Suunnistaminen on ihanaa! Tiesittekö sen? Aloitin suunnistamisen tänä keväänä tämän meidän suunnistusprojektin myötä. Meillä on tähtäimenä kesäkuussa järjestettävä Jukolan viestin “miesten kilpailu”, eli seitsenhenkisen joukkueen viestisuunnistus. Joukkueessamme on seitsemän bloggaajaa minä mukaan lukien. Olemme harjoitelleet yhdessä noin joka toinen viikko.
Edellisillä iltarasteilla näin kokonaisia perheitä yhdessä harrastamassa suunnistusta. Sydämeni suli. Mukana oli alle kouluikäisiä emitit käsissään innoissaan etsimässä rasteja. Me olemme harrastaneet koko perheenä monenlaista liikuntaa. Olemme käyneet yhdessä uimassa, juoksemassa, pyöräilemässä, ollaan tehty kuntopiiriä ja retkeilty Nuuksion metsissä. Näiden iltarastien jälkeen minulle syttyi toivonkipinä, että suunnistuksesta voisi tulla meille koko perheen yhteinen harrastus.
Esikoiseni on joskus ohimennen maininnut, että häntä voisi kiinnostaa suunnistus. Tytöt ovat tottuneet liikkumaan metsässä ja ilmeisesti nykyisin jopa ihan nauttivat siitä.
Meillä oli eilen jälleen #evokegoesjukola-joukkueen yhteistreenit ja minulla on tällä viikolla lapset. Lapsiviikkoina on välillä haasteita saada omat treenit tehtyä, huolehtia lasten harrastuksista, harrastusvapaina iltoina järkevistä aktiviteeteista, aikatauluista ja sujuvasta arjesta. Yritän parhaani mukaan yhdistää omat treenit ja lasten kanssa yhdessäolon aina kun se vain on mahdollista. Eilen esikoinen halusi mennä kavereidensa kanssa pelaamaan fudista ja kuopuksella oli partio. Keskimmäinen tytär lähti sitten minun ja meidän joukkueen suunnistustreeneihin.
Ilma oli mitä parhain. Meille osui kevään ensimmäinen kunnolla lämmin päivä. Iltarastit olivat tällä kertaa Leppävaaran urheilupuiston tuntumassa. Valitsimme 3,5 kilometrin radan, jota lähdimme jokainen joukkueen jäsen itsenäisesti suorittamaan. Minä ja tyttäreni parivaljakkona. Tytär toimi leimaajana ja tsempparina, minä luin karttaa. Yritin siinä samalla vähän opettaa oppimiani suunnistustaitoja tyttärelleni. Jossakin kohtaa mietin, että siinä se lapsi vain kirmaa minun rinnallani ja luottaa, että äiti löytää perille. ❤️
Ensimmäinen rasti löytyi helposti, fiilis oli katossa ja itseluottamustakin tuntui tällä kertaa löytyvän suunnistukseen. Toinen rasti ei meinannut millään löytyä, koska en ollut vielä oikein sisäistänyt kartan mittasuhteita. Virheestä otettiin opiksi ja loput rastit löytyivät huomattavasti helpommin. Tyttöni kommentoi jossakin välissä pusikossa loikkiessamme, että “tämä on hauskempaa kuin luulin”. Posket punaisina paitahihasillaan hujahti huomaamatta reilu tunti ja mittariin kertyi kilometrejä 5,5. Täydellistä! Olen ihan rakastunut lajiin. Kotiin päästyä kuopus kommentoi “minä tulen seuraavalla kerralla mukaan”.
Projektissa mukana olevat bloggaajat: Aamukahvilla-blogin Henriikka, Kaukokaipuu-blogin Nella, Team Salamavaaran Veera ja Lari, Hilla Stenlund sekä Martina Aitolehti.
Kuvat: Jesse Väänänen
Aiheen vierestä blogisi muuttoon liittyen: muuton jälkeen Bloglovin on laittanut minut anna.fi-seuraajaksi, jolloin newsfeediini pamahtaa kaikkea mahdollista Annan sivuille päivitettyä. Kun poistin itseni Annan seuraajista, niin sinunkaan päivityksesi eivät enää Bloglovinin feediini tule. Pystyykö tätä jotenkin korjaamaan? Haluan seurata blogiasi Bloglovinin kautta, mutta en tahtoisi kaikkia mahdollisia Annan päivityksiä.
Moikka, kiitos kun ilmoitit! Yritän saada asian fiksattua. 🙂
Suunnistus on niin ihanaa! Minäkin olen innostunut lajista toden teolla. Mieheni on entinen aktiivisuunnistaja ja olen ollut hänen mukanaan pari kertaa suunnistamassa. Tänä keväänä päätin, että haluan oppia itse suunnistamaan. Kävin ekoilla iltarasteilla tällä viikolla ja olin tosi yllättynyt, kuinka sujuvasti rastit löytyivät. Liikuntaa tuli ihan siinä siivellä. En edes jotenkin ajatellut, että juoksua/kävelyä tuli monta kilsaa, kun keskityin etsimään rasteja. Olen menossa toukokuun lopussa aikuisten suunnistuskouluun, koska haluan saada vielä enemmän varmuutta suunnistamiseen. 🙂 Ja kaiken lisäksi minusta vaikuttaa siltä, että suunnistajat ovat tosi ystävällistä porukkaa. Moni moikkasi tai vaihtoi pari sanaa, vaikka olivat ihan tuntemattomia. 🙂
Ihanaa suunistuskevättä ja -kesää sulle! 🙂
Suunnistaminen on kyllä superhauskaa! Itsekin lähdin tänä keväänä ekaa kertaa suunnistuspoluille kouluaikojen jälkeen aikuisten suunnistuskoulun kautta ja nyt ainakin tuntuu, että laji on tullut arkeen jäädäkseen! Tuo laji yhdistää monta itselle mieluisaa asiaa, luonnossa liikkumisen, ulkoilun, haasteellisuuden, loputtomat kehitttymismahdollisuudet ja vaihtelun 🙂