Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä

Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus: Espoosta Kiilopäälle

Suomunruoktu – Salonlampi – Tuiskukuru 15 kilometriä

Ensimmäinen teltassa nukuttu yö sujui tutusti – nukuimme kymmeneen asti. En voi käsittää, miten ihmisellä edes riittää niin paljon unta, mutta teltassa nukkuessa käy aina näin.

Joku vaeltajista tiesi kertoa, että yöllä oli ollut pakkasta. Olin yöllä havahtunut muutaman kerran kylmään ja käperryin syvemmälle lämpimän makuupussin uumeniin.

Aamu oli aurinkoinen. Teimme aamutoimet kaikessa rauhassa, kuten aina vaelluksillamme. Vein lämmitettyyn tupaan makuupussini ja edellisestä päivästä kosteat kengät kuivumaan ja lämpiämään. Makuupussi oli kastunut teltan seiniin tiivistyneestä kosteudesta. Vasta myöhemmin hoksasimme jättää teltan tuuletusikkunat auki, jonka jälkeen makuupussi ei enää kerännyt kosteutta. Ramin makuupussi ei kostunut kertaakaan, vain minun pussi helmeili kosteudesta. Mulla oli joka yö makuupussissani lämmin, välillä melkein jopa liian lämmin. Ehkä se kostuminen johtui siitä?

Toisen vaelluspäivänä suunnitelmissamme oli kävellä Suomunruoktulta Tuiskukuruun. Nostimme rinkat selkään verkkaisten aamutoimien jälkeen 2,5 tunnin päästä heräämisestä.

Pysähdyimme lounaalle Salonlammen laavulle. Lounasta lopetellessamme laavupaikalle saapui kolmen miehen seurue. He olivat kävelleet Kiilopäältä yhteenmenoon ja olivat menossa meidän kanssa samaan määränpäähän. Miehet pysähtyivät vain juomaan ja jatkoivat matkaa. Miesten mentyä pakkasimme tavaramme rinkkoihin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Pian Salonlammen laavupaikan jälkeen maisemat rupesivat olemaan niin upeita, että kasvoillani oli koko ajan onnellinen virne.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Kävelimme pelkissä kerrastopaidoissa ja silti tuli hiki. Olin valinnut päälleni mukana olleista paidoista sen paksuimman ja lämpimimmän. Haaveilin jopa shortseista ja t-paidasta, joita minulla ei ollut mukana. En voinut kuvitellakaan, että sellaisille olisi voinut olla käyttöä.

Jonkin aikaa käveltyämme saavutimme kolmen miehen seurueen. 30 kilometrin päivämatka tuossa maastossa on melkoinen rupeama kenelle tahansa. Miesten jaloissa rupesi kilometrit painamaan. Me olimme tuoreilla jaloilla liikkeellä. Meille riittää maksimissaan 15 kilometriä etenemistä päivässä, silloin ehtii nauttimaan maisemista, fiilistellä päivän tapahtumia ja levätä rauhassa ennen seuraavaa päivää.

Tuiskukuru on nimensä mukaisesti kurussa Tuiskujoen varrella. Kurun molemmille puolille nousee tunturit. Autiotuvan pihaan tuli meidän lisäksi toinen telttaseurue sekä molemmissa tuvissa (autio- ja varaustupa) yöpyi kolmen hengen seurue. Taisimme kaikki olla espoolaisia. Tuvan pihassa oli mukavan leppoinen tunnelma. Laittelimme ruokaa, jutustelimme ja kävin poimimassa aamupuuromarjat. Illan pimetessä sytytimme vielä nuotion, jonka ääressä istuimme niin pitkään, kunnes makuupussin lämpö kutsui.

Seuraavana päivänä matka jatkuu kohti Luirojärveä.

Päivämatka: 15 kilometriä
Kilometrit tähän saakka: 30 kilometriä