Olemisen vaikeus

Nyt on loma puolessa välissä ja alan vasta nyt rentoutumaan. Arkeni on aika hektistä. Pää on aina täynnä listoja asioista, joita täytyy muistaa. Kalenteri piippaa muistutuksia, sähköpostilaatikko turpoaa hetkessä, whatsappiin kilahtelee viestejä jatkuvasti, kaikki muut someilmoitukset olen laittanut pois päältä jo aikoja sitten. Silloin kun olin todella stressaantunut koin jokaisen viestiäänen sähköiskuna. Hermostuin jokaisesta viestiäänestä. Saatoin kirota ääneen kun puhelin soi, koska en kestänyt sitä, että jouduin olemaan tavoitettavissa. Tuosta ajasta minulle jäi tapa, että pidän puhelinta lähes aina äänettömällä. Ei kaikkeen tarvitse reagoida heti. Ei oikeastaan mihinkään.

Meidän yhteisillä lomilla minulla on ollut tapana pitää joko totaalista somepaastoa tai osittaista. Teneriffan reissulla pidin puhelimesta nettiyhteyden lähes koko loman ajan pois päältä. Kun pääsin ensimmäistä kertaa wi-fin ääreen huomasin selvästi eron olossani. Minua ahdisti. Sydämen syke nousi ja hermostuin. Some kiva ja kepeä silloin kun itsellä on elämässä asiat tasapainossa ja itsetunto on hyvä. Silloin kun oma elämä on huteralla pohjalla, saattaa herkemmin verrata itseään muihin ja kokea olonsa entistäkin surkeammaksi.

Sain kirjan Otavalta ja tykkäsin siitä hurjasti. Ihana kirja! Suosittelen. Romantiikkaa, elämänviisautta ja ennalta-arvaamaton tarina.

Päätin jo kauan sitten, että some ja blogi ei taluta minua, vaan elän itseäni ja läheisiäni varten. Tätä olen jälleen lomallani pohtinut. Voisin luoda kuvien kautta lomastani juuri niin ihanan ja kiehtovan kuvan kuin haluaisin. Lomamme on ollut juuri täydellinen meille, mutta emme ole suorittaneet yhtään. Emme ole tehneet juuri mitään. Olemme rentoutuneet totaalisesti. Olemme eleskelleet verkkaisesti luonnollisessa rytmissä, eli nälkä on ollut se suurin aikatauluttaja. Huomaan aina lomillakin ajattelevani, että nyt pitäisi jotenkin kauheasti kuvata ympärillä olevaa kauneutta, pitäisi kokea asioita, joista voisi sitten kertoa. Mutta miksi? Tarvitsen lomalta kaikista eniten lepoa. Olin lomalle lähtiessä aika väsynyt, joten miksi minun pitäisi täällä yhtäkkiä sinkoilla, sännätä ja suorittaa?

Sain aurinkovoiteen testiin. Madaran 30 luonnonmukainen aurinkovoide. Toimii!

Nyt on keskiviikko ja vasta tänään minusta on tuntunut siltä, että olen päästänyt irti arjesta. Vasta nyt alkaa päässä pyöriä muutakin kuin arkiset muistettavat asiat. Nyt alkaa tuntua siltä, että on kiva ottaa valokuvia ja kirjoittaa. Tästä tiedän, että olen rentoutunut riittävästi. Rakastan valokuvaamista ja kirjoittamista, mutta kumpikaan näistä ei suju, ellen ole levännyt riittävästi. Luovat jutut syntyvät tylsyydestä.

Loman ensimmäisinä päivinä tuntui lähinnä rikolliselta maata rannalla ja lukea kirjaa. Ensimmäinen päivä oli muuten pilvinen enkä laittanut aurinkovoidetta. Virhe. Selkä punoittaa vieläkin. En ole koskaan aiemmin palanut.

Nyt jatkan rentoutumista. Neljä päivää lomaa jäljellä.

2 thoughts on “Olemisen vaikeus”

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *