Lukijatreenit Esport Aallossa

*Mainos: Esport
Treenivaatteet: Yvette
Tarjoilut: Espresso House Otaniemi

Meidän naapuriin avattiin pari kuukautta sitten uusi Esport-kuntosali. Tai oikeastaan Aalto yliopiston metroasemalle avattiin uusi kauppakeskus A Bloc, johon avattiin Esport Aalto. Samasta kauppakeskuksesta löytyy myös ravintola, ruokakauppoja, kahvila ja muita palveluita.

Pääsin tutustumaan uuteen Esport Aaltoon syyskuussa Kipan kutsumana. Tuolloin Kipa veti muutamalle bloggaajalle The Trip -spinningtunnin. Ihastuin saliin ja ihan hullun siistiin uuteen spinning-konseptiin. Aloitin pian ensivierailun jälkeen  yhteistyön Esport Aallon kanssa.

Järjestin eilen blogini lukijoille Esport Aallossa lukijatreenitapahtuman, jossa he pääsivät myös kokeilemaan The Trip -spinningiä. Tapahtumaa sponsoroi myös Yvette, joka lahjoitti treenaajille uudet treenivaatteet ja treenin jälkeen saimme nauttia Espresso Housen herkullisia eväitä.

Ihana Kipa!

Hiukan puuskututtaa.

The Trip on siis spinningtunti, mutta ei mikään ihan tavallinen sellainen. Salin edessä on valkokangas, josta näytetään tunnin aikana maisemaa. Valkokankaalle ilmestyy jyrkkiä ylämäkiä ja hurjia alamäkiä, välillä tietysti tasaistakin. Maiseman näkeminen tekee tunnista jotenkin paljon aidomman tuntuisen ja tekee pyöräilystä raskaampaa.

The Trip -tunti kesti 40 minuuttia, mutta tuossa ajassa saatiin itsemme aivan läpimäräksi hiestä. Yllättävästi ne ylämäet sai laittamaan vastusta oikeasti sellaiseksi, miltä maisema näytti. Jos valkokankaalla oli seinäjyrkkä ylämäki, niin sitä ei vain voinut polkea lötköllä vastuksella.

Meillä oli myös lukijatreenissä ohjaajana Kipa. Hän on energian ja ilon suurlähettiläs. En oikeasti ole tavannut vastaavaa persoonaa. Kipasta huokuu niin paljon iloa, että se tarttuu väkisinkin.

Treenin jälkeen Espresso House oli kattanut meille ihanat herkut. Oli smoothieta, tuorepuuroa, leipää, kahvia ja vielä superherkulliset Pumpkin Lattet. Olin nähnyt Pumpkin Latte mainoksen jo monena päivänä salilla käydessäni, mutta en ollut uskaltanut tilata sitä, koska pelkäsin, että se maistuu liikaa kurpitsalle. Se oli aivan superhyvää, vähän kuin jälkiruokaherkku. Treenaamisessa on parasta se, että sen jälkeen pääsee syömään.

Tällaisen aamiaissetin saa Espresso Housesta alle kympillä.

Espresso House Otaniemi löytyy tästä samaisesta kauppakeskuksesta, missä Esportkin on. Kahvilassa on ihanan kotoisa tunnelma. Kuvassa näkyvän aamiaissetin saa alle kympillä. Ilahduin myös siitä, että opiskelijat saavat 20 % alennusta. Kävimme Heidin ja tyttäriemme kanssa perjantaina tuolla kahvilla ja totesimme, että siellä olisi kiva tehdä töitä. Ihana ympäristö.

Lukijatreeneissä on ihana nähdä minkälaisia tyyppejä siellä ruutujen toisella puolella on. Tuntui kuin olisin ollut ystävien seurassa. Ihania iloisia ja sporttisia naisia. Itselleni tämä treenitapahtuma tuli todella raskaan viikon päätteeksi ja piristi kyllä aivan ihanasti. Viikonloppuun tuli aimo annos hyvää fiilistä. Kiitos kaikille mukana olleille ja tietysti iso kiitos yhteistyökumppaneille! Olen todella kiitollinen siitä, että saan järjestää tällaisia juttuja.

