Maailma on kaunis ja lepo tekee ihmiselle hyvää. Siinä kaikki, mitä tällä hetkellä ajattelen. Vexi Salmi on pukenut tämän fiiliksen hienosti sanoiksi.
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
On vapautta vaistota viesti suuremmasta
Ja olla kuin kaikua aina jatkuvasta
Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus
Arjesta irtautumisen vaikeus
Arjesta irtautuminen ja rentoutuminen on aina yhtä vaikeaa. Stressi pitää tiukasti otteesaan, ellei siitä pyri tietoisesti pääsemään eroon.
Pään sisällä oli aluksi käynnissä kauhea kamppailu siitä mitä muka pitäisi tehdä ja mitä oikeasti haluaisin tehdä. Olin lomareissun ensimmäisinä päivinä ihan stressissä, kun mietin miten ihmeessä mä teen täällä juoksutreenejä, kun täällä on niin kuuma?
Sitten pääsin irti kaikesta pään sisäisestä möykästä, joka huusi pitäisi sitä ja tätä, ja päätin nauttia olostani. Olen ihmetellyt ympäröivää kauneutta ja yritän parhaani mukaan tallentaa näitä hetkiä mieleeni kaamoksen varalle.
Täällä on niin paljon kauniita kukkia ja kasveja, joita en osaa edes nimetä. Rakastan näitä upeita kyliä vuoren rinteellä. Niin upeita maisemia!
Täällä vallitseva äänimaisema on jotain sellaista, jonka yritän myös tallentaa muistiin. Rannalla aaltojen kuohu ja aaltojen mukana pyörivien pikkukivien kilinä. Kylissä kävellessä kukot kiekuvat taukoamatta ja kaskaat sirittävät korvia huumaavan kovaa. Ja kaikki nämä ympäröivät tuoksut.
Täällä Kato Staloksessa on merkattu muutama sopivan pituinen ja kaunis kävelyreitti tuolla kylissä. Ihmeekseni emme ole siellä juurikaan törmänneet muihin turisteihin. Meidän joka aamuiset kävelyt ovat olleet reissumme parasta antia. Jaksan joka päivä hämmästellä, miten kadun varressa kasvaa viinirypäleitä, jotain viikunan näköisiä hedelmiä, oliivipuita ja jopa banaanipuita olemme nähneet.
En ottanut tälle reissulle kameraa mukaan, vaan olen ottanut kuvia pelkästään kännykällä. Raskastan valokuvaamista ja tallentaa valokuviksi kaikkea kaunista, mutta kamera saa minut helposti vain suorittamaan. Olen pyrkinyt tallettamaan hetkiä ensisijaisesti vain mieleeni. En ole juurikaan sometellut lomaltamme. Etäisyys someen tekee hyvää. Aloin olla niin kyllästynyt someen ja bloggaamiseen, että olin ihan vähällä laittaa pillit pussiin. Enää ei ole yhtään sama olo.
Nyt odotan arkea intoa täynnä. Päätin olla ainakin marraskuun loppuun saakka täyspäiväinen bloggaaja ja somevaikuttaja, katson elämäni ensimmäistä kertaa, miltä se tuntuu. Samalla laittelen vähän verkkoja vesille tulevaisuuden suhteen. Tämä päätös tuntuu juuri nyt tosi hyvältä ja oikealta. Pyrin kaiken mekkalan keskellä kuulla oman ääneni ja tehdä jatkossakin asioita, jotka tuntuvat minusta hyvältä ja oikealta.