Maraton mielessä

Eilen oli taas fysioterapia. Sieltä lähtee aina niin hyvällä mielellä pois. Kuntoutus etenee tosi hyvää vauhtia. Mulla on jo liikunnan suhteen paljon vapauksia. Saan juosta, pyöräillä, uida, saan jopa tehdä kevyesti hauiskääntöjä ja ojentajia, mutta samaan aikaan pitää varoa tekemästä mitään äkkinäistä tai raskasta. Olkapäällä en saa vieläkään käyttää voimaa. Yritin taas kysyä, että enkö mä voisi mennä jo töihin, koska olo on näin hyvä ja käsi rauhallinen, mutta vielä ei kannata. Hävettää kertoa kavereille, että käyn jo juoksemassa, jos en kuitenkaan ole vielä töissä. Sain fyssarilta tähän vastaukseksi, että sairasloman tarkoitus on saada käsi siihen kuntoon, että sillä pystyy tekemään töitä niin, ettei tarvitse enää jäädä sairaslomalle. Käsi ei ole vielä siinä kunnossa, että sillä pystyisi tekemään täyttä työviikkoa. Asia selvä, minä vielä kuntoutan ja nautin viimeisistä sairaslomapäivistä. Ajattelin, että ensi viikon olen vielä kotona ja sitten soitan lääkärille ja pyydän lyhentämään sairaslomaa.

Nyt alkaa kuminauhajumppa, eli kuntoutus alkaa olla loppusuoralla.

Nyt kun ajattelee tätä koko hommaa taaksepäin, niin kaikki on mennyt tosi hienosti, paremmin kuin olisin ikinä osannut toivoa. Silti en halua enkä uskalla mennä tutkituttamaan vasenta olkapäätä. Se siis loukkaantui viikkoa ennen leikkausta kompuroidessani rappukäytävässä. Olkapää on mennyt koko ajan vain pahemmaksi. Sen verran rankka kokemus tämä on kuitenkin ollut, että jo pelkkä ajatus toisesta leikkauksesta hirvittää. En nyt jaksa murehtia sitä asiaa enempää, tutkitutan käden sitten jossakin vaiheessa.

Tylsääkin tylsempi pukeutuja, mutta otin silti kuvan eilisestä asusta, koska kerrankin pukeuduin muuhun kuin verkkareihin tai trikoisiin.

Nyt haluan kertoa teille vappupäivän onnistuneesta juoksulenkistä. Se oli toinen juoksu leikkauksen jälkeen. Juoksu sujui ihan kuin ennen. Ensimmäisen lenkin inhottavat tuntemukset pysyivät loppumatkaa lukuun ottamatta poissa. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ja mä niin nautin! Harmi vaan, että sykemittaria mulla ei ollut, koska sykemittarin sykevyö napsahti poikki tiistain treenissä. Juoksin 12,5 kilometriä, vaikka tarkoitus oli juosta noin kymmenen kilometriä. Mulla nämä reittiarviot menee välillä vähän metsään. Kerran siskolle vakuuttelin, että kyseessä on 12 km lenkki ja juoksimme sitten reilut 17 kilometriä. 😀

Lenkillä pärjää jo näin kevyissä vaatteissa, olisi pärjännyt ohuemmallakin paidalla.

Suihkuun mennessä sukasta löytyi ylläri, ihan perus juoksijan varpaat. Jos otan kynsilakat pois, paljastuu totuus, osa kynsistä on mustunut.

Tuo lenkki kyllä kirkasi mun tämän vuoden tavoitteen. Mä juoksen sen maratonin syyskuussa! Olisin voinut juosta lauantain puolimaratoninkin (HCR), jos haluaisin. Kysyin sitä fyssarilta. Kuka olisi arvannut, että pystyn viiden viikon päästä leikkauksesta juoksemaan 12,5 km? En minä ainakaan. Tai että pystyisin juoksemaan puolimaratonin? Sitä en vielä tiedä pystyisinkö oikeasti, mutta uskon vahvasti. Ollaan tänään lähdössä mökille, joten HCR jää väliin, mutta voihan sitä mökillä käydä juoksemassa vaikka puolimaratonin, jos haluaa.

Vappujuoksu

Matka: 12,6 km

Kesto: 1 h 11 min

Nyt mun tekee mieli käydä ostamassa uusi sykemittari. Oon haaveillut Garminista jo pitkään, joten nyt voisi olla aika siirtyä siihen… Mies ei ihan ymmärrä näitä mun viirauksia. Mutta kyllähän jokaisella juoksijalla pitää Garmin olla! Eikö pidäkin?

24 thoughts on “Maraton mielessä”

    1. No hei, niin tarviin. Ja juuri tällaisia kommentteja mä tarviin, jotka tukee mun mielipiteitä. 😀

  1. Gramin se olla pitää! Olin jo vajota epätoivoon, kun en aamulla löytänyt sen sykevyöhön kiinnitettävää möllykkää mistään ja piti mennä lenkille ilman. Ihan oli alaston olo!! Onneksi löysin sen kuitenkin toisen juoksupaidan takataskusta. Olin sitten jo kolmannen kerran tämän kevään aikana pyöräyttänyt sen pesukoneen kautta… :/

    Niin ja wou! Hienosti juostu!! Ja varmasti mahtava fiilis päästä taas juoksemaan!

    Aurinkoa!!

    1. Kertokaa mulle Garminista!!! Täällä juoksija (uskallankohan nimittää itseäni siksi…?) autoaan tietämätön kyseisestä laitteesta… Ja siis uhkaavasti kuulostaa siltä, että sellaisen tarvitsen 😉

      1. Tricky, tarvitset, vaikket sitä vielä vappuna tiennytkään 🙂 GPS, sykemittari ja kello samassa paketissa. Ei ylimääräisiä kenkiin kiinnitettäviä siruja tms.

      2. Poppis tuossa vastasikin, kyllä se on vaan mahtava peli. Ja vieläpä vie juoksudatan nettiin talteen.

    2. Tiedän tunteen, mä oon sen verran tekniikkafriikki, että ilman mittareita tai musiikkia juokseminen tuntuu ihan oudolta, vaikka voisi tehdä vaihtelun vuoksi hyvää juosta ihan paljaana. 😀 Kuuntelis linnunlaulua ja kroppaa. Mut silti, mittarit tikittää ja gps paikantaa ja musiikki huutaa luureissa – i like!

      On kyllä niin mahtavaa juosta taas!

      Auringonpaistetta sinnekin!

  2. mulla on garmin 410 ja se on HUONO! vai onkohon se joku sunnuntaikappale? akku on ollut lyhytikäinen, kosketusnäyttöä on vaikea käyttää ja gps-satelliittien löytämisessä menee kauan.

    oon haaveillut suunnon ambitista, mut aarrgh se hinta..

    1. Aijaa! Harmi homma! Mä mietin tuota 410 vaihtoehtona, mutta päädyin 610. Tuo Suunnon versio voisi olla kans ihana! Se menee samaan hintahaarukkaan Garminin 610 kanssa.

  3. Mä kyl tykkään Suunnon sykemittarista 🙂 Mutta on ne Garminitkin hyviä, mun makuun vaan hieman kalliita. Enkä mä ainakaan tarvinnut mitään sellasia gps-ominaisuuksia siihen kelloon. Kännykällä träkkää lenkkiä sit jos tahtoo 🙂 Halpaa ei tietenkään kannata ostaa jos sitä käyttää niinku säkin varmaan. Niin ja kandee tietty katsella netistä/ulkomailta (jos et osta suomalaista suuntoa) niin saa ehkä vähän halvemmallakin 🙂

    1. Moi,

      Jos teet laajempaakin tutkimusta ja vertailua niin saisko kuvien ja mielipiteiden kanssa jakoon, kun itsekin olen harkinnut gps-kellon hankkimista.

      Jos persaus nyt kestäis niin Suunto Ambitin ottaisin heti.

      1. Moikka,

        voisin mä jonkinlaista arviota laitteesta tehdä. Eihän tuo Garmin ole oikein mitenkään vertailukelpoinen Suunnon M5-mittariin, koska mulla ei ole ollut siinä gps-palikkaa.

        Suunto Ambit, nyt tämäkin viiraus sitten iski päähän. Olisihan tuonkin voinut ostaa, mutta kun menin jo ja ostin Garminin Forerunner 610.

    2. Kyllähän karvalakkimallin sykemittarilla ja kännykän träkkereillä pärjää, mutta mä olen tällainen hifistelijä ja tykkään värkkäillä kaiken maailman teknisten laitteiden kanssa, niin siksi mä tuota Garminia himoitsin. Nimittäin menin ja ostin tuon mittarin tänään. 😀

  4. Garmin 610 haaveissa. Ehkä joskus…

    Ihana kuulla, että ensinnäkin saat juosta ja toiseksi sujuu noin hyvin. Sulla on koko kesä aikaa vielä treenailla. Niin ja elokuussahan voit tulla messiin puolikkalle Runners Twilightille??!!

    1. Mä haaveilin tuosta 610 piiitkään ja tänään mä sitten vihdoinkin kävin hakemassa mittarin kotiin. Oih!

      Mulla on vielä tosi hyvin aikaa! 🙂 Missä tuo Runners Twilight juostaan? Voisin hyvinkin tulla.

  5. Oi vau! Ihana saada inspiraatiota tästä, kun itse kamppailen oman selkävaivani aiheuttamassa kuopassa edelleen ja treeni ei suju mitenkään “niinkuin ennen”. Mutta kyllä vielä jonain päivänä täälläkin hehkutellaan taas maratoni-ilmoittautumisilla!

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *