Pullukka Run

Eilen oli Suomen hauskin juoksutapahtuma Pullukka Run. Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja tänä vuonna osallistujamäärä oli tuplaantunut edellisvuoteen verrattuna. Seuraavana vuonna taas tuplataan, eikö?

Pullukka Run oli tosi hauska tapahtuma. Tapahtumassa parasta oli se, että siellä ei korostettu tulosta ja mahdollisimman nopeaa maaliinpääsyä, vaan osallistumisen riemua ja itsensä ylittämistä. Hienoa, että tapahtumaan on (uskoakseni) matala kynnys osallistua myös sellaisilla, jotka eivät urheile välttämättä hirveän intohimoisesti. Tärkeintä mielestäni on se, että liikkuu ja nauttii siitä. Tapahtumassa ajanoton takarajat olivat huomattavasti pidemmät kuin monissa muissa juoksutapahtumista. Tämä mahdollisti mm. puolimaratonin suorittamisen kävelemällä. Ihana ajatus!

Minä ja Tanja lähtöviivalla

Ennen juoksua pystytettiin Run for Good -porukalla Zeropointin myyntipiste ja myytiin Uuden Lastensairaalan hyväksi säärystimiä. Aurinko porotti kuumasti ja jännitystä oli ilmassa. Lähdin hetken säärystimiä myytyäni valmistautumaan juoksuun muiden juoksijoiden kanssa. Yritin siinä vähän lämmitellä ja venytellä ystäväperheen miehen kanssa, joka oli lähdössä ensimmäiselle puolimaratonilleen. Mun mies osallistui Pikkupullukkaan, jonka matka oli 6,5 km, samaan lähtöön osallistui myös The Juoksija Kirsi Valasti, joka tietysti voitti koko skaban. Pikkupullukoiden lähdön jälkeen puolimaratonille lähtijät asettuivat viivalle. Lähtöviivalla mun vieressä oli luolamieheksi pukeutunut mies, joka kommentoi, että juoksee täysillä ensimmäiselle juomapisteelle, mutta hänpä juoksikin sitten ihan maaliin saakka. Lähtölaukauksen jälkeen saimme vesipyssyistä kastelun ja lähdimme matkaan. En ollut tutustunut reittiin etukäteen lainkaan ja kuulinkin siinä viivalla, että menemme neljä kertaa saman rundin. Ensin ajattelin, että onpa tylsää, mutta se olikin toisaalta ihan kiva, koska parin kierroksen jälkeen osasi varautua mäkiin ja mutkiin ja tiesi suurinpiirtein kuinka pitkä matka on vielä jäljellä muutenkin kuin kilometreissä. Reitti kiersi aina maalialueen kautta.

Juoksin ekat kolme kierrosta tämän ystäväperheen miehen kanssa, mutta hänelle tuli jotakin ongelmia kolmannen kierroksen lopulla. Hän huikkasi mulle, että mene vain. Nyt harmittaa, etten jäänyt tsemppaamaan enempää, koska hän tuli mua neljä minuuttia myöhemmin maaliin. Mulla ei ollut tähän kisaan mitään tavoitetta. Halusin tällä kertaa mennä ihan rennosti. vaikka ei se kyllä ihan rennolta tuntunut. Ilma oli ihan kamalan kuuma, reitti tosi mäkinen ja mutkitteleva ja mun kunto ei kyllä ole ihan kohdallaan. Tavallaan juoksu meni rennosti, en mä mitenkään ylettömän väsynyt ollut, mutta jotenkin se viimeinen kierros yksin oli tosi tylsä. Ei jotenkin kiinnostanut yhtään juosta, koska olin ajatellut, että olisi kiva juosta ensikertalaisen kanssa kimpassa maaliin. Kello pysähtyi ajassa 2:00:21. Otan juoksun maratontreeninä. Ensin meinasin kirjoittaa, että hyvänä maratontreeninä, mutta ei se kyllä sitä ollut. Nyt pitää oikeasti keskittyä peruskestävyyskunnon kohottamiseen ja tehdä täsmätreenejä sykkeiden alas saamiseksi.

Run for Good -taustajoukot. Oikealta Tanja Piha, keskellä Kirsi Valasti ja mä.

Hauska yksityiskohta tapahtumassa oli “kiusausten kaarre”, jossa oli pari koomikkoa tekemässä parhaansa, että juoksijat keskeyttäisivät juoksun. 😀 Siellä ne paistelivat makkaraa ja tarjosivat olutta. Samassa kohdassa sai aina ihanan kastelun vesipyssyistä.

En jaksa analysoida juoksua sen kummemmin. Vauhdinjako oli tosi vaikeaa haastavan ja mäkisen reitin takia ja kuuma ilma toi oman lisänsä haastavuuteen. Ymmärsin vasta toisella kierroksella kaataa vesipisteillä vettä päähän. Se viilensi ihanasti. Juoksun jälkeen mulle iski kamala päänsärky. Nestehukkaa se ei ollut, mutta jotain auringonpistosta ehkä.

Juoksun jälkeen lojuttiin nurmikolla odottelemassa milloin se pullukka saapuu maaliin. Sami Hedberg siis. Vähän reilu kolme tuntia hänellä meni taivaltaa reitti läpi. Lääkäri oli kuulemma kieltänyt osallistumasta ja hänellä ilmeisesti vähän joka paikka pragas reissulla. Mä sain siinä auringonpaahteessa hengailusta tosi juntit rusketusrajat. Osallistumismaksuun kuului sisäänpääsy uimahalliin ja tietysti illan stand up -esitykseen. Oli aivan ihana käydä uimahallissa ensin kylmäaltaassa palauttelemassa jalkoja, sen jälkeen hierova suihku jumiutuneisiin hartioihin ja lopuksi vielä löllöttelyä porealtaassa. Tämän setin jälkeen olin ihan raukea ja teki lähinnä mieli mennä hotellihuoneeseen nukkumaan, mutta päivän lämmin ruokakin oli vielä syömättä. Viimeisillä voimilla raahauduimme syömään ja sen jälkeen vielä stand up -keikalle.

Keikka oli tosi hyvä. Nauroin koko kaksi tuntia ja nautin hyvistä läpistä. Täytyy sanoa, että kyllä tapahtuman pääorganisaattori Sami Hedberg oli hauskin ja kakkosena Zaani. Muutkin olivat tosi hyviä, mutta nämä iski meikäläisen nauruhermoon parhaiten.

Illan “huipentuma” oli hotellilla esiintynyt Nykäs Masa. Oh my. Onpahan sekin nyt nähty. Sen jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan.

Täytyy mennä Vierumäelle ehdottomasti uudestaan. Siellä on niin paljon erilaisia urheilumahdollisuuksia, joita voi kokeilla. FlowPark-reissu pitäisi nyt vaan laittaa kalenteriin. Sinne menemme koko perheen voimin.

13 thoughts on “Pullukka Run”

  1. Kuulostaa mukavalta tapahtumalta ja oikeesti on tärkeää se, että ihmisiä jotka liikkuvat vähemmän tsempataan osallistumaan ja että kynnys osallistua on mahdollisimman matala.

  2. Oi miten hauskan kuuloinen tapahtuma, oispa periferiassakin joskus vastaavia!
    Kirjoittelehan hei tarkemmin, millaisia täsmätreenejä meinaat tehdä sykkeiden alemmaksi saamiseksi. Täällä nimittäin ihan samaa ongelmaa havaittavissa.

    1. Periferiasta voi välillä lähteä tutkimaan maailmaa. 😀 😀 Vierumäki on kyllä kokemisen arvoinen paikka ja majoituspaikkoja löytyy paaaljon.

      Mä kirjoittelen, kun niiden aika koittaa. Mutta pitkiä ja kovia vetoja + peruskestävyyssykkeisiä lenkkejä, niitä nyt ainakin on luvassa.

