Pakkasin maanantaiaamuna kamat ja lapsukaiset taksiin ja suhattiin satamaan äitini veneelle. Mulla on jo useampana kesänä ollut tapana tehdä viikon purjehdus tyttöjeni kanssa jonnekin päin Suomen rannikkoa. Tällä kertaa viikko onkin neljä päivää ja ensimmäistä kertaa suuntasimme Espoosta itään. Aikaisemmilla reissuilla on tullut tutuksi oikeastaan koko rannikko Oulusta Espooseen asti. Toivottavasti pääsemme vielä toisenkin kerran tänä kesänä tyttöjen kanssa merelle. Mieheni jäi mantereelle yksin paiskimaan töitä.
Ensimmäisenä päivänä purjehdimme Espoosta Kaunissaareen Sipoon edustalle, joka oli nimensä mukaisesti kaunis. Saaressa törmäsimme aivan uudenlaiseen ilmiöön, nimittäin telttakesämökkeihin. Siellä oli huomattavan paljon pysyviä telttaleirejä aivan upeilla merinäköalapaikoilla.
Meille osui mitä parhaimmat purjehdussäät. Harvoin voi purjehtia lyhythihaisissa, mutta heti maanantain keli oli juurikin sellainen. Yövyimme Kaunissaaressa ja iltaruoan valmistimme nuotiolla. Ruoka maistuu aina niin paljon paremmalle luonnossa.
Ruoan jälkeen kävelimme saaren luontopolkuja ja siinä iltakävelyllä yhtäkkiä laskeutui sakea sumu ja tunnelma muuttui saarella aivan mystiseksi. Illalla vielä viimeisenä istuin rantakalliolla ja katsoin kun sumusta ilmestyi purjevene. Aluksi erotin vain valot ja vähitellen alkoi piirtymään myös veneen ääriviivat.
Karseen hidas verkko. Tällä hetkellä istun Svartholman linnoitussaaren laiturissa. Tämä saari on Loviisan edustalla.