Kuvat otti ihana Pinja Mitrovitch

Lukijatreenit

Mainos: Esport – treenipaikka, Yvette – treenivaatteet

Ihan mahtava fiilis! Järjestin tänään elämäni ensimmäiset lukijatreenit Esport Arenalla Espoossa. Tapahtumaan olisi ollut moninkertaisesti tulijoita, mutta 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta pääsi mukaan. Tapahtuman mahdollisti meille Esport, joka tarjosi meille tilat käyttöön ja Yvette, joka vaatetti meidän upean joukon päästä varpaisiin! Äärettömän kiitollinen olo! Mulla on upeat yhteistyökumppanit! Mulla on myös ihan parhaat lukijat/seuraajat! Arvontapostaukseen on tullut häkellyttävän ihania kommentteja ja mitä huikeita naisia tämän päivän tapahtumassakin oli! Oon niin onnellinen juuri nyt! Huutomerkkien määrä taitaa alleviivata tätä. 🙂

Ohjasin tänään elämäni ensimmäistä kertaa treenin alusta loppuun muille kuin itselleni. Treenin suunnittelemisessa mua auttoi yllättäen mun mies, mutta alkulämmittelyn ja liikkuvuustreenin suunnittelin ihan itse. 🙂 Olisin mä ehkä saanut suunniteltua varsinaisen treeninkin, mutta mies osasi ottaa sellaisia asioita huomioon, joita minä en olisi osannut, joten kiitos avusta, rakas.

Minun osuuden jälkeen Heidi veti meille ihanan jooga ja pilates -henkisen rauhallisemman treenin, jonka päätteeksi Heidi piti meille vielä pienen rentoutushetken. Tuo Heidin osuus oli kyllä päivän helmi. On siinä vaan selvä ero, kun ammattilainen on asialla, joka tekee työtään täydellä sydämellä. Kiitos Heidi! ❤️ Olen koko viikon kärsinyt flunssasta, joka eilen illalla nostatti pientä kuumettakin, joten en voinut treenata tänään ollenkaan, mutta Heidin vetämään osuuteen osallistuin rauhallisesti. Loppurentoutuksessa tirauttelin hiukan kyyneleitä onnesta, liikutuksesta ja Heidin kauniiden sanojen ansiosta.

Päivän kuntopiirin resepti

Jokaisella alkavalla minuutilla tehdään määrätty liikesarja ja määrä liikkeitä. Loppuaika levätään, ja seuraavalla alkavalla minuutilla ryhdytään taas rehkimään. Neljä kierrosta, ei erillisiä palautuksia, eli treenin kesto oli tänään 20 minuuttia. Voit tehdä enemmän kierroksia.

Boksihyppy x 10
Etunojapunnerrus x 10
Rinnalleveto / sumo-maastaveto-pystysoutu x 10
Wallball x 15
TRX-soutu x 10

❤️

Kuvat: minä ja Heidi

Äiti ja teini treenaa

*Mainos: Esport – olemme saaneet salijäsenyydet veloituksetta

Aloitin marraskuussa treenaamaan yhdessä 14-vuotiaan esikoiseni kanssa. Olin jo pitkään haaveillut lasten kanssa yhdessä urheilemisesta, mutta se tuntui olevan vaikeaa tai suorastaan mahdotonta kuntokeskuksissa ikärajojen vuoksi. Toki uimahalleihin pääsee lasten kanssa ja ulkona voi tehdä monenlaista yhdessä, mutta olin kaivannut paikkaa, jossa voisi tehdä jumppaa sisätiloissa ihan vain vaikka oman kehon painolla.

Viime syksynä minulle selvisi, että Esport on laskenut ikärajaa 16-vuodesta 14 ikävuoteen. Innostuin ajatuksesta ja sain tyttärenikin innostumaan. Nyt meillä molemmilla on jäsenyys Esportiin ja olemme treenanneet yhdessä viikottain noin kolmen kuukauden ajan.

Jännitin etukäteen mitä yhdessä treenaamisesta tulee. Häpeääkö teini minua? Jaksaako hän kiinnostua lähtemään äidin kanssa salille? Minkälaiset treenit tuntuu mielekkäältä? Tuleeko meille riitaa?

Aloitimme meidän yhteiset treenit siitä, että tytär sai itse valita minkälainen treeni milloinkin tehdään. Esportissa on tarjontaa vaikka kuinka paljon. On tanssillisia tunteja, monenlaista joogaa, body combatia, body pumpia, nyrkkeilyä, cross trainingia, kaiken maailman askelhyppysivuun -jumppia ja spinningiä. Lupasin lähteä kaikille tunneille, joita tyttö ehdottaa, vaikka olen koreografisissa hommissa aivan susisurkea.

Olemme käyneet tanssillisilla Sh’bam-tunneilla ja ilmajoogassa, mutta enimmäkseen olemme treenanneet ihan kuntosalin puolella kahdestaan. Yritin heittää tytölle haasteen, että kokeilisimme toukokuuhun kestävän yhteistyöjakson aikana koko tuntitarjonnan kaikki vaihtoehdot läpi. Hän ei ainakaan vielä tarttunut tähän, mutta jatkan vielä suostuttelua. 🙂

Aikataulujen kannalta on ollut helpointa valita oma kuntosalitreeni, jonka mies on meille yleensä etukäteen suunnitellut. Aloitimme treenit lempeästi ja liikkeisiin tutustuen. Aluksi teimme enimmäkseen oman kehon painolla tehtäviä liikkeitä, mutta vähitellen olemme siirtyneet myös käyttämään vapaita painoja. Tärkeintä on opettaa kaikki tekniikat kunnolla heti alussa, että paikat pysyy ehjinä ja homma turvallisena.

Yhdessä treenaaminen on ollut aivan mahtavaa! Nuo yhteiset treenihetket ovat mulle tosi tärkeitä ja on mahtavaa nähdä lapsi vähän toisessa valossa. Näen hänestä treeneissä ihan uusia puolia. Ei olla kertaakaan riidelty salilla ja olen ihaillen ja ylpeänä seurannut, miten sisukkaasti tyttö tekee kaiken alusta loppuun. On ollut myös kiva huomata, että muista lajeista opittu kehontuntemus auttaa liikkeiden opettelussa. Mukavaa on myös se, että hän antaa minun opettaa ja antaa neuvoja eikä ole kertaakaan hermostunut neuvomiseeni. Treenatessa olemme täysin tasavertaisia ja kunnioitamme toinen toisiamme.

Salille mennään aina kävellen, mutta kotiin saatetaan tulla metrolla.

Viime kerralla teimme ensimmäistä kertaa kunnolla raskaan treenin, joka haastoi päätä ja kroppaa vähän eri tavalla. Aikaisemmat treenit ovat olleet aika monipuolisia ja vähän kuntopiiri-tyyppisiä, joita on mielekästä tehdä, koska vaihtelua on paljon ja tempo pysyy vauhdikkaana. Viime treenimme koostui pitkistä kyykky- ja maastavetosarjoista, jotka tyttö teki ensimmäistä kertaa painojen kanssa. Teimme monta sarjaa samaa raskasta liikettä. Se vaatii pääkopalta aika paljon, sillä onhan se tylsää ja se lopulta tuntuu pahalta, kun lihakset väsyy. Ensimmäistä kertaa kesken treenin mietin, että tulikohan nyt suunniteltua liian raskas treeni, koska tyttö sanoi ensimmäisessä maastavetosarjassa kyykkyjen jälkeen, että jalat ovat niin hapoilla, ettei hän pysty menemään maastavedon lähtöasentoon. Päätin jo ensimmäisellä treenikerralla, että en lähde mihinkään pakottamismeininkeihin, koska siitä saa vain traumoja. Ratkaisin tilanteen nostamalla tangon telineeseen vähän korkeammalle, jotta lähtöasento olisi helpompi. Saimme tehtyä treenin loppuun saakka.

Joka kerta treenin jälkeen hymy on ollut herkässä eikä kertaakaan ole jälkikäteen harmittanut, että tuli lähdettyä. On ollut ihan mahtavaa huomata, miten tyttökin selvästi nauttii treenaamisesta ja sen tuomista onnistumisen kokemuksista. Parasta on yhdessäolo ja treenireissujen aikana käydyt keskustelut.

Toivon, että tämä yhteinen harrastus pysyy murrosiän yli!

Parasta juuri nyt

Mulla on tällä hetkellä aivan älyttömän inspiroitunut ja hyvä fiilis. Pitkä sairasloma, sen päälle pidetty loma ja lepo on tehnyt tehtävänsä. Olen nyt intoa ja energiaa täynnä. Maanantaina alkaakin sitten uusi arki. Tuleva tietysti jännittää ja vähän pelottaakin, eniten raha-asioiden takia. Uskon kuitenkin, että asiat selviää. Parasta tässä oman itsensä herruudessa on se, että voin tehdä tasan niitä asioita, joihin mun voimavarat ja mielenkiinto riittää opintojen ohessa. Olenkin luonnostellut postausta, jossa kertoisin tarkemmin yhteistöistä ja niihin liittyvistä periaatteistani. Nyt kuitenkin haluan fiilistellä, koska olo on juuri nyt onnellinen ja kiitollinen.

Paita hiessä sydämellisessä ilmapiirissä

Tämän hetken hyvä olo ja energiapiikki kumpuaa aamun tapahtumasta. Kävin Real Training Campin lanseeraustilaisuudessa. Oli ihana treenata pitkästä aikaa niin, että tuli kunnolla hiki. Parasta treeneissä oli se, kun pelkäsi treeniä etukäteen, koska rata oli tosi raskas ja haastava, mutta suoriuduimme Heidin kanssa siitä kunnialla. Jalan vuoksi tällainen pelleily ei ole fiksua, mutta jääköön tuo repiminen tuohon yhteen kertaan. Treenin päätteeksi saimme Foodinin tarjoaman herkullisen aamupalan, jota syödessä keräännyimme rinkiin kuuntelemaan pskoterapeutin ja papin (Riina Luomanperä) ajatuksia kehon ja mielen vaikutuksista toisiinsa. Ihanan avoin ja lämminhenkinen keskustelutuokio. Kiitos kaikille paikalla olleille ja erityisesti Martinalle ja Nannalle kutsusta ja tapahtuman järjestämisestä!

Koulu alkaa

Odotan innolla maanantaita, kun pitkän tauon jälkeen kipitän Haaga-Helian Pasilan kampukselle jatkamaan journalismin opintoja. Penaali on hommattu, samoin uusi tietokone ja muistiinpanovälineet. Mä olen valmis. Opintojen keskeytyminen on vaivannut mua säännöllisesti, joten nyt tuntuu tosi hyvältä, kun pääsen vihdoinkin hoitamaan sen rastin pois mun listalta. Kevään lukujärjestys on laadittu ja jos asiat menevät, kuten olen kaavaillut, saisin jo kevään aikana reippaat 60 opintopistettä kasaan. Olen yrittänyt jankuttaa itselleni, että jos tämä tahti vaikuttaa yhtään liian kunnianhimoiselta, täytyy osata löysätä. Ainakaan lukujärjestys ei näytä pahalta, mutta kuinka paljon kurssit muuten työllistää, se jää nähtäväksi.

Yhteinen harrastus tyttären kanssa

Tällä hetkellä yksi ilahduttavimmista asioista on minun ja vanhimman tyttäreni (14 v.) yhteinen harrastus. Käymme yhdessä treenaamassa Esportissa. Teen yhteistyötä Esportin kanssa ja saimme sieltä kuukausikortit veloituksetta. Aloitimme varovaisesti ryhmäliikuntatunneista: olemme käyneet testaamassa ilmajoogaa ja uhrauduin myös tanssilliselle tunnille häpäisemään itseni. Eräänä päivänä sain tytön houkuteltua kuntosalin puolelle ja ihmeekseni hän tykästyi treenaamaan myös ihan perinteistä punttia, tosin enimmäkseen ilman puntteja. Näistä meidän yhteisistä treenituokioista on tullut mulle tosi tärkeitä. Treeneihin kävellessä ehtii vaihtaa kuulumisia pidemmän kaavan kautta ja viimeksi jäimme salille vielä saunomaan. Pienempien pirpanoiden kanssa yhteistä aikaa tulee vietettyä fudistreeneihin saattaessa (matkat julkisilla n. 60 min suuntaansa). Toivon kovasti, että jokaiselle lapselle liikkumisesta tulisi luonnollinen osa arkea. En halua pakottaa ketään liikkumaan, vaan haluan kannustaa löytämään oman tavan liikkua ja nauttia liikunnasta.

Endorfiinikoukussa 8-vuotta

Blogi täytti eilen 8-vuotta. Tuntuu uskomattomalta, että olen tehnyt tätä jo niin pitkään. Itse asiassa juuri blogia aloitellessani olin joutunut keskeyttämään opinnot ja siirtymään työelämään. Mun elämän vaikeimmat ja vaativimmat vuodet osuu näihin kahdeksaan vuoteen. Tänä aikana mun elämässä on ollut työttömyyttä, työpaikan vaihtamista, itsensä etsimistä, masennus, avioero, uuden kumppanin löytyminen, urakriiseilyä, uusperhe, naimisiinmeno, työuupumus ja nyt viimeisimpänä käännöksenä tämä opiskelemaan lähteminen. Olen muuttunut paljon ja arvomaailmanikin on muuttunut tänä aikana. Kaikesta oppii ja ehkä suurin oppi näiltä vuosilta, joka auttaa mua käytännön elämässä eniten, on ymmärrys. Marissa on näistä puhunut Instagramissaan viime aikoina ja olen nyökytellyt kovasti mukana. Omien vastoinkäymisien ja kokemusten myötä on oppinut ymmärtämään muita paremmin. Huonoa kohtelua ei tarvitse hyväksyä, mutta voi yrittää ymmärtää, miksi joku haluaa olla toiselle ilkeä tai kohdella toista huonosti. Usein ilkeällä ja huonoa fiilistä ympärilleen levittävällä ihmisellä on itsellään joku haaste menossa, josta johtuen hän käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Kuva: Jonne Eskola

Kirkas mieli

Tällä hetkellä iloitsen myös siitä, että mun olo on näin hyvä. Enää en koe itseäni masentuneeksi eikä ahdistukohtauksia tule enää. Pääsen ylös sängystä ja nautin arjesta ja ihmisten seurasta. Nämä asiat eivät ole olleet mulle itsestäänselvyys. Tänään Real Training Campin loppuringissä puhuttiin juuri tästä. Mulla salassa vierähti kyynel poskelle, kun kuuntelin psykoterapeutin kuvausta masentuneesta ihmisestä. Mä niin tiesin mistä se puhuu. Masentuneen voi tunnistaa jo kävelytavasta ja kehonkielestä. Minulle tärkein apu toipumiseen oli liikkuminen. En tiedä mitä olisi tapahtunut ilman ulkoiluhaastetta ja päivittäistä ulkoilua. Tätä tuo psykoterapeutti Riina Luomanperäkin tänään korosti. Ihminen on luotu liikkumaan ja kun masentunut saa itsensä liikkeelle, sen avulla alkaa paraneminen. Minua liikunta on auttanut niin paljon. Mönkisin varmaan vieläkin siellä syvässä pimeässä suossa ilman liikuntaa. Lisäksi toipumisessa on auttanut kirjoittaminen ja tämä blogi. Blogi on mulle kuin paras ystävä, joka on kulkenut mukana kaikissa vaiheissa. Vaikka en tänne niistä kaikista vaikeimmista asioista kirjoittaisi, niin blogi on auttanut näkemään valon ja elämän positiiviset puolet. Viimeiset pari kuukautta on jälleen opettanut paljon ja ymmärrän nyt itseäni taas vähän paremmin. Kerron ehkä näistä oivalluksista tarkemmin vielä joskus.

Mikä on sun elämässä parasta juuri nyt?