Pientä alakuloa

Vasemman käden tilanne masentaa mua. Voiko se keskiviikon olkapääpunttitreeni rasittaa tuota kättä näin paljon? Heräilin yöllä kipuun ja kättä jomottaa koko ajan. Teinköhän mä jotakin väärin vai mitä tuolla kädessä tapahtuu. Joudun nyt pärjäilemään yksin tämän asian kanssa ensi viikon yli. Fyssari-Sami tulee viikon päästä lomalta ja pääsen sitten tykittämään kysymyksiä. Mua ihan oikeasti itkettää tämä tilanne. Tiedän, että olen ihan säälittävä, koska asiat voisivat olla monella eri tapaa huonommin. Eihän mulla ole mitään hätää, mutta silti itkettää.

Olen tyttöjeni kanssa tämän viikonlopun neljästään. Mies on viettämässä ystävänsä polttareita. Tytöt olivat perjantaina ihan reppanoita, kun hain heidät siskoltani hoidosta, hän on hoitanut tyttöjä koko viikon. Kaikki purskahtivat itkemään ikävästä. Olemme kyllä nähneet viikon aikana iltaisin, mutta ilmeisen vähän ja olinhan mä tehnyt pitkää päivää töissä. Mun oli tarkoitus mennä tänään kavereiden kanssa ulos syömään, mutta en mä raski viedä tyttöjä hoitoon. Löhöillään kotona ja puuhaillaan kaikkea pientä kodin ympäristössä. En mäkään nyt muuta tarvitse. Rauhallinen oleilu sopii just hyvin.

Käytiin Tapiolan altailla uimassa ennen ukkosta.

Lakkasin tyttöjen kynnet.

Ja omani. 

Huomenna menen pitkälle lenkille toisen DS Trainer -juoksijan kanssa! Ihanaa! Huomenna luvassa juoksufiilistelyä. Juosta mä sentään voin, vaikka olkapää olisi missä kunnossa. Pakko vielä sanoa, että oikea olkapää on tosi hyvässä kunnossa. Se ei kipeydy treeneistä ja se tuntuu tosi tukevalta ja hyvältä. Siitä olen tosi iloinen päivittäin! Viime yön nukuin oikealla kyljellä, kun vasemmalla ei kärsinyt nukkua ja oikea olkapää kestää jo senkin. Mahtavaa!