Mä juoksen, ainakin unissani

Tuohon eiliseen pieneen avautumiseen haluaisin vielä lisätä sen, että en mitenkään halua korostaa sitä, että onpa jotenkin spesiaalia, että juuri minun elämäni on vaikeaa, olen kokenut kovia – yhyy. Ei. Tarkoituksenani oli muistuttaa, että jokaisella ihmisellä on tarina kerrottavanaan. Jokainen ihminen on kokenut elämässään vastoinkäymisiä ja lannistavia kokemuksia. Jokaisella on oma mittakaavansa asioihin. Se oma vastoinkäyminen, oli se sitten toisen mittakaavassa kuinka mitätön tahansa, voi olla aivan järisyttävän kamala. Ne elämäntarinat heijastuu ihmisestä monin eri tavoin. Jotkut ovat kiukkuisia, jotkut negatiivisia pessimistejä, toiset yltiöpositiivisia ja elämäniloisia, jotkut taas totaalisen ahdistuneita ja masentuneita. Harvemmin elämäntarinat ja kokemukset ovat kovin helposti luettavissa ihmisestä ulospäin, mutta sitten jos ne kuulee, ne selittävät paljon.

No, se siitä. Jatketaan tuttuun höpöhöpötyyliin. Tänään on ollut ihan tosi hyvä päivä! Eilinenkin oli. Ja arvatkaas miksi? Mulla oli eilen hieronta Helsingin Urheiluhieronnassa. Tunnin leipomisen ja vääntelyn jälkeen jalka oli taas edellisen kerran tavoin heti paljon parempi. Tällä kertaa Tuukka varoitteli, että jalka saattaa aristaa illalla, koska onhan sitä jalkaa tunti leivottu, niin kyllähän se jossakin tuntuu.

Tuukka

Tänään jalka on ollut aivan superhyvä! Oon ollut niin iloinen. Pystyn kävellä ihan normaalisti, pitkiäkin askelia ilman kipua. Ai että! Oon koko päivän fiilistellyt asiaa ja tanssahdellut ympäri kämppää onnellisena. Tuukan suosituksesta kävin tänään vesijuoksemassakin. Nyt mun pitää aktivoitua tekemään harjoitteita ja venytellä. Varovaisen arvion mukaan saan vetää viikon-parin päästä taas Boostit jalkaan. Juuri nyt en voisi enää paljon onnellisempi olla. Kummasti on taas enemmän motivaatiota treenaamiseen.

Vesijuoksu oli yllättävän kivaa, voisin mennä uudestaankin, mutta pitää valita sellainen ajankohta, että siellä olisi mahdollisimman vähän ohiteltavia mummoja radalla.

En malta odottaa, että pääsen juoksemaan. Näin viime yönä unta, että juoksin. Juoksin oikein sieluni kyllyydestä. Unessa olin tietysti adidasheimon treeneissä ja oli tosi hauskaa. Eipä vissiin ole ikävä heimotreenejä!

13 thoughts on “Mä juoksen, ainakin unissani”

  1. Ei kai kukaan ajatellutkaan edellisestä tekstistäsi ‘yhyy’. Se oli hyvä kirjoitus.
    Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.
    Tuo on tullut joskus vastaan Instagramissa (tai jossain muussa somessa), ja lienee ihan hyvä muistutus.
    Tsemppiä jalan kanssa!

    1. Ei ehkä, mutta itse kun luin sen uudestaan, niin tämä ajatus tuli mieleen. 😀

      Tosi hyvä tuo mietelause. Juuri noin mä ajattelen ja tuon haluan muistaa.

      Kiitos! 🙂

  2. Välillä tuntuu, että jotkut kuvittelee että jollain bloggaajalla on kaikki niin kivasti ja ihanaa, mutta kyllä ne omat vaikeudet on jokaisella olemassa vaikka niitä ei esiin koskaan toisikaan. Ihan hyvä välillä muistuttaakin mun mielestä. Mää sanonkin omasta blogistani, että blogissa asiat on aina vähän paremmin.

    Haha, sun pitää tulla Tampereen Tesoman uimahalliin tai Kangasalan Kuohuun vesijuoksemaan. Aina kun käyn uimassa tuntuu, että niillä on valtavat tilat ja muutama hassu juoksija vaan radalla ja sitten uimarit joutuu uimaan kuin sillit suolassa. =)

    Tsemppiä treeneihisi, sun blogia on kiva lukea.

    1. Niinpä, varsinkin, jos tarjoilee pelkkää hyvää ja kivaa. 🙂 Mutta toisaalta, itse haluan pitää täältä kaiken negatiivisen poissa, mutta välillä tekee mieli vähän raottaa, varsinkin, jos se heijastuu blogiin jollakin tavalla.

      No selkeästi pitää. Tuo meidän uimahalli on aina ihan täynnä, kaikki radat.

      Kiitos! Tosi kiva kuulla! 🙂

  3. Niin, jalat…tiedän, olen ihan huisin onnekas, jalat pelaa vaikka menee vielä 3kk ennenkuin kädet,olatkin saa luvan ruvetka pelaan….kun jalat pelaa voi kävellä ,juosta, pyöräillä…ja vesijuosta&uida….. Vesijuoksu on loppupelissä aika hyvää kuntouttavaa & palauttavaa treeniä, koko kropalle. Siitä vaan radalle ja ohituskaistalle ! Jalatki tykkää vedestä.
    Tsemppiä vaan ! Syö, löllyile ni sieltä se treeni taas tuleee. Niin pitääki.
    Tykkään blogistasi just siks kun sulla ei aina kaikki oo niin ihastuttavan rakastetaavaa huikeeta, sulla on ihanaa arkea !!!

    1. Jaloilla tekee jo paljon. 🙂 Käsillä ei paljon kävellä. 😛

      Tsemppiä sullekin!

      Kiva kuulla, että tämä arki kelpaa. Eipä tässä mitään muutakaan ole tarjoilla. 😀

  4. Moikka 🙂 Kiitos kivasta blogistasi 🙂 Mikä tuo sinun sykemittari on? Voiko sen kanssa uida? Oletko muuten ollut siihen tyytyväinen? Mulla uusi sykemittari harkinnassa 🙂

    1. Moikka! Kiitos! Sykemittari on Suunto Ambit S2 White. Sen kanssa voi uida, mutta en ole vielä itsekään varma, voiko sykevyön kanssa uida. Mittariin olen ollut tosi tyytyväinen. Tykkään kyllä.

  5. Miusta on hyvä että kerrotaan myös niistä varjopuolista elämässä, vaikeuksista ja haasteista, kaikillahan niitä on joten miksi niitä piilottamaan jos ne kerran vaikuttaa elämään. Eihän niillä repostella tarvitse, mutta kyllä niistä perspektiiviä saa tänne blogimaailmaankin. Kukaan ei ole superihminen joka kestää mitä vaan.
    Ihan huippua jos sait jalkakivusta edes hetken rauhan. Itsestä ainakin jalkakipu on jotenkin aivan mielettömän raskasta ja rajoittavaa, joten jokainen päivä ilman kipua on taivaallista.

    iive http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    1. Ajattelen samoin, vaikka ei tässä mitään suurta paljastusta tullutkaan, mutta edes pieni pala.

      Niin on, tulisipa niitä päiviä paljon vielä. 🙂

  6. Mä oon kans käynyt pari vuotta sitten vesijuoksemassa, kun en voinut välilevyn pullistuman vuoksi juosta kuivalla maalla. Yllätyin siitä, kuinka raskasta se oli. Ei siitä täydelliseksi kuivan maan juoksun korvaajaksi ollut, mutta kuitenkin sai jotain liikkumisen iloa siitä irti.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *