Terveisiä Alcudiasta. Olen tyttäreni kanssa reissussa. Tämä on meidän ensimmäinen kahdenkeskinen reissu. Ostin tyttärelleni rippilahjaksi tämän yhteisen matkan. Noudatan äitini meille aloittamaa perinnettä. Hän vei meistä jokaisen rippilahjaksi ulkomaille valitsemaamme kohteeseen.
15-vuotiaani on jo napanuoransa hyvän aikaa sitten katkaissut minuun, siksikin tämä reissu on erityisesti minulle tärkeä. On mahtava nähdä, minkälainen upea nuori nainen lapsesta on kasvanut.
Äiti ei ole enää kovin cool. Olen vain äiti, eli todella nolo tapaus. Silti täällä ulkomailla kuitenkin ihan turvallinen ja ehkä ihan kivakin välillä. Lomalla olen rennompi. Ei tarvitse nipottaa nukkumaanmenoajoista, kännykkäajasta tai siitä kuinka monta limutölkkiä on tänään juotu.
Se, että ilmennän tuon nuoren naisen elämässä kaikkea kuivaa ja tylsää, rajoja ja rutiineja, tuntuu hämmentävältä. Olen pitänyt itseäni nuorena ja coolina äitinä. Olen omasta mielestäni hauska, rohkea, spontaani fiilistelijä ja hyvää seuraa. Oman lapsen mielestä olen yhtä hauska kuin puupalikka.
Lastani katsoessa muistan omasta elämästäni tuon ajan ja sen, miten ajattelin omasta äidistäni ja miten näin maailman. Onneksi näen, että lapsestani on kasvanut oman arvon tunteva nuori nainen, jolla vaikuttaisi olevan hyvä itsetunto. Parasta on se, että mulle voi vielä kertoa poikajutuista ja asioista, joita ystävien kanssa tehdään.
Minä en ole vielä osannut katkaista napanuoraa. Teen sen vasta sitten kun on pakko. Toivottavasti pikkuiseni siivet kantavat sitten kun sen aika on.
Vielä kaksi päivää lomaa jäljellä, sitten palaamme arkeen. Odotan arkea. En ole koskaan ollut näin valmis ottamaan arkea vastaan. Olen täynnä intoa ja energiaa.
