Eilen oli juoksupäivä, tänään pyöräily- ja salipäivä. Eilen juoksin työmatkat molempiin suuntiin. Juoksu kulki ihanan kevyesti. Tein sellaisen päätelmän, että hyvin kulkeva juoksu on vahvempien reisien ansiota. Oli nautinnollista juosta ja se on harvinaista työmatkajuoksulta. Jalat tuntui sitkeän räjähtäviltä, vaikka juoksin ihan hiljakseen. Yleensä työmatkajuoksut on niin tahmeita.
Juoksu töihin
Matka: 8.0 km
Kesto: 51 min
Syke: keski – 147 bpm, max – 166 bpm
Kalorit: 433 kcal
Juoksu töistä kotiin
Matka: 7.78 km
Kesto: 49 min
Syke: keski – 142 bpm, max – 159 bpm
Kalorit: 383 kcal
Tämä aamu meni hässäköidessä. Heräsin aivan liian myöhään ja rupesin arpomaan millä menen töihin. Eipä siinä hirveästi vaihtoehtoja ollut, kun bussikortilla ei ole arvoa eikä ei ollut käteistä rahaa. Joko juosten tai pyörällä, mutta pyörässä oli kesärenkaat vielä alla. Äkkiä toimeksi. Kävin hakemassa pyörän varastosta ja askartelin supervauhdilla talvirenkaat alle. Kaiken tämän tein eilen lakkaamillani glitterkynsillä. 😀
Kotimatka oli jännittävä. Olin kerrankin ollut järkevä ja varannut riittävästi aikaa kotimatkaan. Lunta oli pyryttänyt koko päivän ja tiet oli ihan sairaan liukkaat. Olin päässyt työpaikasta maksimissaan 400 metrin päähän, kun kaaduin. Ei onneksi sattunut mitään ihmeempää. Kolautin polveni tankoon ja pelästyin, ei sen kummempaa. Tuon jälkeen päätin, että ostan ne leveämmät talvirenkaat, joissa on nastoja myös sivuilla eikä vain keskellä. Ärsyttävä pyöräillä, kun pelkää koko ajan kaatumista.
Illalla vääntäydyimme koko perheen voimin torstaiseen tapaan salille. Lähtö venähti, kun meinasi hanurit jumittua sohvaan kiinni. Ehdimme vain tunniksi treenailemaan. Tunti riitti loppujen lopuksi ihan hyvin, kun tein tehokkaasti vuoroparein. Oon nyt viime aikoina treenannut jalkoja kevyehkosti ja yläkroppaa vähän tehostetummin. Yritän saada yläkroppaa jalkojen tasalle.
Kerrankin rohkaistuin kaivamaan kännykän käsivarsikotelosta ja otin peräti kuvan.
Kesto: 1 h
Syke: keski – 138 bpm, max – 162 bpm
Kalorit: 465 kcal
Hei millaiset kamat sulla on päällä, kun juokset työmatkoja? Siinähän pitää kuitenkin käydä välissä suihkussa ja varmaan vähän vaatteitakin vaihtaa. Itse olen haaveillut mahdollisimman tiukasta repusta, joka ei hölskyisi juostessa, mutta en ole vielä löytänyt….
Taas oot ollu niin ahkera että! Itselläni menossa toodella kevyt viikko lievän sairastelun takia – haluun pelata varman päälle enkä ottaa mitään pitkittynyttä pöpöä hätäilemällä.. Eikä tukkoisena treenaaminen oo sama asia, ei siitä nauti.
Sulla on muuten jännä napa 😀 Tai ainaki tossa kuvassa näyttää niin erilaiselta kuin omani, tai sitte mun napa vaan on muista poikkeava 😀
Ootpas hyvässä kunnossa! 🙂 voi kun itekki jaksais treenata noin… *huokaus* 🙂
Hannele: Mulla on pikkupakkasella (n. -5°C) kerrasto, juoksutrikoot, takki, pipo, hanskat, kaulahuivi. Eli normijuoksukamat, mut väliin vaan kerrasto. Reppu mulla on selässä, jossa kulkee päivän asu. Mulla on ihan tavallinen reppu, mut kiskon sen vaan niin tiukalle kuin menee, silloin ei hölsky. Juoksupäivinä taktikoin sellaisen asun, joka on mahdollisimman kevyt. Ison repun kanssa juokseminen on pyllystä.
Elisa: Kiitos kiitos, välillä jaksaa urheilla enemmän, sit väkisinkin noin kolmen viikon välein ottaa yhden viikon rennommin, näin se sykli menee.
Mun napa on tosiaan jännä. Se on ollut ennen normaali, mutta pullistui raskauksissa ulos, eikä sen koomin ole palautunut ennalleen. 😀
Mie vaan: Kiitos! Treenaamiseen jää koukkuun, suosittelen. 😉 Sitten se ei enää tunnu jaksamiselta, sitä vaan menee, koska haluaa.
Näyttää ihan tavalliselta napatyrältä, joka on käsittääkseni melko yleinenkin synnyttäneillä kun linea labaan tulee, ja sitten jää, reikä – tyräportti.
Napatyrä voi olla suurempi tai pienempi mutta ei vaadi mitään operaatiota ellei kipuile. Napatyrän korjausleikkaus on ihan päiväkirurginen toimenpide mutt sen jälkeen pitää jonkin aikaa olla varsin vähällä nostamisella.
Ella: Voihan se napaptyräkin olla. Napa ei oo mitenkään kipeä, mutta onhan tuo vähän jännän näköinen. Koko mahan vois remontoida, koska vatsalihakset repesi ensimmäisessä raskaudessa erilleen ja keskellä on melkoinen kanjoni. Mutta ehkä mä pärjään kuitenkin näin. 🙂
Niin se on siis linea alba.. ajatus ja sormet ei nakuttele ihan samaan tahtiin.
Mulla oli tytöistä kolmas kilon verran isompi kuin isosiskonsa aikoinaan ja vaikka vatsalihakset eivät revenneet irti toisistaan venyi tuo linea alba siihen tyyliin, että vaikka kyseinen kolmonen on jo vuoden vanha on mullakin tuo kanjoni ja myös pieni napatyrä havaittavissa. Mulla etenkin raskausaikana tuntu kipua vasemmalla puolen napaa ja olen ajatellut leikkuuttaa napatyrän jossain kohtaa jos se jotenkin alkaa vaivata.
Kättärillä mulle ainakin sanottiin, että kipuilu on yleisempää ylipainoisilla, joilla usein myös tyrä on kooltaan suurempi. Itse keskityn vielä toistaiseksi vahvistamaan kahden viimeisimmän raskauden heikentämiä lihaksia, joilla (hmm.. mikäköhän bålstyrka on suomeksi??) bålstyrkaa ylläpidetään. Eli hulluna lankkupitoja ja takareisien, pepun ja selän vahvistamista ja pitkittäisiä vatsalihaksia kunnolla vasta sitten ensi kevään puolella. Ja kiitos hyvästä blogista ja hienosta esimerkistä, sinusta saisi monikin meistä äiti-ihmisistä ottaa mallia!
Ella: Okei. 🙂 Mulla tuntui ensimmäisessä raskaudessa kovaa kipua joskus raskauden puolen välin jälkeen, jälkikäteen päättelin, että tuolloin vatsalihakset repesivät. Oon mä joskus miettinyt, että tuon vois korjauttaa, mutta onneksi tuosta ei ole aiheutunut mitään kummempaa haittaa, ainoastaan esteettistä haittaa (epäsymmetriset vatsalihakset ja pullottava napa). Jos joskus lihon, niin sitten tuosta saattaa tulla ongelmaa. Syvien vatsalihasten treenaaminen jeesaa vähän.
Kiitos itsellesi, kun luet ja kommentoit! 🙂