Tunteita ja tuoksuja

Monet muistot tulvahtavat todella elävästi mieleen tuoksujen kautta. Yhtäkkiä pystyy palaamaan ajassa taaksepäin, näkemään asiat ja muistamaan tunnetilat pelkän ohikiitävän tuoksun avulla. Sinäkin olet varmasti joskus kokenut tällaisia hetkiä?

Poppelit

Seison bussipysäkillä Töölössä. Olen tulossa Joonaksen kirjanjulkkareista. Yhtäkkiä nenääni kantautuu erittäin tuttu tuoksu. Palaan ajassa lapsuuteen. Kotipihaan, meidän omaan huvikumpuun. Kuulen melkein korvissani kymmenhenkisen perheemme pihapiirin leikkien äänet. Tuoksu lähtee poppeleista, joita kasvoi meidän ison pihamme reunoilla. Tuoksun avulla näin elävästi silmissäni kaikki ne leikit – kilpajuoksut katulamppujen välillä, kirkonrotta-leikit ja muut piiloleikit. Poppeleiden tuoksu on hieman pistävä ja terävä, mutta minulle niin turvallinen ja rakas. Poppeleiden lehdistä irtosi niiden avautuessa sellainen tahmainen lehden silmun kuori. Silmut jäivät jalanpohjin kiinni. Tämän johdosta kesäisin meidän paljaita jalanpohjia koristi tahmaisista silmuista jääneet mustat jäljet, jotka eivät lähteneet edes kylvyssä pois.

Body Shopin hajuvedet

Ostimme kotiimme suihkugeeliä, jonka tuoksu vei minut takaisin teini-ikään. Trooppisen mangon hieman vaniljainen tuoksu sai minut muistelemaan esiteiniaikaa.

Esiteini-ikään päästyämme vastakkainen sukupuoli rupesi kiinnostamaan. Samaan aikaan aloimme kiinnittämään yhä enemmän huomiota omaan ulkonäköön ja omaan olemukseen. Hiusten täytyi olla tietyllä tavalla. Hiuksista rakennettiin juppikukkula, eli vogue. Ouluksi voke. Hiuksia piti värkätä aamuisin sellaisella hartaudella, että kukkula pysyi menossa mukana aamusta iltamyöhään. Lakkaa kului. Styleen kuului liian isot housut sekä liian iso ruutupaita tai äidin kaapista pöllitty neule. Kotona meidän tyyliä tai vaatevalintoja ei koskaan kritisoitu, vaan meidän annettiin rauhassa löytää oma tyyli. Tästä olen aina ollut kiitollinen ja pyrin jatkamaan samaa omien lasten kanssa.

Lestadiolaisena tyttönä ehostautumiseen ei kuulunut meikkaaminen, vaikka muuten ulkoinen olemus oli huoliteltu ja vaatevalintoihin käytettiin runsaasti aikaa. Täytyi tuoksua hyvältä. Kävimme tyttöporukalla vähän liian usein Rotuaarin kulmalla olevassa Body Shopin myymälässä tuoksuttelemassa lasisista pipeteistä tuoksuja. Olimme kovin yksimielisiä hyvistä tuoksuista, ne olivat vanilja ja mango. On ollut jännä huomata, että Body Shop toimii edelleen tuon ikäisille tytöille.

Chanel Mademoiselle

Tietyt parfymit ovat liittyneet minulla tiettyihin elämänvaiheisiin. Harvoin palaan vanhaan hajuveteen sen jälkeen kun elämäntilanne on muuttunut ja olen mennyt elämässä eteenpäin.

Yhtenä päivänä kaupungilla ohitseni käveli nainen, joka tuoksui Chanelin Mademoiselle -parfyymille. Olin vähällä puhjeta kyyneliin – niin voimakkaasti muistot palasivat mieleeni.

Tuon hajuveden aikaan olin juuri mennyt naimisiin, olin toivonut hartaasti tulevani äidiksi. Tuoreessa muistissa oli keskenmeno, joka jätti syvät haavat sisimpääni. Näistä haavoista en oikein osannut puhua kenellekään, vaan kannoin tuntemuksia sisälläni pitkään. En osannut pitkään aikaan käsitellä muitakaan tunteita oikein mitenkään, vaan kätkin liian monta vuotta kaiken sisälleni.

Kun vihdoinkin tulin raskaaksi, pelkäsin ihan hirveästi menettäväni vauvan taas. Luulin, että olin aiheuttanut aiemman keskenmenon omilla toimillani. Pyrin syömään mahdollisimman hyvin ja olemaan kaikessa mahdollisimman varovainen. En uskaltanut nostaa mitään raskasta, en juosta tai tehdä oikein mitään rasittavaa. Kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista ja tämä rakastamani hajuvesi rupesi oksettamaan minua. En sietänyt mitään voimakkaita tuoksuja ja vähiten tätä omaa tuoksuani. Jouduin lopetamaan hajuveden käyttämisen kokonaan. Pitkään raskauden ja synnytyksen jälkeen tuo tuoksu sai minut fyysisesti voimaan pahoin. Nykyisin pystyn muistamaan muutakin.

Junan tai raitiovaunun jarrutuksen tuoksu 

Tiedättekö sen hajun, joka tulee, kun juna tai raitiovaunu jarruttaa? Tämä tulee useammin syksyllä tai talvella tai sitten vain yhdistän tämän tuoksun siihen vuodenaikaan. En tiedä tarkalleen mistä tämä johtuu. Ehkä siitä kun kaksi metallipintaa hankaa toisiaan vasten.

Asuimme juna-aseman kupeessa, kun pääsin toteuttamaan unelmaani. Pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun viestintää ja journalismia. Keskimmäinen tyttäreni oli juuri täyttänyt vuoden ja aloitti päiväkodin. Olin intoa täynnä ja mieleni täytti valoisat tulevaisuudennäkymät. Kriiseilin uskosta irtaantumisen kanssa, mutta prosessointi jatkui vielä pari vuotta eteenpäin. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui, että olen onnistunut jossakin. Joka kerta arvosanoja saadessani olin aivan ihmeissäni miten voin saada kiitettäviä. Tätä ei ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut.

Kuljin koululle junalla Leppävaarasta Pasilaan. Nautin siitä itsenäisyyden ja vapauden tunteesta, siitä suloisesta kontrastista, joka tuli äitiroolin, uskovaisen naisen ja sen nuoren naisen opiskelijaidentiteetin välillä.

Aina kun haistan tuon jarrutustuoksun, palaan ajassa tähän käänteentekevään jaksoon elämässäni. Jouduin jättämään myöhemmin opinnot kesken (kerron tämän tarinan ehkä joskus), mutta silti tämä vajaan parin vuoden jakso kasvatti minua monin tavoin. Tuo koulu on yksi keskeinen syy siihen, että aloitin blogin kirjoittamisen. Kun jouduin jättämään koulun kesken, päätin, että kirjoittaminen ei saa jäädä. Eikä ole jäänyt.