Tänään!

Tänään on Helsinki Half Marathon ja samalla adidasheimon päätepysäkki. En ole koskaan aiemmin jännittänyt mitään juoksukilpailua näin paljon. Koko viikko on mennyt panikoidessa. Mulla on ollut koko fiikon flunssainen olo, yskittää ja nenä on tukkoinen. Oon ollut ihan friikahtamaisillani. Olen juonut Panadol Hottia, vetänyt Codetabseja ja tunnustellut kroppaa jälleen kerran hulluuteen asti. Tätä tämä on silti joka kerta ennen kisaa. Aina on kropassa jotakin outoa tuntemusta. Joskus polvi, joskus nivunen, tällä kertaa flunssa.

Eilen oli adidasheimon viimeiset yhteistreenit. Ilmassa oli käsinkosketeltavaa jännitystä, hermostusta, mutta myös haikeutta. Ennen treeniä jaettiin paniikissa fiiliksiä. Valmentajat yrittivät huudella väliin rohkaisuja ja rauhoittavia sanoja. Hermostuminen hellitti heti kun pääsimme juoksemaan. Oli niin ihana juosta! Teki mieli huutaa, hyppiä ja kiljua kaikkea sitä hermostumista ulos. Jalat tuntuivat hyvältä ja se sellaisen turhan arvuuttelun siivet ainakin lyhenivät, elleivät ihan kokonaan katkenneet.

Viime yönä en sitten nukkunut juurikaan. Minä, joka nukun aina, missä vaan, milloin vaan. Tätä se #heimopaine teettää. Enkkaria olen uhonnut ja valmentajat odottavat vähintäänkin itsensä ylittämistä. Huh huh. Itse olen jälleen kerran paineeni rakentanut ja näin mä olen ennenkin piiskannut itseni hyviin suorituksiin. Silti jännittää ja on epäuskoinen olo pystynkö siihen. Se selviää yhteen mennessä. Päivitän kuulumiset tuoreeltaan Instagramiin. 

Tällä viikolla juoksuhuumassa ilmoittauduin myös Tallinnan maratonille. Tästä vuodesta on sittenkin tulossa juoksun vuosi, vaikka alkuvuosi näytti huonolta. Happy! Tämän päivän kisan jälkeen seuraavaksi on vuorossa Pullukka Run, jossa juoksen puolimaratonin. Kirjoittelen tästä myöhemmin lisää. 

Nyt jalkoja availemaan ja vähitellen suunta kohti Finlandia-taloa. Wish me luck!