Arki on niin täyttä, että pitää jatkuvasti muistuttaa itseäni, että se maraton ihan oikeasti lähestyy. Tietysti mä sen muistan, puhelinkin siitä muistuttaa, mutta en ole sisäistänyt sitä. Olen toki muistanut pitää lepopäiviä treeneistä ja olen syönytkin ihan kiitettävän hyvin, mutta henkinen valmistautuminen on ihan puolitiessä. Huomenna pitää ihan tosissaan tankata. HUI! Olo on onneksi terve ja kroppakin jakselee ihan hyvin huolimatta jäätävästä hiilaripöhöstä. Työpaikalla pörrää kaiken maailman sorkkatautia, flunssaa ja oksutautia. Olen pelännyt, että onnistun saamaan jonkun näistä, mutta en mä enää ehdi, enhän? Oikean jalan polven nivelrako on ollut aristava, mutta en aio ajatella asiaa. Polvi ei ole koskaan ennen vaivannut mitenkään, joten laitan aristuksen mielikuvituksen piikkiin. Mulla mikään ole!
Aamulla tsekkasin lauantain sääennusteen. Ukkosta ja kahdella pisaralla sadetta, lämpöä +15°C. Yhtäkkiä tuntuu, etten ole koskaan ennen juossutkaan. Instagramissa huutelin konkarijuoksijoita apuun kertomaan miten tuollaiseen säähän pukeudutaan. Sieltä tuli ihanasti heti neuvoja. Lyhyttä ja tuttua vaatetta päälle. Kompressiosukat eivät välttämättä ole mikään sadekelin varustus, koska vesi ohjautuu niistä kenkiin, mutta ilmankaan en voi lähteä. Niistä on tullut mulle turvavarustus, joten aion vetää pinkit Zero Pointit säärieni suojaksi. Kynnet pitää muuten muistaa leikata.
Kroppa on ihanan turhautuneessa tilassa. Juuri sellaisessa, että nämä syödyt kalorit ja pakkautunut energia on pakko päästä purkamaan. Kunhan vielä älyäisin nukkua riittävästi edeltävinä päivinä. Nukkuminen on tällä viikolla ollut aika heikkoa.
Toissapäivänä pyörästä puhkesi kumi. Olinko edes kiukkuinen!? Olin päässyt maksimissaan kilometrin päähän työpaikasta. Nälissään ja väsyneenä. Teki mieli haastaa riitaa vastaantulevien kanssa, kun kiukutti niin paljon. 😀 Tulipahan pakollinen lepo pyöräilystäkin. En ole jaksanut paikata rengasta, koska nyt ei enää ennen maratonia tarvitse pyöräilläkään.
Soittolista on vielä tekemättä. Voi apua. Otanko mä edes musiikkia mukaan ja millä välineellä, etten riko sateessa puhelinta.
Uutta Drakea luureissa. Ach! Aika jees fiilis juuri nyt.
TSemppiä sikana – meille molemmille! Täällä kans jo perhosia vatsassa, syke nousee ku ajatteleekaan huomisen koitosta. Mutta mukavaa: kaikista vastoinkäymisistä huolimatta (3vk:n juoksu tauko, syinä rasitusvamma + flunssa) pääsen juoksemaan, ja se jos mikä on huikeeta. Edelleen stressaan jalkani kestävyyttä ja aistin kokoajan kaikkia mahdollisia tuntemuksia siinä, mutta yritän pistää hermostuneisuuden piikkiin. Huomennahan sen näkee miten meni. 🙂 mutta hiilaritankkaus, sen vaikutus on maaginen! Se tuli todettua toissapäivänä vikalla miniminilenkillä…
Kiitos paljon! 🙂 Ja tsemppiä sinullekin!
Kyllähän tässä kuulostelee ihan neuroottisuuteen saakka, mutta nyt pitää vain luottaa itseensä, kroppaan ja kuntoon, tänään juostaan!
Jihuuu, tsemppiä sulle ihan täysillä!! 🙂 Mä uskon, että sä pärjäät hienosti! Ja varusteet kuulostaa hyvälle! Toivotaan, ettei satais.. ennusteet näyttää jo paremmilta! 😉
Kiitos! 🙂 Sää näyttää ainakin vielä aivan passelilta. 🙂 Jännittääääää
Huisisti tsemppiä!! (: Olen hengessä mukana, jokaisen 5km:n jälkeen kannustamassa ja huutamassa go go:ta 😀
Kiitos paljon!! 🙂