Mies ja lapset ovat lomalla, mutta mä puolestaan pakersin töissä puoli seitsemään. Illalla töissä on kivaa, saa tehdä rauhassa, kun puhelin ei soi eikä sähköpostiin kilahtele postia. Toimisto rupeaa hiljenemään kolmen aikaan ja viideltä siellä on enää pari hassua tyyppiä koko kerroksessa. Pyöräilin töistä ihan rauhassa. Oli jotenkin ihan kuiviin imetty olo. Hedarikin iski iltapäivällä, johon onneksi sain työkaverilta särkylääkettä. Omat oli tällä kertaa loppu. Mä oon yleensä se työpaikan farmaseutti, jolta löytyy aina lääkettä. Pyöräilin kaupan kautta kotiin ja tulin kotiin mansikoiden kanssa. Tehtiin lasten kanssa miehelle “yllätys” ja paistoimme vohveleita ja vatkasimme kermaa kylkeen. Lapset olivat ihan innoissaan auttamassa pöydän kattamisessa ja kuiskuttivat hiljaa keittiössä, ettei mies muka kuule. Tällaiset iltapalat meillä tavallisena torstaipäivänä. Arjen tähtihetkiä.
Oothan sä tänne kirjoitellut 🙂 Jostain syystä mun bloglovin ei ole näitä sun viimeisimpiä kirjoituksia päivittänyt. Ei sinänsä suuri ongelma ja ilohan se vain on mulle kun kerralla saa lukea enemmän 🙂
Meilläkin muuten syötiin lettuja.
Uusi Aamu: Joo oonhan mä kirjoitellut. Bloglovinissa on joku häikkä, toivottavasti se korjaantuu pian. Oon ainakin ilmoittanut asiasta.