Lomat tuli ja meni. Arki alkoi oikein kunnon rytinällä. Lapsilla alkoi koulut ja harrastukset. Töissä on tietysti kiirettä ja projekteja. Sitä se on, kun heinäkuussa koko Suomi on kiinni, niin elokuussa sitten häsätään senkin edestä. Kuulostaako tutulta?
Olen viime viikkoina pohtinut ihan todenteolla arkeani ja arjen paremmin organisoimista. Mitkä asiat vievät minulta aikaa? Mihin haluan käyttää aikaani? Mikä on tärkeää ja mikä ei?
Olen aina mieltänyt itseni hyväksi organisoijaksi, mutta nykyään tuntuu, etten joko osaa sitä enää, arvomaailmani on muuttunut tai joku tässä yhtälössä ei täsmää. Ennen sain kaiken mahtumaan viikkoihini melko vaivattomasti, nykyään en.
Tai ehkä kaiken voi laittaa ruuhkavuosien piikkiin? Jokainen ruuhkavuosia elävä tietää, että pääkoppa on niin täynnä muistettavia asioita töiden lisäksi, että kovalevy piiputtaa jatkuvasti punaisella. Kuka menee ja minne ja mitä pitää muistaa ottaa mukaan? Onko läksyt tehty? Tarvitsetko apua läksyihin? Pese hampaat. Palauta kirjat kirjastoon. Nyt kännykät pois. Mene suihkuun. Tulkaa syömään. Oletko syönyt? Laita astiat koneeseen. Korjaa jälkesi. Siivoa huone. Menkää välillä ulos. Tekisimmekö jotakin yhdessä?
Kaiken tämän päälle tulee tietenkin työt, jotka imisivät kaiken sen ajan, jonka vain uskallat antaa. Lisäksi vielä omat treenit ja muu elämä. Vaikka lapset ovat meillä vain joka toinen viikko, en osaa kytkeä lapsivapaalla viikolla huolehtimismoodia pois päältä.
Haluan suosia nyt ratkaisukeskeistä ajattelua itsesäälissä vellomisen ja märehtimisen sijaan. Asioihin kun voi aina kuitenkin itse vaikuttaa.
Ajattelin kokeilla näitä:
- Vähemmän turhaa somettamista ja lisää kirjojen lukemista
- Lisää rutiineja (asioiden tekeminen tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan saa hommat sujumaan tehokkaammin)
- Tavoitettavuuden rajoittaminen, riittää kun olen virka-aikana tavoitettavissa. Työaikana reagoiminen työasioihin saa riittää.
- Koko perheeltä puhelimet pois viimeistään klo 20
- Enemmän läsnäoloa ja yhdessäoloa
- Varaa tietty toistuva ajankohta bloggaamiselle
- Älä stressaa asioista, joihin et voi vaikuttaa!
Näistä voisi lähteä liikkeelle ja katsoa miltä tuntuu vaikkapa kuukauden päästä. Viikon irtiotto sivistyksestä tekee kyllä niin hyvää! Ette voi kuvitellakaan, miten ihanalta ajatukselta tuntuu, kun pääsen viikoksi luontoon ilman yhden ainutta sähköpostia, whasapp-viestiä, someilmoitusta tai puhelua!! Eikä kukaan pyydä minulta viikkoon mitään. Parasta!
Tuskin olen yksin näiden asioiden kanssa. Jakakaa parhaat vinkkinne!
Hieno kirjoitus ja naulan kantaan! Helposti sitä ajattelee, että vietetään aikaa yhdessä, rentoudutaan ja eletään sitten kun kiireet hellittävät. Valitettavasti elämä sattuu olemaan sellaista, että kun alkuperäiset kiireet hellittävät, uusia kiireitä on jo tullut tilalle. Pitäisi oppia elämään tässä ja nyt. 🙂
Varmasti sun neuvoista ainakin tavoitettavissa olemisen ja kännykän käytön vähentäminen on monille nykyarjessa kova paikka.
Itse olen tietoisesti harjotellut pysähtymistä jo useamman vuoden ajan. Ajatuksiani aiheesta löytyy tämän viikon blogipostauksestani, käy kurkkaamassa saisitko vinkkejä täältä http://hitsosumia.wordpress.com/elan-sitten-kun
Sepä se. Sitten kun sitä lapsille sanoo riittävän monta kertaa, että “nyt en ehdi, nyt pitää tehdä tämä yksi työjuttu”, niin nekin oppii onneksi kuittaamaan, että niinhän sä sanoit viimeksikin.
Päätin ihan oikeasti vähentää tavoitettavissaoloaikaa ja somettamista.
Pitääpä käydä ajan kanssa tutustumassa blogiisi. 🙂