Intoa täynnä

Vaihdoin pari viikkoa sitten treenit tukemaan paremmin juoksua ja olen aivan täynnä intoa. En ollut edes tajunnut, miten paljon kaipasinkaan tätä minulle tuttua hapottavaa hikitreeniä ja juoksua. Minä olen juoksija. Tästä minä eniten tykkään.

Olen treenannut aina perstuntumalla. Olen tehnyt aina sitä mikä on milloinkin hyvältä tuntunut. Minulla ei ole personal trainerin koulutusta, enkä tiedä miten asioita pitäisi tehdä, mutta vuosien varrella on omaa kehoa kuuntelemalla tullut opittua erinäisiä asioita. Jotkut ovat hyvinkin yksinkertaisia juttuja, kuten esimerkiksi se, että raskas jalkatreeni on ollut alkuviikon juttuja, jos olen halunnut viikonloppuna juosta pitkän lenkin. Keskivartalon hallinta on ollut keskeinen asia ja juoksutreenien lisääntyessä myös kehonhuollon merkitys korostuu. Jos lihashuolto jää väliin, se kostautuu hyvin nopeasti erilaisina urheiluvammoina. Lenkkien pidentyessä myös ravitsemuksen merkitys korostuu. Täytyy syödä riittävästi, että jaksaa urheilla ja sellaisia ruokia, jotka ei aiheuta vatsavaivoja. Ruokailun ajoittaminen on myös olennaista pitkän lenkin kannalta. Puskassa paskominen ei nimittäin ole mitään mun lempipuuhaa. Olen löytänyt kaikkiin näihin juttuihin omat konstini.

Lihaskuntoharjoittelu on ollut vähän sitä sun tätä. Ennen tein pitkiä sarjoja bodaustyyppisesti. Saatoin tehdä kolmijakoista treeniä esimerkiksi näin: 1. jalkapäivä, 2. kädet, keskivartalo 3. selkä ja rinta. Saatoin tehdä ihan hauiskääntöä ja ojentajaa, pystypunnerrusta ja muuta pienten lihasten yksittäistä jumppaa. Tässä mielessä olen tehnyt pysyvän muutoksen. Haluan tehdä toiminnallisempaa treeniä ja pitää pysyvästi painonnostoliikkeet harjoitusohjelmissa mukana, mutta pienentäen harjoituspainoja reippaanlaisesti. Tällä hetkellä en näe mitään syytä tehdä yksittäisiä pieniä lihaksia, jos isolla kokonaisvaltaisella liikkeellä kuten tempauksella tai rinnallevedolla saa nasautettua monta kärpästä samalla iskulla. Erityisen ihanaa ja mielekästä on se, että pienillä painoilla näiden liikkeiden tekeminen aiheuttaa suoranaista riemua. Tekniikka paranee treeni treeniltä ja rutiinia tulee heti kerralla enemmän, koska toistoja tulee moninkertaisesti aiempaan treenityyliin nähden. Ihanaa huomata, että olen kehittynyt!

Oon ihan liekeissä! Tästä tulee hyvä kevät ja hyvä juoksukausi!

Ps. Vaihdoinkin Helsinki City Runin Bodom Trailin puolikkaaseen. En tiedä mikä muhun meni, kun meinasin asfalttijuoksulle lähteä. Kyllähän te tiesitte, että polkujuoksu vei minut mukanaan. 😀 Kai mä asfaltilla pystyn vielä juoksemaan, mutta Suunnon edustajana on luonnollisempaa valita näin.