Jälleen on se aika vuodesta, kun täytyy aktiivisesti pitää mielialastaan huolta, ettei kaamos imaise mukanaan synkkyyteen. Olen jo kolmen vuoden ajan ylläpitänyt somessa #kaamostaistelu-tsemppihenkeä aina marraskuussa.
Olen tullut siihen tulokseen, että ulkoilu on paras keino pitää mieliala hyvänä. Siksi tänäkin vuonna päätin, että ulkoilen marraskuun jokaisena päivänä vähintään puoli tuntia.
Olen nauttinut ihan älyttömästi rauhallisesta liikunnasta raittiissa pakkasilmassa. Välillä olen vain ihmetellyt luontoa, mutta toisinaan olen halunnut kadota äänikirjan mukana toiseen todellisuuteen.
Jos mieli on alamaissa, on turha vaatia itseltään liikoja. Silloin ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, vaan kannattaa yrittää iloita pienistä onnistumisista ja vaalia pieniä ilon ja onnen hetkiä. Itse pyrin vaikeina aikoina repimään iloa tavallisen arjen asioista: kauniista maisemasta, hyvästä ruuasta, saunomisesta perheenjäsenten kanssa, käsitöiden tekemisestä, ystävien seurasta, tv:n katselusta, äänikirjoista ja ulkoilusta.
Masentuneena liikkeelle lähteminen on vaikeaa. Silloin kaikki on vaikeaa, kun ei meinaa saada itseään edes sängystä ylös. Vaikeimpina aikoina olen huomannut ulkoilun ja luonnon parantavan voiman konkreettisimmin.
Pari vuotta sitten työuupumuksesta toipuessani Rami nosti minut sängynpohjalta, patisti pukemaan lämpimästi päälle ja lähti ulos kävelyttämään minua. Lähteminen tuntui aina ylivoimaiselta, mutta joka kerta matkan edetessä ja raitista ilmaa hengittäessä oloni keveni.
Voimien kasvaessa sain lähdettyä liikkeelle ihan omin voimin. Luonto sai voimavarani nousemaan ja mielialan vähitellen kohoamaan. Tuolloin kuuntelin vain omia ajatuksiani. Olen monta kertaa todennut, että luonnossa elämän mittasuhteet ymmärtää paremmin. Mittasuhteiden ymmärtäminen helpottaa omaa oloa ainakin hetkeksi.
Lähteminen on aina vaikeinta. Ulkoiluhaastetta ei kannata lähteä suorittamaan. Hyvinvointia ei voi suorittaa, vaan itselle täytyy olla armollinen ja lempeä. Minulle päivän ulkoilu voi olla kauppareissu kävellen tai työmatkapyöräily. Aina ulkoillessa en pysty olemaan läsnä hetkessä, enkä aina saa siitä oikeastaan mitään irti, mutta toisinaan ulkoiluhetket ovat lähestulkoon henkisiä kokemuksia.
Parhaimmillaan tämä haaste voi tehdä sen, että lähtemisestä tulee vähitellen helpompaa, kun sitä toistaa riittävän monta kertaa ja ulkona liikkumisesta tulee elämäntapa.
*Ulkoiluvaatteet: Jack Wolfskin, kengät: Lowa, pipo: Superyellow *vaatteet saatu
Kuvat: Heidi Tainio