  3. Voi nyt harmittaa kun ei tullut lähdettyä mukaan. Kovasti tuosta haaveilin jo viime vuonna. Sopisi nimittäin oikein hyvin tällaiselle jolle puolikas on vasta haaveen asteella. No josko ensi vuonna sitten. Ja Sami on kyllä ihan paras! =D
    Treenauksen iloa maratooniisi! =)

  4. Hyvä tuo juoksu oli sille reitille ja hellesäälle. Olin nyt toista kertaa tapahtumassa talkoissa ja hienoa oli se liikunnan riemu siltäkin puolelta katsottuna.

    Tsemppiä treeneihin!

    1. Ihan ok juoksu, mut jäi vähän hampaankoloon. Ehkä se on hyvä asia, niin löytyy sitä treenimotivaatiota.

      Liikunnan riemu oli kyllä tuon tapahtuman ydin.

      Kiitos tsempeistä! 🙂

  5. Oli kyllä ihan huippu tapahtuma! Osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa juooksutapahtumaan. Vasta viime maaliskuusta lähtien olen juossut (ehkä hölkkä olisi parempi ilmaisu) ja aivan nollasta aloitin. En ole ikinä ollut mikään juoksija. Suorastaan inhonnut kyseistä liikuntamuotoa. Pikkupullukalle osallistuin ja vaikka ei ihan putkeen mennyt, niin oli hienoa olla mukana ja ensi vuonna uudestaan!

  6. Helteinen tervehdys täältä Itä-Lapista. Vauhdinjaosta haluaisin kysyä tarkemmin. Minkälaista jakoa käytät puolimaratonilla tai kympillä? Millä konsteilla “pidät pään kylmänä” lähdössä, jotta et aloita liian kovaa? Nämä ovat tällaisia aloittelijan kysymyksiä, mutta viikonloppuna tuli koettua, kuinka liian kova aloitus läkähdyttävässä helteessä voi totaalisesti nitistää kympilläkin 🙁
    Mukavaa kesän jatkoa! Blogisi on erittäin hyvä ja antoisa.

    1. Mä tuijotan sykemittarin gps:ää ja sen turvin valitsen vauhdin. Mä en jostakin syystä osaa mitään “lähdetään aluksi rennosti ja kiritään sitten” -taktiikkaa. Mä lähden aina heti sitä vauhtia mitä meinaan juosta koko matkan. Jos kunto ei kestä, niin sitten vauhti hiipuu. Se onkin sitten toinen juttu. Mäkisellä reitillä vauhtia on vaikea pitää tasaisena, koska ylämäkiin vauhti väkisinkin hiipuu vähän.

      Kuntotaso pitäisi siis tietää, että vauhtia voi suunnitella. Kisassa kuitenkin on kai tarkoitus juosta vähän kovempaa kuin treeneissä, niin nipistäisin treenivauhdista ainakin sen minuutin nopeamman vaihteen silmään.

      Kuuma keli voi tuottaa yllätyksiä eikä niille oikein voi mitään, jos on valmistautunut kuitenkin ihan hyvin – eli tankannut ja juonut edellisenä päivänä ja ennen kisaa riittävästi.

      Kiitos kommentista ja ihanaa kesää sinullekin!

  7. Moikka. Päänsärkyyn liittyen piti vinkata. Itselleni on tullut myös usein pitkien lenkkien jälkeen kova päänsärky vaikka juon urheilujuomaa ja käytän geelejä. Kerran keksin ottaa lenkin jälkeen Osmosal juomajauhetta, toinen hyvä on Specialyt. Molemmat tasapainottaa elimistön suola ja sokeri arvoja. Kun otan sellaisen ei ole tullut päänsärkyä, mutta kun unohdan ottaa niin jo tulee…. -Nina

    1. Hyvä vinkki! Mulla päänsärky hellitti heti tukevan aterian jälkeen, joten suolot oli varmasti vähän heitelleet.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *