Mulla on syvä viha tiistaipäivää kohtaan. En tiedä mistä kaukaa tämä juontaa juurensa tai mikä ihme tässä tiistaissa muka aina on? Olen selitellyt tiistain tuskaista fiilistä aina sillä, että viikonlopun valvominen kostautuu vasta tiistaina. Tiistai on myös niin alussa viikkoa, että koko pitkän viikon läpi kahlaaminen tuntuu vaivalloiselta. Tänään tiistai tuntuu erityisen nihkeältä, enkä oikein edes tiedä miksi. Ehkä osittain siksi, koska tiedän tämän viikon olevan niin täynnä ohjelmaa, että ajanhallinta tuottaa haasteita. Lasten kanssa olisi kiva ehtiä viettää aikaa, puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta. Asiaa hetken mietittyäni musta tuntuu kuitenkin siltä, että ihan turhaan pelkään tätä viikkoa tai kasaan paineita. Pitäisi mennä päivä ja asia kerrallaan, eikä miettiä koko sitä pitkää tekemättömien töiden listaa. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin asioihin. Kaoottinen pitkä priorisoimaton lista ahdistaa. Vähemmästäkin. Priorisointi helpottaa huomattavasti ja sen jälkeen voi tehdä niin, että paljastaa itselleen vain yhden tehtävän kerrallaan ja keskittyy siihen täysillä ja sen jälkeen vasta siirtyy seuraavaan. Tämä tehostaisi tekemistä varmasti. Jos yhtä asiaa tehdessä takaraivossa kolkuttelee jo seuraava tehtävä, keskittyminen kärsii.
Onneksi tänään illalla ei ole mitään pakollista ohjelmaa, joten otan illan ihan rennosti. Olisi ihana käydä vähän samoilemassa luonnossa tai kirjastossa. Käydä tyttöjen kanssa lenkillä? Ehkä kutoa? Sieltä se suorittaja taas nosti päätään. Mitä jos en suunnittelisi mitään? Olisin vain. Olisko se hyvä? Miten sä rentoudut kiireisen arjen keskellä? Kerro parhaat vinkkisi ajanhallintaan?
