*Mainos: Helsinki10 tarjosi juoksujengiläisille ilmaiset osallistumisoikeudet
Sillä aikaa kun minä hiissasin liukulumikengillä pitkin Urho Kekkosen kansallispuiston latuja, juoksutiimini jäsenet juoksivat Helsinki10 -tapahtumassa kymmenen kilometrin juoksukisan.
Heti kun laitoin vaelluksen jälkeen puhelimen päälle, #endorfiinikoukussaRUN-whatsapp-ryhmään pamahti yli 300 viestiä, joissa viimeisimpänä hehkutettiin fiiliksiä juoksukisasta. Fiilistelyjä oli sen verran kiva lukea, että ajattelin jakaa ne myös täällä.
Marika
“Helsinki10 oli mun ensimmäinen 10 kilometrin kisa ikinä, joten en osannut odottaa kisalta oikein mitään. Edeltävän viikon valmistavat harjoitukset tuntuivat aika kehnoilta ja fiilis ennen lähtöä oli kaikkea muuta kun luottavainen. Lähdin kuitenkin nauttimaan ihanasta ilmasta ja kivasta kisareitistä, ja päätin lähteä 50 minuutin aikaan tähtäävän jäniksen perään. Ensimmäinen kilometri sujui sen verran iisisti, että päätin kiristää vauhtia. Otin kolmen ensimmäisen kilometrin jälkeen kiinni 47:30 aikaan tähtäävän jäniksen, jonka peesissä juoksentelin seuraavat pari kilsaa. Oma juoksu tuntui kuitenkin sen verran helpolta, että päätin kiristää jälleen vauhtia. Loppumatkan juoksin rennon kovaa ja sain ajaksi 46:12. Aika yllätti mut erittäin positiivisesti, en olis ikinä uskonut pääseväni noin lujaa! Omaa fiilistä juoksusta nosti vielä se, ettei juoksu matkan aikana tuntunut missään vaiheessa vaikealta! Heti maalissa mietinkin, että olisi pitänyt aloittaa heti alkumatkasta lujempaa, sillä voimia jäi vielä runsaasti. 🙂 Kokonaisuutena multa kuitenkin tosi hyvä juoksu ja oon siihen kyllä tyytyväinen. 🙂 ”
Anne
“Ensimmäinen 10 kilometrin kisa. Alle vuoden juoksua harrastaneena en vois olla tyytyväisempi 46:10 aikaan. Tästä lähden tavottelemaan vielä parempaa tulosta. Oman enkan parantaminen onkin juoksussa koukuttavinta. 🙂 Keli kyllä vähän hirvitti, kun oli vuoden ensimmäinen +19 asteen päivä, mutta koitin olla liikaa stressaamatta kun säähän ei voi vaikuttaa. Heitin vettä naamaan jokaisella vesipisteellä ja puskin menemään. Innolla odotan tulevia kisoja!”
Noora
“Tapahtumalauantai oli poikkeuksellisen kaunis ja lämmin. Jopa liian lämmin näin yhtäkkiä koettuna. Juostessa oli hemmetin kuuma, jo lähtöalueella oli selvää, että pitkät mustat trikoot ovat aivan liikaa tälle lenkille, mutta niissä vaatteissa oli lähdettävä, jotka aamulla oli valittu venerantaan lähtiessä.
Tapasimme porukalla Senaatintorilla puoliltapäivin, teimme alkulämmittelyt ja ryhmittäydyimme karsinaan suunnilleen omien aikatavoitteidemme mukaisesti. Edeltäville viikoille osuneet raskaammat treenit olivat tuntuneet jaloissa vielä kovasti alkuviikosta ja valmistava harjoittelu oli ontunut niin, että oma juoskuvauhti ja varsinkin luotto omaan tekemiseen oli jonkin verran hakusessa. Epävarmuus sopii huonosti yhteen itsensä haastamisen kanssa, joten lähdössä suuta kuivasi ja hermostutti. Tunne, josta hyvin valmistautuneena ei ole tarvinnut koskaan kärsiä ja vaikka yritin kertoa itselleni, ettei tuloksella sinänsä ole mitään merkitystä, olivat ensimmäiset kilometrit paitsi kuumia, myös hermostuneita.
Viiteen kilometriin asti juoksu tuntui melko mahdolliselta, yritin rauhoitella mieltäni ja kertoa itselleni, että hei, tässähän pysyy ihan ok noin 50 minuutin vauhdissa mukana. 6-7 kilometrin välillä oikeasta jalasta katosi voima ja tunto, hävitin ryhmäni jäniksen näköpiiristä ja hyvä fiilis meni samalla menojaan. Keräilin itseni loppua kohden ja juoksin vielä ihan kelvollisesti maaliin.”
Pidemmän kertomuksen Nooran kisapäivästä voi lukea täällä.
Onerva
“Helsinki10 starttasi itselleni aika haasteellisissa olosuhteissa. Takana huonosti nukuttu yö ja kova allergiakausi päällä, lisäksi vielä haasteensa toi huhtikuuhun nähden erittäin lämmin sää. Lähdin kuitenkin matkaan ilolla ja täynnä jännitystä, olihan tämä ensimmäinen 10 kilometrin juoksu, johon osallistuin. Nautin juoksusta, vaikka on pakko todeta sen olleen yllättävän rankka – 10 kilometriä on pitkä matka jos sen juoksee koko matkan kovaa. Vaikka jäin aivan himpun verran tavoitteestani (alle 50 minuuttia), olin silti tyytyväinen tulokseeni. Kaiken kaikkiaan kiva kokemus!”
Nea
“Lähdin kisaan ensisijaisesti tavoitteena vain nauttia reitistä & juoksusta sillä viime vuonna samaisessa tapahtumassa mulla oli todella pahat allergiaoireet ja juoksu tuntui kamalalta.
Päätin lähteä 57:30 jänön mukaan ja noin 5 kilometrin kohdalla ajattelin, että lähden sitä ohittelemaan 7 kilometrin jälkeen. Toisin kävi: täys seinä vastaan 6 kilometrin kohdalla, järkyttävän heikko & pyörryttävä olo iski. Uskon johtuvan mm. kuumasta säästä ja mahdollisesta nestahukasta. Joten viimeiset kilometrit menivät vuorotellen kävelyä & hölkkää vaihdellen. Harmittaa, mutta alun helppous ja juoksun keveys tuo uskoa seuraaviin tapahtumiin!”
Mirja
“On ollut ihan mahtava kokemus päästä mukaan tähän Elinan juoksujengiin. Tässä jengissä on iloinen meininki, toisia tsempataan ja kannustetaan. Olen juossut noin 11-12 vuotta. Ensimmäisestä juoksutapahtumasta on kymmenisen vuotta aikaa. Juoksutapahtuman fiilistä ei voi selittää, se täytyy kokea. Tapahtumat motivoivat treenaamaan ja tapahtumapäivä on aina huippukokemus.
Ja eipä tehnyt poikkeusta tämäkään kympin päivä. Lämpö helli ja numerolappu rinnassa koin selittämätöntä onnen tunnetta – loukkasin pohkeeni mäkitreeneissä kolme viikkoa aiemmin ja olin sittenkin lähdössä starttaamaan – supermahtavaa! En ole koskaan lähtenyt kisaan noin rennon letkeällä asenteella kuin nyt. Ehkä vamma toi armollisuutta. Kisajännitys ja turha puristaminen jäi pois.
Tämä oli ensimmäinen “oikea” 10 kilometrin kisa – Naisten kymppejä ja Midnight runeja ei lasketa. Aiemmin kymppi on sujunut noin tuntiin, joten en voisi olla tyytyväisempi 55:48 aikaan. Odotan innolla tulevia kisoja – toivottavasti nekin sujuvat yhtä rennon letkeällä asenteella.”
