Jännittävä juhlapäivä

Tänään oli esikoiseni konfirmaatiopäivä. Iso päivä meille kaikille. Ripille pääseminen tuntuu merkittävältä etapilta niin meille vanhemmille kuin lapselle itselleen.

Juhlasta muodostui pienimuotoinen jännitysnäytelmä, sillä kesken rippilasten siunaamisen näin omalta paikalta, kun tyttäreni tipahti alttarilta alas. Kummit olivat alttarilla siunaamassa kummilapsiaan ja tyttären kummit ottivat pyörtyvän lapsen vastaan. Seurasin hetken tilannetta paikaltani, mutta tyttö ei ihan heti toennut pökertymisestä, joten singahdin itsekin alttarille.

Alttarin lattialla makasi pieni tyttöni tajuttomana, mutta virkosi melkein heti saavuttuani paikalle. “Äiti on tässä, ei hätää.” Saimme tytön juuri ennen omaa siunaamisvuoroaan nostettua takaisin alttarille ottamaan siunauksen vastaan. Heti siunauksen saatuaan hän pyörtyi jälleen ja kaatui syliini. Lapsi oli yllättävän pitkään tajuttomana eikä herännyt, vaikka läpsin häntä melko kovaotteisesti poskelle ja hoin hänen nimeään.

Tilanne näytti sen verran pelottavalta, että suntio soitti ambulanssin ja minä koitin parhaani mukaan auttaa tyttöä. Sillä aikaa tytön kummitäti  haki hänelle neuvokkaasti mehua ja glukoosipastilleja. Tyttö virkosi, mutta oli vielä todella heikkovointinen. Siirryimme kirkon penkille pötköttämään ja pitämään jalkoja ylhäällä. Kohta saapui ambulanssi, vaikka tyttö oli painokkaasti ilmoittanut, että “lääkäriin en lähde”.

Ensihoitajat olivat todella sydämellisiä ja ammattitaitoisia. Hoitajat haastattelivat tytöstä kopin ottanutta kummitätiä tapahtumien kulusta ja jossakin vaiheessa kysyi, missä lapsen vanhemmat ovat. Nauratti. Siinä me molemmat seisoimme ja selvitimme tilannetta. Näytimme kuulemma niin nuorilta, ettei hän osannut arvata, että olimme tytön vanhemmat. 😀

Ensihoitajat ottivat lapselta sydänfilmin, mittasivat verenpaineen, haastattelivat häntä ja tekivät muut tarvittavat tutkimukset. Ambulanssissa tyttö oli meinannut vielä kertaalleen pyörtyä.

Jännitys, edellisenä päivänä noussut kuume, kirkon huono ilma, tukalan kuuma alba ja liian kevyt aamupala teki temput. Lapsen isän kanssa odottelimme ambulanssin vieressä tutkimusten valmistumista ja mietimme, että onkohan nyt lapsi päässyt ripille, vai miten tämä protokolla menee. Kohta suntio tulikin kertomaan, että lapsi on nyt konfirmoitu, vaikka ehtoollinen jäikin väliin.

Ensihoitajat olivat konsultoineet lääkäriä ja päästivät tytön viettämään rippijuhliaan, mutta painottivat, että täytyy lähteä välittömästi lääkäriin, jos taju lähtee vielä kerran.

Palasimme kirkkoon, jossa meille järjestettiin oma pienimuotoinen ehtoollinen. Lauloimme ne virret, jotka meiltä oli jäänyt laulamatta ja papit jakoivat meille ehtoollisen. Saimme kanttorinkin säestämään virsiä. Lyhyestä tilaisuudesta tuli kaunis, juhlava ja koskettava. Olimme kaikki pappia myöten liikuttuneita. Tilaisuuden jälkeen pääsimme juhlamielellä viettämään rippijuhlaa.

Rippijuhlista tuli varsin onnistuneet, vaikka myös keskimmäiselle tyttärelle nousi kesken juhlan kuume. Rippilapsen vointi koheni, kun sai kunnolla syötyä ja juotua.

Ihana päivä! Nyt vain toivotaan, että tyttö paranee ennen reissuun lähtöä.

Ps. Tyttö oikoluki postauksen ja antoi luvan julkaista tämän.

12 thoughts on “Jännittävä juhlapäivä”

  1. Olipas jännittävä konfirmaatio teillä! Onneksi ei tarvinnut lähteä lääkäriin, vaan selvisitte pienellä hoidolla. Teillä on kaunis perhe ja sinun esikoinen on kasvanut hyvin kauniiksi nuoreksi naiseksi (: onnea konfirmaation johdosta!

  2. Onnittelut rippilapselle ja koko perheelle! Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

    Meilläkin oli heinäkuussa rippijuhlat ja kirkossa oli heinäkuun helteillä 28 astetta. Nuoria oli ohjeistettu ottamaan vesipullot mukaan, ne olivat todella tarpeeseen.

  3. Huh huh! Aivan tippa nousi silmään kun kuvitteli tilanteen ja tuo lopun tilaisuus oli teille takuulla tosi koskettava! Snif!

  4. Hienoa, että tärkeästä päivästä jäi kaikesta huolimatta hyvä mieli.
    Välitin tekstin konfirmaation papille Laura Hatakalle.
    Onnittelut konfirmaation johdosta ja hyvää kesän jatkoa.

    – Juha Ryhänen, Espoon seurakuntayhtymän viestintä

    1. Oi kiitos! Meille jäi enemmän kuin hyvä mieli ehtoollihetkestä. Ilman sitä tunnelma olisi ollut aivan toinen. Nyt saimme ihanan ja arvokkaan juhlan. Suurkiitos papeille ja muille asianosaisille!

  5. Kaunis oli sunnuntain tilaisuus ja hieno juttu, että Vella on kunnossa!

    Rajaisitko kuitenkin Ellan pois tuosta yhdestä kuvasta. Kiitos. 🙂

  6. Hei Elina, olipa tosi kiva lukea tämä juttu, ja ihana kuulla että teidän juhlat meni kirkon jälkeen myös hyvin! 😊Paranemisia vielä kaikille tytöille jos kuume meinaa vielä vaivata ❤️ Siunausta syksyn jatkoon koko teidän perheelle! Terkuin Laura-pappi

    1. Kiitos sinulle ja kirkkoherralle. Moneen kertaan juhlapäivänä ja sen jälkeen totesin, että “olipa ihana, kun saimme sen ehtoollistilaisuuden”. Se oli meille merkityksellinen, se teki juhlasta juhlan. Kiitos kun mahdollistitte sen meille!

  7. Ihana pikku kertomus siitä, miten elämä yllättää. Itse pyörtymisen hetkellä kenelläkään ei varmasti ollut “ihanaa”, mutta onneksi auttajat olivat lähellä ja ammattilaiset apuna. Pisteet seurakunnalle, joka hoiti joustavasti konfirmaation kaikki osat yksityisesti loppuun.
    On hienoa saada lukea Annasta juttuja suomalaiseen elämänmuotoon luontevasti kuuluvasta kristillisyydestä. Lehti elää meidän kanssamme samaa elämää 🙂

    1. Kiitos! Seurakunta toimi kyllä erinomaisen joustavasti. Arvostamme kaikkea sitä vaivannäköä suuresti.

      Blogini on Anna-lehden alla, mutta kirjoitan täällä vain omasta elämästäni ja omista ajatuksistani. En edusta lehden virallista linjausta. 🙂

Leave a reply to Elina Hovinen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *