Olen ollut koko aikuisikäni joulunvihaaja. Lasten vuoksi olen aina yrittänyt työntää oman angstini taka-alalle ja suorittanut joulua kuten kunnon ihmisen kuuluukin.
Jouluun kohdistuu valtavasti erilaisia odotuksia ja tapoja. Ennen joulua lähetetään joulukortteja ja joulutervehdyksiä. Jotkut kertovat lahjoittavansa joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Lähempänä joulua tehdään erilaisia valmisteluita. Leivotaan yhdessä lasten kanssa, suunnitellaan joulun juhla-aterian menu. Sisustetaan kotia jouluiseksi: vaihdetaan jouluisia värejä tekstiileihin ja laitetaan jouluvaloja. Jouluperinteisiin kuuluu vahvasti lahjojen antaminen ja saaminen. Lapset kirjoittavat joulupukille ja toivovat lahjoja. Käydään joulukonserteissa hiljentymässä. Jouluaattona kokoonnutaan läheisten kanssa yhteen. Käydään joulukirkossa, joulupukki tuo lahjoja. Jouluaattoilta on täynnä rakkautta, onnea ja iloa uusista lahjoista.
Vihani joulua kohtaan kumpusi omasta epävarmuudesta ja tyytymättömyydestä. Joulut nostattivat pintaan ikäviä muistoja. Vertailin jouluamme toisten täydelliseltä vaikuttaviin jouluihin. Oli aikoja, jolloin ei ollut onnellista ja iloista valmistautumista jouluun. Oli huolia, surua ja ahdistusta. Oli jouluja, jolloin ei ollut rahaa ostaa lapsille niitä toivelahjoja, eikä ollut voimia tehdä joulusta joulua. Oli monta joulua, jolloin koin, ettei meidän joulu ole riittävän hieno, kunnes oivalsin, että jouluun ei ole mitään yhtä tiettyä kaavaa. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa joulua. Joulun ilo ja onnellisuus ei tule kalliista lahjoista, eikä siitä kuinka monta ruokalajia joulupöydässä on. Tunnelma tulee ihmisistä ja välittämisestä. Tunnelmaa ja rakkautta ei voi ostaa. Hartain toiveeni on, että jokainen saisi viettää joulunsa turvallisesti itselleen tärkeimpien ihmisten kanssa. Ajatuskin väkivaltaisesta ja viinanhuuruisesta joulusta tekee minut surulliseksi.
Ymmärsin oikeastaan vasta eron jälkeen, että juhlapyhiin liittyvät paineet ja odotukset ovat omassa päässäni. On aivan hyödytöntä vertailla itseään muihin. Me emme voi ensinnäkään tietää mitä toinen käy omassa elämässään läpi. Onnea tai onnettomuutta kun ei näe päällepäin. Eron jälkeen ensimmäisiä juhlapyhiä varjosti epäonnistumisen verho. Ero tuntui epäonnistumiselta ja se epäonnistumiseen liittyvä suru ja kipuilu korostui aina juhlapyhinä. Ydinperheen hajoamisen myötä hajosi myös täydellisen joulun edellytykset. Ymmärsin vasta sitten, että joulusta voi silti tulla täydellinen.
Me vietimme tänä jouluna jouluaaton päivää aiemmin, koska lapset lähtivät jouluaatoksi isälleen. Meidän joulumme onnistui täydellisesti! En tänä jouluna edes ymmärtänyt stressata mistään. En odottanut joululta mitään, enkä vaatinut itseltäni täydellistä suoritusta. Toivoin yhdessäoloa ja juhlavaa tunnelmaa ja sen todella sain. Meillä oli ihana joulu! Oikeana aattopäivänä saimme viettää joulua toistamiseen miehen perheen kanssa.
Kiitollinen mieli.
