Pikainen tervehdys täältä uuden duunin kiemuroista. Olen vielä aika pihalla, mutta yksi asia on pysynyt ennallaan ja se on työmatkapyöräily. Olen pyöräillyt tänne uuteen duuniin reippahasti lähestulkoon joka päivä. Matkaa on hiukan enemmän kuin edelliseen työpaikkaan, eli noin 11 kilometriä riippuen siitä kuinka pahasti eksyn. 😀 Mun työmatkareitti ei ole vielä vakiintunut. Tämä pidempi työmatka on kyllä kiva juttu, koska saan nauttia ulkoilusta vähän pidempään joka päivä.
Tässä alkuviikosta tuli todettua, että nyt on kiitollinen vuodenaika pyöräillä, koska aamuisin alkaa olla jo aika valoisaa ja näkee upeita auringonnousuja. Auringonnousujen näkeminen on mulle myös yksi iso motivoiva tekijä lähteä ajoissa polkemaan. Jos lähtee ratkaisevat puoli tuntia myöhemmin, niin maisemat ovat paljon tylsemmät. Tämä motivointitekijä toimii kesää kohti koko ajan paremmin. Jossakin vaiheessa on pakko luovuttaa, koska päivä pitenee koko ajan ja aurinko nousee koko ajan vain aikaisemmin.
Tämän viikon aurinkoiset päivät ovat olleet kyllä herkkua. Mieliala kohenee välittömästi ja olo on paljon kepeämpi. Uusi työ kyllä osaltaan vaikuttaa tähän mielialaan kohentavasti.
Työmatkapyöräily on ihan parasta. Siitä saa niin paljon voimaa. Mulle se on välillä meditointia, toisinaan pohdiskelen asioita, joskus keskityn kuuntelemaan musiikkia, välillä mulle riittää pelkät maisemat. Todella harvoin työmatkapyöräily ärsyttää tai ottaa päähän. Vaikeinta on lähteminen, mutta sekin harvemmin. Työmatkapyöräily on mun rutiini ja repun pakkaaminen on mulle iisimpää kuin se, että menisin suihkuun ja alkaisin kotona kiukuttelemaan vaatevalintojen kanssa. Työpaikalla on enää turha kiukutella niitä valintoja, joita on reppuun päätynyt, jos haluaa vaatteet päällä tehdä töitä, niin ne vaatteet on vain kiukuttelematta vedettävä päälle.
Nyt siirrynkin tuonne pukkariin vetämään kuraisia trikoita päälle ja lähden kotiin viettämään 34-vuotissynttäreitäni. Ohjelmassa on kävelylenkki ja sitten tyttöjeni kanssa vähän herkuttelua ja saunomista.
Onnea!
Mua harmittaa, kun en voi ajaa enää työmatkoja fillarilla. Matka on sopiva eli 15km, mutta siitä on 6km ison tien kapeaa vierustaa. Kesälläkin pelottaa niin pirusti, kun satasta menee autoja eestaas. Toisaalta kotona on koirat, joitten lenkitykseen on vielä riitettävä energiaa ja aikaa.
Uskon. Voi että ärsyttävää! Koirat on kyllä hyvä pakollinen motivaattori! 🙂
Onnea!
Mulla työmatka kulkee idästä länteen, joten auringon nousut ja laskut jää harmittavasti aina selän taakse. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti että eipä ainakaan paista pyöräillessä aurinko silmiin 😉
Kiitos! 🙂
Oi vitsi, enpä oo tajunnut, että toiseen suuntaan pyöräilevillä on vähän huonompi tilanne.
Ihanan näköisiä auringonlaskuja. Minäkin jaksoin kesän pyöräillä yli kymmenen kilometrin työmatkoja, mutta syksyllä kun työt loppui ja opiskelut jatkuivat, matka lyheni kahteen ja puoleen kilometriin. Sitten opettelin ajamaan autolla ja nyt laiskana autoilen myös nuo lyhyemmät matkat! Vaikka tiedän että pyöräily tekis niin hyvää! Ehkä tästä taas ryhdistäydyn kun valo lisääntyy 🙂
Kuvissa oli auringonnousuja, mutta kauniita yhtä kaikki. 🙂
Kaksi kilometriä on oivallinen kävelymatka. Ei tulisi hikikään, mutta tekee tosi hyvää. 🙂
Onnea synttäripäivänä Ele! 🙂 Ihanan iloiselta kuulostat, osaat nauttia pienistä tärkeistä onnenhetkistä, kuten nyt työmatkapyöräilystä. Sulla on melkoista myllerrystä tapahtunut elämässäsi vuoden sisällä, musta näytää kuitenkin siltä että olet nyt tehnyt asioita, isoja päätöksiä jotka vie sua onnellisempaan suuntaan, parempaan paikkaan elämässä. Kaikkea hyvää ja oikein mahtavaa vuotta kohti 35:ttä! <3
Oi kiitos! <3
Ihana kommentti, tosi ihana. 🙂 Kaikkea hyvää sinullekin! Elämä kantaa.
Voi mä oon niin kateellinen tommosesta mahdollisuudesta! Työmatkaa vaan on sen 20km ja kun on koirat ja ratsastukset ja salit ja potkunyrkkeilyt ja sen semmoset niin loppuu vuorokaudesta tunnit jo aika armotta kesken. Ihan unelmaa olis alle 10km työmatka, jonka vois mennä pyörällä tai kävellen koirien kanssa, ne kun muutenkin on usein töissä mukana. Mutta ei auta itku markkinoilla. 🙂
Kauniita kuvia muuten päivän valkenemisesta. <3
Ihanasti sulla harrastuksia. 🙂 Iloitse niistä! 🙂
Onnea synttärisankarille! 🙂
Kiitos paljon!
Eksyin sun blogiin ekan kerran vuosi puolitoista vuotta sitten, jonkun naisten lehden houkuttelemana. Susta oli jossain lehdessä haastattelu (ehkä Me Naiset? Oma muisti pätkii, joten en ole ihan varma). Tulin kurkkaamaan ja jäin koukkuun. Mun liikkumiset ovat aika vaatimattomat, lähinnä Pilatesta ja touhuamista lasten kanssa. Tosin meillä ei ole autoa ja kulkemiset on kävellen / pyörällä / julkisilla, joten kai jotain liikuntaa tulee. Sulla on ihana suhtautuminen liikuntaan ja luulen, että olen saanut sulta inspistä. Ehkä mä tästä pikku-hiljaa lisäilen liikunta. Kiitos ihanasta blogista! Tsemppiä sinulle elämääsi! 🙂
Kiitos kivasta kommentistasi! 🙂
Ihan varmasti tulee liikuttua arkiliikuntaa, jos kaikki siirtymiset tapahtuu kävellen, pyörällä tai julkisilla. Ei siitä urheilusta kannata niin stressiä ottaa, kunhan liikkuu. Kiva kuulla, jos olen onnistunut inspiroimaan sua.
Kiitos tsempeistä, sitä tarvitaan! 🙂