Sumuisen illan iltalenkki

Taas on se aika vuodesta, kun olen saanut isosiskoni raahattua seurakseni pitkille lenkeille. Välillä pitkät peruskestävyyslenkit on kiva juosta yksin omien ajatusten kanssa, mutta olen sen verran sosiaalinen, että useimmiten mieluummin sosialisoin tuon reilut kaksi tuntia jonkun kanssa. Siskon kanssa on tosi kiva juosta, koska juoksemme samaa vauhtia ja juoksukunto on samalla tasolla. Samalla tulee vaihdettua kuulumisia kunnolla syväluotaavasti. Olisi kiva juosta yhdessä yksi kokonainen maraton, mutta saa nähdä mahtuuko mun kalenteriin katumaraton ennen Vaarojen maratonia.

Eilen juoksimme mystisen kauniissa sumuisessa säässä kaksi tuntia, matkaa kertyi 20 kilometriä. Tuo lenkki oli tämän vuoden pisin lenkkini. Vihdoinkin voin sanoa, että jalkavaivat on selätetty, tai ne ovat siinä tilanteessa, ettei jalat pysyvät pienellä perushuollolla aisoissa. Aivan mahtava fiilis!

Tuukalla pitäisi taas käydä tsekkauksessa pitkästä aikaa. Kävin tässä välissä testaamassa Suomen alppimaajoukkueen naprapaattia Lauri Koistista. Käynnillä paneuduttiin tuohon vasemman jalan oireiluun ja päänsärkyjä aiheuttavaan niska-hartiaseutuun. Tulipahan taas huomattua, että aina on jotain kremppaa kropassa ja kehonhuoltoon pitäisi panostaa lisää. Aina sama laulu. En ollut käynyt aikaisemmin naprapaatilla, mutta hoitomuoto oli pitkälti samantyyppistä kuin ortopedinen osteopatia. Sain kotiin muutamat hyvät kotihoito-ohjeet. Nähtäväksi jää lähteekö esimerkiksi alaselän kipu ja jäykkyys helpottamaan ohjeiden perusteella.

Pitkien lenkkien lähestulkoon ehdoton varuste on juomapullo tai juomapullovyö. Korkkasin eilen kauan aikaa sitten saamani Salomonin ranteeseen köytettävän juomapullon. Pullo oli tosi kätevä kuljettaa mukana ja kötöstyksen vetoketjulliseen taskuun sai näppärästi kotiavaimet. Mä tykkäsin tästä. Juomapullovyö on tosi ärsyttävä, koska se hölskyy ja liikkuu vyötäröllä. Tämä meni paljon vaivattomammin, mutta yksi pullo ei välttämättä pahimmilla helteillä enää riitä.

Se siitä sivujuonesta ja palataan sumuisille Espoon rannoille. Juoksu kulki eilen kuin unelma. Joskus sen tietää heti aamulla, että tänään lähtee. Jalat tuntuivat aamusta alkaen kimmoisilta ja levänneiltä. Tankkaukset meni ihan reisille, koska olin syönyt vähän milloin sattuu ja juonut liian vähän. Viimetipassa tankkasin litran vettä ja sehän kostautui sitten puskapissareissun muodossa. Pitää taas palautella mieleen vanhat tutut rutiinit pitkien lenkkien valmistautumisen suhteen. Oli ehkä maailman siisteintä juosta eilen! Ilma oli juoksuun aivan täydellinen. Vihdoinkin tuntuu taas siltä, että mä oon juoksija. Juoksu on niin mun juttu, se on mun laji. Rrrrakastan sitä! Nyt vaan pitää toivoa, että kroppa pysyy kunnossa.

Nyt on enää reilu kaksi viikkoa aikaa vuoden ensimmäiseen viralliseen tavoitteelliseen juoksutapahtumaan! Alkaa jo fiilis nousta! Sitä ennen on pari pienempää polkujuoksutapahtumaa, joista kirjoittelen myöhemmin lisää. En malta odottaa näitä polkujuoksutapahtumia. Olen nimittäin ihan hullaantunut tuohon lajiin. Jospa tästä vuodesta tulisi vihdoinkin se juoksun vuosi mitä viime vuodesta piti tulla. Viime vuoden tavoitteet meni elämäntilanteen vuoksi mönkään. Mitään enkkaritavoitteita en aio asettaa, vaan fiilistelylinjalla aion mennä. Jos kroppa pysyy kunnossa ja juoksu lähtee sujumaan, niin mieli voi toki muuttua, mutta tällä hetkellä etenen fiilistellen.