Otsikko ei ehkä ole osuvin mahdollinen, mutta lähelle kuitenkin. Raportoidaanpas taas vaivatilanne. Palautumisessa on ollut viime päivinä jotakin häikkää. Hapottaa aivan sairaan herkästi ja lihakset on koko ajan hellät, muttei kuitenkaan kipeät. Onkohan tämä jotakin taudin jälkitilaa vai mitä mun kropassa tapahtuu? Toki tuolla loskassa pyöräilyllä on oma osuutensa hapottamiseen, mutta kyllä mä normaalisti palaudun paljon paremmin. On muuten aivan sairaan raskasta pyöräillä tuossa kelissä. Töistä kotiin polkiessa karjahdin ääneen, että “tämä on aivan perseestä”. Se oli. Tiet oli edelleen auraamatta ja tiellä oli loskaa pahimmillaan 15 cm, yritä siinä päästä eteenpäin, kun pyörä kiemurtelee ja vaikka kuinka poljet, niin matka etenee hyvin hitaasti. Olin sopinut siskon kanssa, että juoksemme huomenna töihin, mutta mä peruin sen. Menen huomenna kuulkaas bussilla töihin! Iltapäivällä meillä on uuden tiimin tyhy-iltapäivä ja menemme zumbaamaan ja sen jälkeen jotain venyttelyn, pilateksen ja joogan välimuotoa, että tulee huomiselle jotain liikunnallistakin. Oli tarkoitus tänään illalla venytellä, mutta veljet tulivat kylään, joten venyttelyt jäi väliin. Pitäisi muistaa ottaa edes magnesium-tabut, jos siitä olisi jotakin hyötyä.
Sitten mun pitkäaikaisvaiva: oikea olkapää. Melkein hävettää kertoa, että kyllähän se on edelleen kipeä ja silti olen treenannut. Olen vain oppinut jättämään tietyt liikkeet tekemättä. En pysty tekemään pystypunnerrusta, käsilläseisontaa, päälläseisontaa kyynärvarsien varassa, leuanvetoa… Jälleen kerran olen menossa lääkäriin vaivan takia ja toiveissa, josko nyt tehtäisiin perusteellisempi tutkimus käteen. Käsi ei ole edelleenkään mitenkään järjettömän kipeä, ellen vahingossa tee jotakin sellaista liikettä, joka provosoi kivun. Välillä olkapäätä särkee yöllä ja välillä työpäivän aikana, mutta missään vaiheessa vaiva ei ole kokonaan hävinnyt.
Aamulla heräsin villasukat kainalossa. Meidän sängyssä oli ruuhkaa, kaikki kolme oli kömpinyt yöllä viereen.
Voi eeeeei miten kiva blogi! Määki haluan urheiluhulluks! t. kolmen pikku-ukon äiskäpäiskä
PS Miten oot saanu urheilun järjestettyä sillon ku kaikki lapset oli vielä pieniä?
Olkapaa vaivainen taalla myos ja juuri oikea olkapaa.
Ma kayn kerran viikkoon kiropraktikolla (kiitos vakuutuksen) ja sielta olen saanut apua vaivaan. Mulla on ainakin kaulan lihakset niin jumissa, etta vaikuttaa sormiin ja hampaisiin. Kaulan venyttelysta olen saanut apua myos tuohon olkapaahan. Nyt jo pystyn normisti puntteja nostelemaan, eika tarvitse varoa mitaan liiketta.
Mulle kiropraktikko sano, etta olkapaa/hartia/kaula-alue on mennyt jumiin vauvojen kantelusta ja imetyksesta. Ma ainakin imetin muksuja mita eriskummallisimissa asennoissa ja kannan niita muksuja vielakin oikealla puolella, vaikka isojahan nuo alkaa jo olla.
Meri: Jee, ihana kuulla! 🙂 Silloin kun kaikki kolme olivat pieniä, kävin lenkillä aamulla ennen miehen töihinlähtöä tai illalla miehen tultua kotiin otin oman aikani ja kävin salilla. Vähän myöhemmin otin välillä tytöt mukaan lapsiparkkiin. Välillä tein myös niin, että otin tytöt mukaan urheilupuistoon, tytöt leikkivät radan varressa ja mä juoksin rataa ympäri.
Sumi: Missä kohtaa olkapäätä sulla on häikkää? Tämä mun vaiva on oikeastaan kokonaan vielä diagnosoimatta. Sitten kun syy löytyy, niin voisi ruveta hoidattamaankin oikealla tavalla.