Minulta kysytään usein vaellus- ja retkiruuista, joten koostan nyt postauksen tulevan reissun eväistä. Olen koostanut jokaisen pitkän vaelluksen ruuat pitkälti samalla kaavalla. Rami on meistä kahdesta se, joka ymmärtää jotain ravitsemuksesta, kulutuksesta ja energiantarpeesta, joten hän suunnitteli ensimmäisten reissujemme ruuat ja niiden kalorimäärät. Minä olen sitten sen pohjalta varioinut itselleni mieleiset vaihtoehdot.
Lue aiempi postaus vaelluseväistä: Vaelluksen muonitus
Arjessa rakastan ruokaa ja hyviä makuja, mutta retkellä paras mauste on nälkä, enkä siksi ole turhan vaativa ruokien suhteen. Retkellä arvostan ensisijaisesti nopeutta ja helppoutta. En voisi kuvitellakaan, että kuivaisin itse retkiruokani, koska välttelen arjessani ruuanlaittoa viimeiseen asti. Inhoan sitä.
Aamupala
2 jälkiuunipalaviipaletta, päällä voita, juustoa, mahdollisesti myös leikkelettä
1 annospussi puuroa
Kahvi
Berocca (joka sisältää myös magnesiumia)
Lounas + jälkiruoka
Nuudelipussi
Lämmin kuppi
John West -tonnikalapussi
tai
Knorrin kuivattu pasta, johon kaadetaan vain kuuma vesi (bolognese tai mozzarellapasta)
Pirkan Parhaat tonnikalafile
2 palaa näkkäriä, päälle voita
Suklaapatukka
Kahvi
Päivällinen + iltapala
Valmis retkiruoka (Real Turmat tai Tactical Foodpack)
Kuuma kaakao
Miksi juuri nämä vaellusruuat?
Tällä määrällä ruokaa jaksan kävellä enkä ole nälkäinen. Aamuisin minulla on aina nälkä, olin sitten retkellä tai kotona. Näin aineenvaihduntani vain toimii. Aiemmilla vaelluksilla olen syönyt aamuisin puuroa eikä se ole pitänyt nälkää tarpeeksi pitkään, siksi päätän nyt kokeilla lähes samaa aamupalaa kuin kotona.
Välipaloja tai muuta ekstraa en näiden lisäksi tarvitse. Joskus olen ottanut mukaan karkkia ja syönyt sitä ajankuluksi, mutta siitä kroppa ei tykkää, joten tällä kertaa jätän karkit pois rinkasta. Vatsaongelmat eivät nimittäin ole tervetulleita retkellä. Lisäksi karkeista tulee vain ylimääräistä painoa kannettavaksi, kun ne eivät ole energiansaannin kannalta tärkeässä roolissa.
Joku saattaa ihmetellä, miksi syön suklaata enkä jotain “järkevämpää”, niin vastaus on: puhtaasti maun takia. En tykkää proteiinipatukoista ja syömällä on tarkoitus saada energiaa etenemiseen, suklaasta sitä saa ja se maistuu hyvältä.
Ensimmäisille vaelluksille otimme liikaa ruokaa mukaan, koska monet suosittelivat ottamaan ruokaa reilummin kuin arjessa syö. Mukana oli pähkinöitä ja muuta pientä naposteltavaa. Meillä nämä jäivät kuitenkin syömättä. Omia vaellusruokia suunnitellessa täytyy tuntea itsensä, kehonsa ja energiantarpeensa, jotta osaa varata reissuun itselleen sopivan määrän ruokaa. Me kumpikin urheilemme lähes päivittäin, joten myös kotona kulutus on kovaa. Tunnemme itsemme ja rajamme, joten osaamme arvioida, minkälaisella ruokamäärällä pärjäämme tuollaisen ajan. Jos kyseessä olisi pidempi reissu, niin energiavaje rupeaisi varmasti pitkän päälle vaivaamaan, mutta näin lyhyellä reissulla sillä ei juurikaan ole merkitystä.
