Puolimaratonin ennätysjuoksu

Eilen oli ihan mahtava päivä! Tai ei ollut, vaan se oli sitä vasta puolimaratonin maaliviivan ylitettyä. Koko päivä ennen starttia meni jännittäessä.

Heräsin aamulla aika myöhään, vasta kymmenen jälkeen. Söin ihan tavallisen aamupalan ja aloitin urheilujuomatankkauksen. Ja jännitin. Jalat olivat aika kireät Bodom Trailin jäljiltä, koska venyttely oli vähän jäänyt. Mies armollisesti hieroi edellisenä päivänä varovaisesti reisiä auki.

Aamupalan jälkeen tärisin menemään. Tein kaikkea mahdollista mikä veisi ajatukset pois juoksusta – siivoilin, tanssin, laittelin pyykkejä, pelleilin. Söin vielä lounaankin ennen pelipaikoille siirtymistä. Vedin oikein kunnon satsit makaronilaatikkoa. Tankkaaminen meni aika vaivattomasti. Kahden aikaan olin jo Olympiastadionilla, jonne valui muutkin Sykesport goes HCR -projektin juoksijat. Heidi ei flunssaltaan päässyt juoksemaan ja Karoliinankin aikatavoite oli tippunut salamatkustajan vuoksi. Siinä vähän jännäiltiin ja otettiin vähän tunnelmia videolle. Aika meni tosi nopsaa ja kohta tulikin kiire ottamaan alkulämpöä. Harrin kanssa me sinne viivalle hölköteltiin ja samalla mietitiin, että missäköhän Sandis Trail Sprintillä meidän kanssa juossut Anna oikein on. Eiköhän Anna sitten melkein samalla hetkellä pölähtänyt sattumalta meidän eteen.

 

Tutulla kolmikolla sitten lähdimme odottelemaan starttia. Kauhea jännitys. Sovittiin strategiat: mennään alku rauhassa ja vähitellen kiristetään tahtia. No ei ihan. Anna lähti heti porukan kärkeen pitämään vauhtia. Ei sitä vain malta, jos lappu on rinnassa, silloin mennään eikä meinata. Päästettiin Anna karkaamaan aika alkuvaiheessa ja jäimme Harrin kanssa pitämään noin viiden minuutin kilsavauhtia. Juoksu tuntui niin hyvältä heti kun alun pahin jännitys oli hellittänyt. Kaksi ensimmäistä kilometriä meni hermoillessa kaikenlaista. Samoihin aikoihin pahin ruuhkakin helpotti. Nautin juoksusta ja fiilistelin. Jossakin kympin tienoilla tuntui, että tänään on mun päivä, tänään juoksu on ehkä maailman siisteintä ja kiristin aavistuksen tahtia. Harri pyysi mun spibeltistä omat kuulokkeensa ja sanoi, että anna mennä. Mä annoin, tai en ihan. Pidin vähän alle viiden minsan kilsavauhtia. Vilkuilin mittaria vähän väliä ja hämmästyksekseni siinä oli enimmäkseen nelosella alkavaa kilsavauhtia ja ihmettelin, että miten mä nyt tuollaista vauhtia juoksen. Kuulostelin oloa ja jalkoja ja tulin aina siihen tulokseen, että ei ongelmia, ei väsytä, hyvin menee. En vaan uskaltanut kiristää yhtään vauhtia, koska nelosella alkavat kilsavauhdit ei ole meikäläisen mittarissa mitään normikauraa. Pää ei siis kestänyt, vaikka kunto ja jalat olisivat pystyneet parempaan.

Neljäntoista kilsan kohdalla tuli Jesse kameran kanssa ja hehkutin kameralle, miten hyvältä tuntuu ja ihmeen helppoa on. Kohta näin Heidin kannustamassa ja sama virsi “ihanaa, hyvin menee, helpolta tuntuu”. Kahdeksantoista kilsan kohdalla oli oma mies. Sain siitä niin paljon virtaa, että kiristin taas vähän vauhtia. Kohta edessäni näkyi Annan selkä, kiristin entisestään. Anna sai minun näkemisestä selvästi lisaa virtaa ja lähti mun imuun. Siinä vaiheessa kun mun kellossa oli enää kilsa matkaa, niin sanoin Annalle “nyt tulee enkkari, nyt me juostaan, ala tulla”. Ja mehän mentiin.


Kiitos kuvasta Heidi

Stadionin mäki ei ole koskaan aiemmin mennyt noin kevyesti, eikä mikään muukaan reitin mäistä. Kiitokset tästä kepeydestä menee kyllä yksinoikeudella projektin valmentajalle Jouni Leppäsaajolle. Ainoastaan projektin ansiosta mun juoksukunto on näinkin hyvällä tasolla. Alkuvuosi meni ihan telakoidessa ja taistellessa jalkavaivojen kimpussa. Stadionille saapuessa kuulutettiin mun nimi. Kylmät väreet. Kohta kuulutettiin Annan nimi. Kiristin vielä vähän tahtia, kaikki mehut koneesta irti. Maalissa käännyin heti katsomaan milloin Anna tulee ja tulihan se heti sieltä. Tiukka halaus ja epämääräinen tunteenpurkaus. NIIN SIISTIÄ! Ei mennyt kauaa kun Harrikin kipitti maaliin ihan voittajan elkein. Siinä me sitten fiilisteltiin. Katsokaa itse.


Kuvat: Jesse Väänänen

Loppuaika: 1:45:35
Aikaisempi ennätys 1:48:46 (Helsinki Half Marathon 2014)

Koko ilta meni leijuessa. Mies ei ihan päässyt samaan endorfiinipöllyyn mun kanssa. Mä tein mun ennätyksen ja vieläpä noin kevyesti. Ai että! Tästä tulee hieno juoksukausi!

Miten sun juoksu meni?

29 thoughts on “Puolimaratonin ennätysjuoksu”

  1. Onnea enkasta! Upea aika! Erityisen hienolta varmasti tuntuu telakan jälkeen päästä uuteen enkkaan.
    Enkat tuli itsellekin ja sain taas aikaa vähän lähemmäksi kahta tuntia 🙂 2.11.56 (vuosi sitten 2.17.xx). Aika rikkonainen kevät takana mullakin ja vaikkei ihan tavoitteeseen mennyt niin oon todella tyytyväinen suoritukseen 🙂

    1. Kiitos! 🙂 Todellakin tuntui aivan erityisen hyvältä, kun takana oli jalkaongelmia.

      Onnittelut sinullekin hienosta ennätyksen parantamisesta! 🙂 Siitä se vähitellen lyhenee. 🙂

  2. Onnittelut ennätyksestä, siitä ropisee vielä useampi minska pois syksyyn mennessä!
    Itsellänikin nousee juoksukuume tällaisia postauksia lukiessa. Tosin oma kunto on aivan nollissa ja selän kanssa ongelmia, joten onnistuneella kesätreenillä vähän parin tunnin päälle vedetty puolikas joskus syksyllä olisi jo ISO saavutus! 🙂

    1. Kiitos! Saas nyt nähdä, vois ainakin toivoa ja kyllä tuo juoksu hyvää enteili. 🙂

      Jos kroppa toimii, niin parissa kuukaudessa saa hyvällä treenillä ihmeitä aikaiseksi. Nimimerkillä parin kuukauden treeneillä tämä tulos. 🙂

      Toivottavasti ongelmat väistyy ja pääset nauttimaan treeneistä!

  3. ONNEA !!! Itse en ollut siellä , muuta aamun juoksu olikin piiiitkä muuten 🙂 1h 50 min 🙂 Askel kulki hyvin.

  4. Super onnea!! Ei paljoa 1:45 alitukseen 🙂

    Ootko muuten suunnitellut tän kesän kisakalenteria? Olisi kiva nähdä postausta siitä, jos oot suunnitellut 🙂 Tai ylipäänsä tavoitteita tälle kaudelle.

    1. Kiitos! 🙂 Ei niin, pitää seuraavalla kerralla luottaa enemmän omaan kuntoon.

      En oo kovin tarkkaan suunnitellut. Oon mennyt koko kevään aika rennolla otteella ja spontaaneilla osallistumisilla, mutta vähän kyllä houkuttelisi pistää osallistumisilmoittautumisia sisään pariinkin tapahtumaan, mutta katsotaan nyt. Varmana kalenterissa on nyt vain tuo Vaarojen Maraton, joka on vasta lokakuussa.

  5. Onnittelut upeasta juoksusta! Näitä kisarapsoja lukiessa eka oma ihan nurkan takana oleva puolikas alkaa jännittää entistä enemmän. IIK.

    1. Kiitos! 🙂 Tiedän tuon tunteen. Mutta kuulostele vain omaa kroppaasi ja anna mennä fiiliksen mukaan. 🙂 Tsemppiä!

  6. Onnittelut hienosta juoksusta! Oli kyllä kevyen näköistä menoa, kun sujahdit puisto-osuuden lopussa ohi. Siitä sai itsekin tsemppiä, vaikka beesiin en pystynytkään! 😀

  7. Onnea upeasta suorituksesta!! Oot kyllä mun esikuva ja olisi unelma olla joku päivä yhtä kovassa kunnossa kuin sinä ja juosta puolikas alle 2h. 🙂 <3 Itselleni tämä HCR oli neljäs ("virallinen") puolimaraton, edellisestä aikaa puoltoista vuotta ja siksi laitoin tavoiteajaksi 2h 20min, juoksin 2h 11 min 😀 Elän vielä tänäänki aikamoisessa hurmoksessa, matka meni paljon kepeämmin kuin olisin osannut odottaa. Hymyilytti lähes koko matkan, ylämäet ei tuntuneet missään ja viimeisen kilsan pystyin juoksemaan lähes täysillä! Ihana tapahtuma! Seuraavaa odotellessa 😀

  8. Onnittelut enkasta! Minä tein samana päivänä oman enkan puolikkaalla melkein samalla ajalla 1.46.59=D Tapahtuma vaan oli eri eli Joensuussa juoksin. Aika hyvät endorfiinipöllyt oli kyllä loppupäivän. Aika parani 21 min viime vuodesta…

    1. Kiitos ja onnittelut sinullekin! Aivan huikea parannus!! Näillä höyryillä vetää pidemmänkin pätkän. 🙂

  9. Onnea hienosta juoksusta ja uudesta ennätyksestä! Omakin enkka parani HCR:llä 6 minuuttia edellisvuodesta, ja tavoitteena ollut 2 tunnin alitus onnistui paremmin kun odotin. Mun selkäkin on päässyt teidän maalikuviin. 😀

Leave a reply to jaanaba.fitfashion.fi Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *