Tänäkin vuonna RunFest ja Midnight Run osui samalle viikolle. Tuo torstainen juoksu taisi tehdä aika hyvää, koska lauantaina kaikista peloista ja epäilyksistä huolimatta juoksu tuntui yllättävän hyvältä ja kevyeltä. Olin päässyt tapahtumaan adidaksen kutsumana ja ennen tapahtumaa kävimme Glo-hotellilla vetämässä uudet ihanat juoksukamat päälle ja imaisin yhden pienen vihersmoothien ennen juoksua nassuun.
Olin taas Heidin kanssa liikkeellä. 🙂 Ihanaa kun blogin kautta on löytynyt tyyppejä kenen seurassa viihtyy. Lähdimme Glo-hotellilta adidasporukan kanssa kävelemään Senaatintorille, jossa olikin vastassa sinipaitaisten ihmisten meri. Tunnelma oli korkealla ja ensimmäisten lähtöryhmien lähtölaukaus oli käsillä. Me juoksimme viimeisessä lähtöryhmässä ja lähtö oli vasta puoli kymmenen jälkeen.
Ensimmäisten juoksijoiden lähtiessä matkaan, me lähdimme Heidin kanssa lämmittelemään. Lämmitellessä tuntui jaloissa yllättävänkin hyvältä, vaikka kotoa lähtiessä olo oli vetelä ja samaan aikaan lihaskipuinen. Lämmittelyn jälkeen snapchattailyä, selfieitä ja liikkuvuutta ja kohta lähdimme jonottamaan ihmisletkan mukana kohti starttialuetta.
Sanoin Heidille jo ennen starttia, että tänään en pysy sun kyydissä ja etten tavoittele minkäänlaista aikaa. Omassa mielessäni kuitenkin ajattelin, että enintään 55 minuuttia saa mennä, ettei tarvitse hävetä. 😉 Lähtölaukauksen jälkeen Heidi lähti pitämään reipasta 4:45 tai 4:30 min kilometrivauhtia ja pysyin kyydissä vain kaksi kilometriä, jonka jälkeen Heidin selkä lähti loittonemaan ja mä jäin omaa tahtiani ohittelemaan juoksijoita. Kiitollista viimeisessä lähtöryhmässä juoksemisessa oli se, että tuntui kuin olisi kovakin juoksija, kun sai ohitella ihan urakalla muita juoksijoita.
Midnight Run oli tänäkin vuona tunnelmaltaan ihan omaa luokkaansa. Niin hauska karnevaalimeininki, jonka kruunasi oli taivaalla mollottava täysikuu. Mä juoksin kerrankin aika rennosti. Juoksin sellaista vauhtia, että tuntui helpolta, muttei kuitenkaan ihan kevyesti. Juoksu oli juurikin sellaista parasta ja nautinnollista. Kymmenen kilometriä on aika mukava matka muutenkin. Mä snäppäilin matkan varrelta ja nautiskelin tapahtumasta. Maalissa kello pysähtyi aikaan 51 minuuttia ja muutama sekunti. Juoksin muuten ensimmäistä kertaa uusilla adidas Ultra Boosteilla ja tykkäsin kengistä, mutta ne ovat mulle paremmin omiaan pitkällä lenkillä. Toivottavasti pääsen niitäkin pian juoksemaan taas.
Juoksun jälkeen treffasin taas Heidin, jonka kanssa nopeasti fiilisteltiin juoksua, haimme kamat ja pyöräilimme kimpassa kotiin.
Positiivinen fiilis jäi myös jaloista ja kunnosta. Vaikken ole kauheasti pystynyt juoksemaan, niin kunto on kuitenkin ihan hyvä edelleen. Selvästi sopiva rentous ja tasapaino muun elämän suhteen tekee hyvää. Tästä tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta toisella kertaa. Nyt nukkumaan. (Osaan nykyään mennä ajoissa nukkumaan.) 🙂
