*Sisältää mainoslinkkejä
Heräsin aamulla todella hyvin nukutun yön jälkeen jo kahdeksalta ihanan aurinkoiseen aamuun. Katselin riippumatosta ympärilleni ja ihastelin maisemaa. Mun teki mieli nousta ylös, mutta jäin kuitenkin haaveilemaan riippariin ja nukahdin uudestaan. Heräsimme lopulta kymmenen aikoihin laittelemaan aamupalaa. Oli ihana olo riippumatossa nukutun yön jälkeen, kun mihinkään ei kolottanut.
Kömmin tukka pystyssä laavulle aamupalahommiin, kun samaan aikaan työkaveri puolisoineen olivat jo reippaina rinkat selässä lähdössä vaeltamaan. Aamutoimissa menee aina oma aikansa ja nyt, kun ensimmäisiä kertoja purki ja pystytti riippumattoleiriä, niin emme turhaan kiirehtineet. Tosin kiire ei muutenkaan kuulu sanavarastoomme lomalla. Teemme aina asiat juuri siihen tahtiin, kun sopivalta tuntuu.
Rami oli laatinut meille reitistä jonkinlaisen hahmotelman etukäteen, mutta mitään kovin yksityiskohtaista suunnitelmaa meillä ei ollut. Reitti täsmentyi sitä mukaa, kun matka eteni. Ensimmäisenä päivänä meillä oli tarkoitus lähteä ensin Aittajärveltä kohti Itää ja siitä Suomujoen ja Muorravaarakanjoen yhtymäkohdassa suuntaisimme Muorravaarakanjoen suuntaisesti kohti etelää. Sovimme, että päivän aikana päätämme, menemmekö yöksi tulipaikalle joen varteen vai koukkaisimmeko Jyrkkävaaran tuvan ympäristöön. Emme olleet koskaan aiemmin käyneet tuolla suunnalla ja jotenkin Jyrkkävaara tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta, niin päätimme mennä sinne.
Ensimmäinen vaelluspäivä on aina vähän totuttelua ja sitä se oli tälläkin kertaa. Mun jätti-iso rinkka painoi enemmän kuin koskaan aiemmin. Rinkalle tuli painoa noin 23 kiloa. Aikaisemmilla reissuilla Rami on kantanut rinkassaan teltan ja minun on tarvinnut kantaa vain omat varusteeni. Nyt kannoin omat riippumattovälineeni, joista tuli painoa yhteensä noin kolme kiloa. Tämän lisäksi pakkailin vähän huolettomasti, joten rinkassa oli muutamia ylimääräisiä vaatekappaleita ja herkkuja yli tarpeiden. Pienistä puroista kertyy yllättävästi lisäpainoa.
Kävely tuntui raskaalta ja kuten ensimmäiseen vaelluspäivään kuuluu ja mieli laukkasi joka suuntaan. Välillä olin aivan riemuissani, onnellinen ja helpottunut siitä, että viimein olen metsässä ja saan levätä. Toisena hetkenä mietin, jäikö jokin työjuttu kuitenkin hoitamatta. Aluksi menee aina pari päivää, että pääsee arjesta irti ja pystyy olemaan täysin läsnä.
DD Hammocks Tarppi, DD Hammocks whoopie slingit ja DD Hammocks puunhalaajat, DD Hammocks Underquilt
Reitti Jyrkkävaaraan vaati tosiaan joen ylityksen. Rami oli tapansa mukaan selvittänyt etukäteen parhaan ylityspaikan. Itse aloin siinä ylityshetkellä kyseenalaistamaan, onko tämä nyt varmasti paras mahdollinen kohta ylittää. En erityisemmin pidä kahlaamisesta jääkylmässä vedessä ja siksi olin aivan varma, että ylitys olisi kannattanut tehdä kapeammasta joen kohdasta. Jupisin mennessäni, mutta silti kiltisti kahlasin, koska tiesin, että Rami ei jätä asioita puolitiehen vaan on oikeasti selvittänyt asian perusteellisesti. Kahden joen risteyskohta oli leveä ja piti kahlata useampaan kertaan ennen kuin viimein olimme Muorravaarakkajoen toisella puolella.
Saavuimme Jyrkkävaaraan noin neljän tunnin vaeltamisen jälkeen. Jyrkkävaara on hieno paikka. Tupa on lammen rannalla ja lammen toisella puolella on nimensä mukaisesti seinämänä nouseva jyrkkä vaara. Laitoimme leirimme ihan lammen rantaan tulipaikan viereen. Jyrkkävaaraan saapuessamme siellä ei ollut ketään muita. Päivä oli iltaan saakka upean aurinkoinen ja ilta-aurinko värjäsi vaaran rinteellä olevien puiden latvat keltaisiksi.
Ilta hujahti tutuissa rutiineissa: leirin pystytys, poimin marjat aamupuuroon, kirjoittelin päiväkirjaa, iltaruuan laitto, tulilla lämmittelyä ja jutustelua, seuraavan päivän reitin suunnittelua ja lopulta kömmimme riippumattoihimme nukkumaan.
Päivän reitti: Aittajärvi–Jyrkkävaara
Matka: 11,60 kilometriä
Ps. Keitimme lammen veden ennen käyttöä. Ei kannata ottaa juomavettä lammesta.
