”

  1. Tästä aiheesta postauksia niin paljonkuin vain riittää, kiitos! 🙂 Ihanaa, että olet(te) päässeet toteuttamaan unelmia. Kiinnostaisi se, miten suunnittelitte reitin ja kuinka paljon päivittäin etenitte. Kiitos myös telttavinkistä!

    1. Jesh, näitä tulee kyllä. 🙂

      Kaikkiin näihin kysymyksiin tulen vastaamaan tulevissa postauksissa, mutta vastaan tähänkin. 🙂

      Emme etukäteen suunnitelleet reittiä ihmeemmin. Olimme päättäneet kulkea Kalottireittiä niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu ja palata samaa reittiä takaisin. Etenimme aina päivässä noin kymmenenkilometrin matkan ja siihen meni aikaa maastosta riippuen 2,5 h – 4 tuntia.

  2. Joo kaikki tähän liittyvä kiinnostaa hirveesti. Paljon tuli matkaa kokonaisuudessa? Kävelittekö lenkin vai samaa reittiä takas päin? Oliko hyvin merkitty reitti? Oliko teillä kartta ja kompassi? Jotain muuta gps laitetta? Toimiko puhelin koko reissun? Mistä tiesitte oliko vesi juomakelpoista varmasti? 🙂

    1. Kiitos Sanna kysymyksistä, tulet saamaan kaikkiin kysymyksiin vastaukset tulevissa postauksissa. 🙂

      Vastaan nyt vain, että reitti oli todella hyvin ja selkeästi merkitty. Karttaa ja kompassia ei käytännössä kauheasti tarvitse, jos noudattelee merkittyä reittiä. Meillä toki oli molemmat mukana.

    1. Kiitos kysymyksistä. 🙂 Kirjoittelen näistä aiheista postauksiinkin…

      Ei tullut oikeastaan minkäänlaisia yllätyksiä, ihme kyllä. Lähdetään ehdottomasti uudestaankin, mutta ensi kerralla mietitään tarkemmin mitä oikeasti tarvitsee mukaan ja mitä voi jättää pois. Meidän rinkat olivat vähän turhan painavat. Lisäksi ruokapuolta mietitään myös vähän eri kantilta seuraavalle retkelle. Aiotaan tehdä itse enemmän ruokia, ettei tarvitse niitä pussisafkoja pelkästään syödä.

  3. No olipa rinkalla painoa, muutaman kerran jälkeen alkaa kummasti kannettavat kilot vähentymään 🙂
    Ruokaa on helppo kuivata, esim peruna-sipulisekoitusta pakastealtaasta yöksi uuniin, tai muita kasvissekoituksia. Tuoretta paprikaa ja tomaattia sekä erilaisia liha-aineksia on vuosien varrella myös käynyt uunin kautta eväspussiin. Valmiit lettujauhot (sellaset joihin ei tarvita munia!) ja pizzataikina, josta saa helposti Tikkupullaa, kuuluu meidän vaellusryhmän ehdottomiin suosikkeihin. Jälkkäreistä ei tingitä.

    1. Sanopa muuta! 😀 Ensi reissulle keveämmällä rinkalla ja viisaampana muutenkin. 🙂

      Kiitos vinkeistä! Tarpeellisia vinkkejä! 🙂

    1. Kiitos, kiva kuulla, että näitä jaksaa lukea. Lisää on tulossa. 🙂

      Toivottavasti säkin pääset Lappiin taas. Siellä on ihmisen hyvä olla. 🙂

  4. Niin ja samaa mieltä edellisen kanssa, jälkkärit on vaelluksilla merkittävän tärkeitä 🙂 suklaa, rusinat, pähkinät, lätyt. ..

  5. Kiva kuulla kokemuksia! Ja ihanan näköisiä nuo maisemat!
    Tota telttaa oon kuullut muuallakin kehuttavan. Oisin kiinnostunut kuulemaan teidän keittovälineistä, mitä ja miten käytitte?

    1. Maisemat on ihan omaa luokkaansa!

      Keittovälineinä meillä oli Trangia, jossa oli kaasupoltin. Trangian mukana tuli useamman kokoisia kattiloita. Kahvipannu meillä oli erikseen. Kirjoittelen välineistä vielä postauksen. 🙂

Leave a reply to LK Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *