Endorfiinihumala ja laskuhumalakin

Tänään vihdoinkin juoksin pitkän lenkin. Mulla on ollut viime aikoina nihkeät fiilikset koko juoksua kohtaan viimeisimpien epäonnistuneiden lenkkien takia. Ajattelin kuitenkin uskaltautua kokeilemaan ja lähdin juoksemaan. Nappasin pihalta pyörien kanssa hengailevat lapset mukaan. Kaikki kolme pyöräilivät mun kanssa lenkin ensimmäiset kuusi kilometriä. Itse jatkoin tuossa vaiheessa aika onnellisilla fiiliksillä matkaa. Vatsa ei kiukutellut yhtään ja olo oli muutenkin tosi hyvä. Juoksin hurmoksessa ja välillä juoksu oli kuin meditointia. Oli ihan kiva vaihteeksi juosta ihan yksin. Vain minä ja musiikki. Tänään maisemat eivät paljoa ihastuttaneet, koska ilma oli ihan harmaa. Tyhjensin päätä ja juoksin. Juoksu kulki koko matkan hyvin ja tuntui, että sain pidettyä juoksun kasassa ihan loppuun asti. Uskon, että askel ei näyttänyt edes lenkin viime kilometreillä väsyneeltä. Tämän päivän lenkin juoksin uskollisilla Asics Gel Cumuluksilla, ihan varmuuden vuoksi, etteivät penikat ärtyisi enää yhtään enempää. Lenkin lopussa juomapullosta loppui vesi ja mulla oli tosi kova jano, joten lopetin lenkin vähän aikaisemmin ja pysähdyin kaupan kohdalle hakemaan vettä ja palautusjuomaa. Viimeiset 1,5 kilometriä kävelin kotiin. Soitin kotiin tytöille, että pakkaavat iltauintikamat valmiiksi. Kotiin saavuttua tytöt ryntäsivät jo käytävään vastaan, mutta mun piti vähän peseytyä ja vaihtaa bikinit päälle, että pääsimme uimaan. On onni asua Tapiolan ulkoaltaiden lähellä. Ihan paras kesäpäivän viettopaikka lasten kanssa. 

Yllättävän hyvältä maistui tämä palautusjuoma Fastin Mint Chocolate proteiinijuoma. Kotona nappasin vielä äkkiä banaanin ja join vielä vähän vettä.

Matka: 26,5 km
Kesto: 2 h 36 min
Km-aika: 5:59 min/km
Syke: keski – 149 bpm, max – 166 bpm
Kalorit: 1 419 kcal

Piti se munkin uskaltautua uimaan. Vesi oli kylmää, mutta lapset senkun vain polskivat eivätkä olisi halunneet ollenkaan lähteä pois.

Bikinit on saatu blogin kautta Stadiumista

Kotona vein tytöt suihkuun ja pesin ne ja lopuksi vielä itseni. Suihkun jälkeen mulle tuli yhtäkkiä tosi huono olo. Suihkussa fiilistelin iltapalapuuroa, jota mies suihkun aikana meille keitti, mutta sitten kun sain puurolautasen naaman eteen, niin meinasi tulla puklu.

 Tajusin heti, että olin juonut ja syönyt päivän aikana liian vähän. Pitäisi äkkiä saada suoloja ja juotavaa. Rupesin väkisin syömään puuroa ja join kivennäisvettä. Jos kaapista olisi löytynyt suolakurkkuja, olisin syönyt niitä. Olo oli oikeasti ihan kamala. Sain hitaasti ja varmasti lautasen tyhjäksi ja olo koheni sitä mukaa kun lautanen tyhjeni. Mitä tästä opimme? No sen, että aina pitäisi etukäteen tankata (ruokaa ja juomaa), jos on menossa pitkälle lenkille. Tänään en tiennyt lähteväni pitkälle lenkille ja siksi tankkaaminen jäi. Päätin vain yhtäkkiä iltapäivällä, että tänään juoksen pitkän lenkin. 

Nyt olo on taas hyvä ja euforinen. 🙂 Ihanaa, että kammo juoksua kohtaan on nyt tämän lenkin myötä hävinnyt. Toivotaan, että vatsa ei kiukuttele enää jatkossakaan. Kiukuttelevasta vatsasta tuli mieleen, että esikoisella on vatsan kanssa vähän väliä ongelmia. Keväällä joutui muutamana päivänä lähtemään kesken päivän pois koulusta. Nyt kesälomalla olen ollut itse läheltä katsomassa miten vatsakipuilu vaikuttaa pienen arkeen ja varasin lääkäriajan torstaille. Pieni ei oikeasti edes tiedä, mitä elämä on rauhallisen mahan kanssa. Voi rassua, kun on perinyt huonon vatsan. <3 Toivottavasti torstaina saamme jotakin selvyyttä asiaan.