Ulkonäkökeskeinen treenaaminen

Tänään Hesarissa oli juttu erään entisen fitnessurheilijan näkemyksistä ja lajin nurjasta puolesta. Aihetta on käsitelty blogeissa monesta eri näkökulmistsa aiemminkin ja aihe on melkoisen tulenarka. Uskaltaudun silti vähän raapaisemaan aihetta.

Mielestäni lajin nurjien puolien käsitteleminen julkisesti on tervetullutta. Arvostan lajin urheilijoita ja heidän saavutuksiaan siinä missä yleisurheiljoidenkin, mutta miksi tästä fitnessurheilusta täytyy nyt puhua? Mielestäni siksi, koska kyseessä on trendilaji ja tuntuu, että vähän jokainen mamma ja mimmi treenaa kisoja varten. Katselen ja kuuntelen välillä ihan haavi auki, ai että tuokin kisaa? Hirvittää siksi, koska osa lähtee leikkiin niin vähillä treenaamisilla ja urheilutaustalla. Sohvaperunasta kilpaurheiljaksi vuodessa. Miten tuo yhtälö kuulostaa aika hullunkuriselta. Vai olenko yksin tämän ajatuksen kanssa?

Miksi kaikkien pitää päästä sinne lavalle ja miksi pitää vetää itsensä ihan kuivaan kuntoon? Toisaalta mikä mä olen sanomaan. Varmaan siinä on vähän samanlaisesta itsensä ylittämisestä kyse kuin minulla esimerkiksi ensimmäisen maratonin juoksemisen kanssa.

Fitnesskisaamisen ja maratonin juoksemisen välillä on se ero, että lähes jokainen tallukka pystyy juoksemaan maratonin, eikä maratontreenaaminen edellytä itsensä näännyttämistä. Okei, ehkä aika huono vertaus. Pointtina lähinnä se, että maratontreenit eivät vaadi oikeasti kovin suurta tietotaitoa. Kunhan juoksee ja syö riittävästi. Maratonin huipputulokset ovat sitten asia erikseen ja se vaatii jo paljon enemmän osaamista, mutta maratonin voi juosta läpi kuka vain. Fitnesskisaaminen vaatii ihan älyttömästi paitsi treenaamista, mutta myös tietämystä ravinnosta, siitä miten keho reagoi dieettiin ja miten niihin kehon eri reaktioihin pitää suhtautua. Tähän pystyy (väittäisin) vain harva ja silloinkin vain pätevän valmennuksen avulla. Siksi on erityisen pelottavaa, jos vähän jokainen kisaa.

Mikä tahansa laji voi viedä äärirajoille ja sairauden kynnykselle tai jopa sairastuttaa, jos lajiin hurahtaa oikein urakalla eikä kuuntele tarpeeksi kehoaan. Mielestäni tässä keskustelussa olisi hyvä nostaa esille lajien riskit ja jokaisen olisi hyvä miettiä MIKSI treenaa kovaa/vetää tiukkoja dieettejä/tavoittelee maratonilla huippuaikaa/tai jotain muuta? Viittaamani jutun päähenkilö oli oivaltanut vasta kisadieetin läpi suoritettuaan, että nyt hän on saavuttanut ulkoisesti sen mitä halusikin, mutta sepäs ei tehnytkään hänestä yhtään sen onnellisempaa. Jos ei ole onnellinen eikä ole hyväksynyt itseään, niin tuskin sua tekee onnelliseksi mikään ulkoinen asia. Onnellisuus lähtee itsestä ja itsensä hyväksyminen ei ole rasvaprosentista kiinni.

Jos ulkonäkö on ainoa syy treenata, niin mielestäni se ei kyllä kanna pitkälle. Olisi tärkeämpää miettiä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Jos keskittyy laihduttamaan, niin ruoasta voi tulla vihollinen. Jos keskittyy kiinteytymään, vartalosta voi tulla vihollinen. En tiedä keinoa millä kaikki suomalaiset saisi liikkumaan, olemaan onnellisia ja tyytyväisiä vartaloihinsa, mutta jos vaikka aloittaisi siitä, että tekisi asioita, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi. Suosittelen harrastamaan lajeja, jotka sopii omalle vartalolle ja tuntuu kivalta. Syö maukasta ja terveellistä ruokaa sopivasti ja sopivin välein. Hymyile, rakasta muita ja itseäsi ja anna toisten rakastaa sinua.

Ystäväni sanoi ihanasti jotenkin näin: Ihminen on kaunis silloin kun se nauttii siitä mitä se tekee. Allekirjoitan.

Haluan irtisanoutua ulkonäkökeskeisestä treenaamisesta tänään, tässä ja nyt. Ymmärrän silti ristiriidan siinä, jos ja kun laitan kuvia itsestäni esimerkiksi ilman sitä kohuttua paitaa (edellisen postauksen kommentit), mutta se olen minä ja se on mun tyyli treenata. Haluaisin samalla viestittää teille, että treenaaminen on mulle nautinto. Rakastan sitä, enkä osaisi elää ilman. Kun treenaa paljon, se näkyy vartalossa. Välillä treeni ei maistu ihan yhtä hyvältä, mutta ruoka maistuu aina, sekin näkyy vartalossa. Molemmat ovat mun mielestä täysin ok. Myös se, että treenaan joskus ilman paitaa. 😀 😀