Purjehtimasta kotiuduttua olen päässyt taas vähän treenaamaan. Ihanaa! Sunnuntaina kävimme miehen kanssa pyöräilemässä ja illalla vielä salilla tekemässä taas olkapään kuntoutusta ja samalla vatsoja ja jalkoja.
Tänään pyöräilin salille, tein epämääräisen treenin ja pyöräilin kotiin. Tarkoituksena oli tehdä hauikset ja ojentajat, niitä teinkin, mutta jotenkin treeni oli vähän mitä sattuu. En ollut suunnitellut treeniä etukäteen, joten säätämiseksi meni. Mun pitäisi yrittää jakaa treenit jotenkin järkevämmin, mutta nyt olkapäätä kuntoutellessa se on aika vaikeaa. Olkapään kuntoutustreeni sisältää rinnat, yläselkää ja tietysti olkapäät, joten tuohon yhdistelmään on vaikea lisätä mitään yläkropalle. Kuntoutustreenin lisäksi harvemmin jaksan enää tehdä just hauiksia ja ojentajia. Kuntoutustreenin ohessa teen yleensä jalkoja ja vatsoja. Mitä tuon lisäksi oikein jää? Hauikset ja ojentajat ja taas jalkoja. Hmm. Ehkä ei. Tämän kuntoutustreenin alkuvaiheessa olin ihan innoissani, mutta nyt tämä ohjelma alkaa puuduttaa. Kaipaisin just monipuolisempaa treeniä. Onneksi seuraavaan fysioterapiakäyntiin ei ole enää kuin viikko aikaa. Sitten saan uuden treeniohjelman. Ellei vasen käsi estä treenejä. Vasen on nimittäin treenatessa ollut vähän turhan kipeä. Käyn lääkärillä samana päivänä kuin fysioterapiassa, joten tuona päivänä selviää paljon.
Vaikka treeni oli vähän sinnepäin, niin olo oli kuitenkin 1,5 h liikuskelun jälkeen hyvä. Ihmeen vähän viikon epämääräinen syöminenkin näkyy kropassa, enemmän se vaikuttaa pääkopassa.
Maratontreenit on nyt ollut tauolla ja mua vähän huolestuttaa, miten maratonin käy. Tällä viikolla on pakko juosta vähintään 24 kilometrin hidas lenkki, että olen edes jollakin tavalla treeniaikataulussa. Pitää yrittää vielä painostaa sisko ilmoittautumaan, yhdessä treenaaminen, yhteistä tavoitetta kohti, on vaan niin paljon mielekkäämpää. Joogaankin mun on pitänyt mennä jo monta viikkoa, muttei se ole vielä sopinut aikatauluihin. Ehkä tällä viikolla viimein.
