Olen kolmatta päivää purjehtimassa. Piti oikein laskea. Purjehtiessa päivämäärällä tai kellonajalla ei ole kauheasti merkitystä. Päivien kulkua ohjaa fyysiset tarpeet ja säätila. Määränpään sanelee tuulen suunta. Tällä reissulla tuulet ovat olleet heikot, toisin kuin viime purjehduksella, jolloin askartelimme kovissa tuulissa viiden lapsen kanssa.
Kevyellä tuulella purjehtiminen on joskus tylsää, mutta tällä kertaa se on ollut meditatiivista ja opettavaista. Kevyellä tuulella purjeet täytyy saada optimaaliseen asentoon, että vene saadaan edes liikkumaan. Optimaalista asentoa ja skuuttipistettä etsiessä oivaltaa, mikä toimii millekin tuulen suunnalle parhaiten. Veneen hidas lipuminen tuntuuu rentouttavalta ja rauhoittavalta, erityisesti sellaisessa säässä, joka eilen aukeni sateisen päivän jälkeen. Laitoimme moottorin päälle vasta, kun vauhti hiipui 2 solmuun. 😀
Olemme purjehtineet vain lyhyitä pätkiä vailla minkäänlaista tarkkaa reittisuunnitelmaa. Koitamme pysyä melko lähellä Espoota, koska perjantaina iltapäivällä lähden autolla kohti Oulua.
Purjehtiessa elää niin tässä purjehduskuplassa, että olen unohtanut viestitellä kotiin. En ole jaksanut seurata somea tai uutisia. Täytän vain omaan somea purjehdustunnelmilla.
Lähdimme maanantaina äidin kanssa kahdestaan matkaan. Tiistaina saimme miehistöön vielä Keniassa asuvan veljeni, jota näen ehkä kerran vuodessa. Tällä hetkellä istun Stora Herrö -saaren satamassa. Äiti ja veli häärää siihen malliin, että kohta mulle ärähdetään “joko mennään”.
Täällä on niin ihana olla.
Tiesittekö, että Suomenlinnan länsipuoli on noin ihana? Minä en, en ollut koskaan aiemmin käynyt siellä.
Ps. Unohdin ottaa mukaan adapterin, jolla saisin siirrettyä kamerasta kuvat koneelle. Kännykkäkuvilla mennään.
