Tänään vihdoinkin koitti päivä, jolloin pääsin ladulle. Sain hommattua sukset jo ennen lumien tuloa ja fiilistelin silloin hienoja suksiani ja odotin talvea kuin kuuta nousevaa. Sitten kun talvi vihdoin tuli, häät lähestyivät ja energia meni häiden organisoimiseen. Sen jälkeen lähdimme häämatkalle, jonka aikana ne parhaat talvikelit ehti loppua. Ja sitten vielä vähän lisää huonoja selityksiä. Ehkä mun piti vain päästä työmatkalle Leville. Se oli nähtävästi riittävän hyvä kimmoke viedä sukset voideltavaksi ja lähteä ladulle.
Olen ollut siis tämän viikon Levillä työmatkalla lähes koko duuniporukan voimin. Meidän tiistaiaamun aamunavauksesta huolehti Laura Peippo, hahmo jonka nimen mainitseminen kirvoitti tänä aamuna mökissä kirosanoja. Kavereilla on ilmeisesti lihakset melkolailla kipeät sen rääkin jäljiltä. Okei, on mullakin. Otin treenit videolle ja siitä on tarkoitus koostaa jokin pätkä katsottavaksi myöhemmin.
Laura Peippo ystävällisesti neuvoi mulle missä Levillä voi voiteluttaa sukset. Vein eilen aamulla sukset voideltavaksi Elan Ski Shop & Rental -myymälään ja sain ne noutaa ne samana iltana. Pakko ihan mainita, että sain suksiliikkeessä hyvää palvelua. Suksia viedessä myyjä sanoi hinnaksi 25 euroa, mutta noutaessa mies sanoi, että enpä otakaan niin paljon, koska homma olikin oletettua helpompi. Hän veloitti minulta vain 15 euroa. 🙂
Tänään siis pääsin hiihtämään. Söimme ensin mökissä kunnon proteiiniaamupalat – nakkeja, lihapullia, paistettuja kananmunia, pulled porkia ja jälkkäriksi banaanipannareita. 😀 Tuhdin aamupalan voimin myyjät jaksoivat lähteä isolla liekillä myymään ja mä reiluna tyttönä suuntasin ennen töitä ladulle. En silti usko, että miehillä kävi kateeksi, olivat sen verran palasina Peipon treeneistä.
Mun edellisestä ulkona hiihdetystä hiihtolenkistä oli vierähtänyt useampi vuosi. Lokakuussa sain ottaa vähän tuntumaa hiihtoon Reijo Jylhän hiihtokoulussa, eli aika heikoilla kantimilla oli mun hiihtäminen. Tuossa postauksessa mainittu hiihtohaaste peruuntui. Tosi harmi juttu!
Hiukan hirvitti vetää hiihtokamoja päälle ja hävettikin, nimittäin mun hiihtoasu on sama, jolla Suomen hiihtomaajoukkue hiihtää. Heh. Lähde siinä sitten käytännössä hiihtotaidottomana ladulle sivakoimaan. Häpäisyhän se on. 😀
Ensimmäinen kilometri oli pahin. Pohkeet oli aivan tulessa ja jalkapohjat meinasi krampata, sitten pääsin kunnon ladulle ja löysin jonkinlaisen rentouden touhuun. Yritin kauheasti muistaa mitä mulle siellä hiihtokoulussa opetettiin. Muistin ne hiihtotyylit etäisesti. Taisin vetää Mogrenia lähes koko reissun. Oli yllättävän kivaa sitten kun pääsin vauhtiin. Olisi tehnyt mieli tehdä pidempikin lenkki, mutta mulla oli vielä töitä tehtävänä, joten vähän reilun tunnin lenkki sai riittää. Toisena päivänä lisää.
Hiihtolenkille tuli pituutta 13 kilometriä ja keskisyke hakkasi hurjat 157 iskua minuutissa. Taisinkin edellisessä postauksessa mainita jotakin mun kestävyyskunnosta. Tästä se lähtee.
*Hiihtoasu saatu: Intersport / Maxim Sports Suomi
