Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin näin? Usein naiset alkavat luetella:
- pienemmät/suuremmat rinnat
- rypyttömämpi iho
- haluaisin olla laihempi
- paksummat hiukset
- selluliitin pois
- pienempi maha
- finnit pois
Törmäsin tällaiseen naisten väliseen keskusteluun, joka ei ollut kovin vakavamielinen, mutta tulin keskustelusta hiukan surulliseksi. Miksi pitäisi haluta muuttaa mitään itsessään? Joitakin asioita voi korjailla kirurgisesti tai elämäntapoja muuttamalla. Keksisin itsestäni pitkän listan muutettavaa, mutta mielestäni tällainen ajatusleikki vain ruokkii lisää tyytymättömyyttä itseensä.
Moneen ulkoiseen asiaan voi vaikuttaa omilla elämäntavoilla, mutta tämäkään ei ole niin yksinkertaista. Kehottaisin käyttämään aikaa ja energiaa mieluummin siihen, että mietit mikä sinussa on hyvää. Missä olet hyvä ja miten voisit tätä ominaisuutta hyödyntää paremmin työelämässä tai arkielämässä? Jos olet tyytymätön asioihin, jotka vaikuttavat negatiivisesti terveyteesi, koeta miettiä jokin tapa miten saisit motivoitua itsesi muuttamaan elämäntapojasi paremmiksi. Ei ulkoisten asioiden vuoksi, vaan itsesi ja jaksamisesi tähden.
Usein epäterveellisiin elämäntapoihin annetaan yksioikoinen resepti: treenaa ja syö terveellisesti. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole sitä. Monelle se salitreeni tai juoksu ei tunnu ollenkaan omalta jutulta. On niin paljon muitakin lajeja. Suosittelen esimerkiksi nyt kesäaikaan kokeilemaan erilaisia lajeja ja juttuja ja sitä kautta löytämään omasi. Itselleni mielekkäintä on tehdä mitä milloinkin huvittaa ja siten, ettei se tunnu aina edes treeniltä. Kuten vaikkapa edellisessä postauksessa mainittu tennis, lasten kanssa tehdyt metsäretket, uinti, pihapelit ja väliin tehden kovempia määrätietoisempia harjoituksia. Näistä koostuu minulle sopiva kokonaisuus. Itselleni treenaamattomuus ei sovi. Jos en treenaa minusta tulee ärtyisä ja mielialani laskee. Ajatukseni alkavat kiertää negatiivista kehää ja tuolloin nämä ulkoiset asiat nousevat pintaan ja alan tekemään vastaavanlaisia listoja asioista, joita haluaisin itsessäni muuttaa.
Kehottaisin muuttamaan elämää pienin askelin. Elämä on matka, jonka edetessä oppii jatkuvasti uutta. Tärkeintä olisi löytää tasapaino itsesi kanssa ja tykkäämään itsestäsi juuri sellaisena kuin olet. Näkisin, että se on se avain tasapainoiseen ja hyvään elämään. Lempeydellä ja rakkaudella itseäsi kohtaan. Ruoskiminen ja itsensä haukkuminen ei kanna pitkälle. Tästä voisinkin kirjoittaa myöhemmin taas uusia oivalluksiani.
Kuulostele kehoasi ja anna sille aikaa. Kuulostele miltä treeni tuntuu. Jos tuntuu pahalta, kysy itseltäsi tuntuuko pahalta siksi ettet osaa, vai siksi että kunto ei ole vielä hyvä, vai siksi että olet kenties tulossa kipeäksi tai olet nukkunut liian vähän? Tuleeko jostakin ruoasta vatsanväänteitä, väsymystä tai huonovointisuutta? Huomaatko, että ihosi alkaa puskemaan finnejä jostakin erityisestä syystä? Miten kuukautiskierto vaikuttaa mielialaan, ruokailutottumuksiin, ihon kuntoon, suoliston oirehdintaan? Tutustu itseesi. ❤️
Itse kaipaan tällä hetkellä lepoa – lepoa ajattelusta, ideoinnista ja velvollisuuksista. Haluaisin päästä hetkeksi kokonaan somesta ja jatkuvasta uutistulvasta irti niin että saisin omille ajatuksille enemmän tilaa. Haluaisin kirjoittaa enemmän, istua luonnossa kuuntelemassa luonnon ääniä, haluaisin valokuvata kaikkea ihmeellistä. Onneksi loma on ihan nurkan takana.
<3 Ihana Elina. Mä en muuttais susta mitään.
Mä olen paininut (myös) tuon tyytymättömyyden kanssa oikeastaan koko ikäni ja nyt vastikään päätin hyväksyä sen – en ole omaan silmääni täydellinen, mutta so what. Kirjoitin aiheesta itse asiassa postauksenkin, tai aiheena se, miten kaikilla naisilla se tärkein elämäntavoite on pudottaa viis kiloa – kuvittele, millaisia vuoria me voitaisiin siirtää, jos ottaisimme vaihteeksi vähän muita tavoitteita?
http://www.rakkaudellahannele.fi/2017/05/pilaako-tama-ikuinen-tavoite-elamasi.html
Kiitos Hannele! <3
Tuo on hyvä pointti. Mitä kaikkea ihmiset ja eritoten naiset saisivat aikaan sillä energialla minkä hukkaavat pohtimalla turhia.
Kiitos näistä ihanista, positiivisuutta herättävistä kirjoituksistasi <3
Kiitos Heli! <3 Kiva kun jätit kommentin. 🙂
Mä just tässä yksi päivä mietin, että en edes muista milloin olisin viimeksi miettinyt ulkonäköäni kriittisesti. Ja ei, se ei johdu siitä että olisin yhtäkkiä muuttunut täydelliseksi. Yhdistin asian siihen, että mulla on ollut niin paljon kaikkea muuta mielekästä tekemistä elämässä, ettei sisäänpäin käpertymiselle ole aikaa tai kiinnostusta. Ja ehkä myös iän karttuminen auttaa asiassa. Olen usein ajatellut, että me naiset voisimme sillä ajalla ja energialla jonka laitamme ulkonäkömme murehtimiseen ja puunamiseen muuttaa maailmaa vaikka kuinka. Myös liikkumisesta voi saada mielettömän paljon energiaa ja iloa, jos ei tee sitä kalorien kulutus tai ulkonäkötavoitteet silmissä kiiluen, vaan kuulostellen sitä mistä itse pitää. Mulle on ihan sama millaisia missejä ja ulkonäkötavoitteita lehtien kansissa esitellään, en mä näe niissä mitään tavoittelemisen arvoista. Sen sijaan ihailen tavoitemielessä niitä naisia, jotka ovat elämässään tehneet töitä itselleen tärkeiden asioiden edistämiseksi (ja muiden hyväksi).
Komppaan sua.
Kannattaisi aina keskittyä oleelliseen ja opettaa myös nuoremmalle polvelle olemaan välittämättä kauneusihanteista ja muusta höpöhöpöstä.
Olipa hyvä kirjoitus! Osaat todella hyvin kirjoittaa ajatuksiasi tekstiksi 🙂 kiitos kivasta blogista ja hyvää kesän jatkoa!
Kiitos Marianne! Kiva kun kommentoit!
Hyvää kesän jatkoa sullekin!