Tuntureiden yli
Tänään meillä oli edessä tuntureiden ylitys ensin Rautulammelta Niilanpäälle ja sieltä sitten Sivakkaojan laavulle yöksi.
Umpihankea ja hikipisaroita
Päivästä muodostui raskas. Viimeiset kaksi kilometriä ennen Rautulampea rämmimme umpihangessa, jossa eteneminen oli uskomattoman raskasta.
Päivä tuvalla lunta lapioiden ja kirjoja lukien
Verkkainen vetelehtiminen puhui omaa kieltään ja päivän kirkastuessa tilanne vaati enää sen, että toinen sanoisi asian vihdoinkin ääneen. Minä olen levoton ja turhaudun helposti, siksi olin lähtemisen kannalla. Kaipasin fyysistä rasitusta ja ajattelin, että umpihangessa hikoilu olisi vain kivaa. Rami on harkitsevampi ja kannatti välipäivää. Taivuin järjen ääneen (kuten aina) ja sanoin lopulta ääneen “taidamme jäädä tähän”.
Toinen talvivaelluspäivä – liikkeelle aamuhämärässä
Tuvan hiljalleen lämmetessä kampesin itseni ylös punkastani. Huussireissulla huomasin aamun jo sarastavan punertavana taivaanrannassa, vaikka aurinko nousisi tänään vasta muutaman tunnin päästä ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen. Kaunis aamu sai minuun liikettä ja ryhdyin innokkaana suorittamaan minulle uusia talvivaellusrutiineja.
Talvivaelluksen ensimmäisenä päivänä tuntureiden yli Rautulammelle
Heti liikkeelle lähdettyä jännitys hellitti ja pääsin nauttimaan olostani luonnossa. Luonnossa olen onnellisimmillani, siitä ei pääse mihinkään.
KOMMENTIT