1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
3. vaelluspäivä: Saunomista ja auringonlaskun ihastelua Luirojärvellä
4. vaelluspäivä: Sokostille ja siitä eteenpäin
5. vaelluspäivä: Piristävä pulahdus tunturipuroon vaelluspäivän päätteeksi
6. vaelluspäivä: Paratiisikurun mykistävät maisemat
7. vaelluspäivä: Sadetta ja kiukkua
Porttikoski – Lankojärvi
Heräsimme ennen yhdeksää. Sade oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Siirryimme teltasta lämpimään tupaan laittamaan aamupalaa. Tuvassa yöpyneet miehet tekivät lähtöä ja osa oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Lisäsimme tuvan kamiinaan pökköä pesään ja kannoimme makuupussimme ja -alustamme tupaan kuivumaan.
Lämmin tupa tuntui vähän liian mukavalta eikä sateeseen lähteminen juurikaan houkutellut. Päivän suunnitelmana oli kävellä melko lyhyt matka Porttikoskelta Lankojärvelle (noin 7 kilometriä). Yhdentoista aikoihin nostimme rinkat selkään ja lähdimme matkaan.
Matka Lankojärvelle kulki Suomujoen vartta. Vettä oli satanut kaksi päivää taukoamatta. Polut olivat märkiä ja suot ja kosteikot sitäkin märempiä. Lyhyeksi ja nopeaksi arvioimamme reitti veikin 3,5 tuntia aikaa, koska suoalueiden ja kosteikkojen ylittäminen oli hidasta. Aloin ymmärtää vaellussauvojen merkityksen, niistä on aika paljon hyötyä tällaisessa maastossa. Etsimme ylityksiin tueksi maastosta matkasauvoja, jotka jätimme seuraavia varten ylityspaikkojen varrelle.
Kävellessä vesisade tuntui hellittävän hiukan. Satoi vain hentoista tihkua. Elättelin toivetta siitä, että sääennuste ei pitäisikään paikkaansa ja sää selkenisi jo tänään eikä vasta ylihuomenna.
Kirosin soita ja kosteikkoja. Kyllästytti jatkuva kiertely, kivillä ja kaatuneilla puilla tasapainoilu. Jokaisen suon ja kosteikon kohdalla toivoin, että se olisi viimeinen. Sovimme Ramin kanssa, että Suomujoen varsi on nyt lopullisesti nähty.
Lankojärven tuvalla odotti krapulaisen oloinen seurue, joista osa teki vasta siinä vaiheessa lähtöä päivän etapilleen. Toimme kenkämme tupaan kuivumaan ja valmistimme lounaan tuvan kuistilla. Sade latisti tunnelmaa, koska sateen vuoksi joutui pysyttelemään paikoillaan joko teltassa tai tuvassa.
Istuskelimme tuvan kuistilla pitämässä sadetta, kun metsästä rupesi kuulumaan puheensorinaa. Kohta järven toiselle puolelle ilmestyi jonossa hahmoja, jotka lähestyivät tupaa. Tuvan pihaan lampsi peräkanaa lähes 50 yläasteikäistä leirikoululaista. Lapset olivat aivan läpimärkiä. Pieni tupa täyttyi märistä ja haisevista varusteista. Tuvan pihapiiriin nousi hetkessä kymmeniä telttoja. Seurailimme, mihin nuoriso pystyttää telttansa ja kävimme vasta sen jälkeen etsimässä meidän teltalle rauhaisan paikan.
Tuvan ilmapiiri oli rento ja hyväntuulinen yltyneestä sateesta huolimatta. Tuvan pihapiirin touhuja oli hauska seurata. Kaikilta nuotiopaikoilta nousi Sinolin vauhdittamat lieskat. Jutustelimme leirikoulun opettajien ja nuorison kanssa. Pidimme sadetta tuvan katoksen alla siihen asti, kunnes annoimme itsellemme luvan mennä nukkumaan. Hiukan yhdeksän jälkeen kömmimme makuupusseihimme.
Päivämatka: 7 kilometriä
Kilometrit yhteensä: 94 kilometriä
*Kuvissa näkyvät vaellusvaatteet saatu: Jack Wolfskin
