to top

Ihaninta on aamut

Olen oppinut tykkäämään aamuista. Aamuissa on jotakin selittämätöntä taikaa. Parasta aamuissa on sen armollisuus. Uusi päivä on aina uusi mahdollisuus. Aamuisin ei ole vielä ehtinyt myrkyttää mieltä millään ikävillä asioilla. Aamuisin suhtaudun asioihin positiivisesti ja koen asiat voimakkaammin. Muistan useamman aamun, jolloin olen ihan ääneen ihastellut luonnon kauneutta tai herkistynyt peräti kyyneliin, koska olen kokenut olevani niin etuoikeutettu. Olen kyllä muutenkin ihmettelijä ja ihastelija. Jään usein ihmettelemään luonnossa pieniä kauniita asioita. Usein ihmettelen näitä asioita ääneen ihmisille, joiden seurassa kulloinkin olen. Mun lapsia tämä piirre huvittaa, mutta he myös osaavat pyytää minua katsomaan jotakin kaunista. Esimerkiksi yhtenä päivänä esikoiseni lähetti minulle kuvan kauniista auringonlaskusta. <3 Minun äitini on ihan samanlainen. Eräänä kauniina kirpeänä joulukuun päivänä kävin Hannan kanssa Allas Sea Poolilla uimassa. Aamu...

Continue reading

Hyvän aamun salaisuus

Jotkut ovat aamu-unisia ja toiset iltaunisia. Näin ainakin väitetään. Itse väitin pitkään, etten ole aamuihminen. Enkä ollutkaan, koska valvoin jopa arki-iltaisin pitkästi yli puolenyön blogia kirjoitellen. Sain yöllä olla rauhassa ilman häiriötekijöitä ja koin olevani luovimmillani silloin. Aamut olivat mulle vaikeita. Kumma juttu, jos menin nukkumaan puolenyön jälkeen? Seitsemän herätys tuntui tuskalliselta, puhumattakaan heräämisestä sitä aiemmin. Aamut olivat yhtä sähellystä ja sähinää. Oli kiire, stressi, pinna tiukalla ja sydän jyskytti tiiviisti. Tuohon aikaan oli vielä päiväkotirumba pahimmillaan. Nukuin vain viikonloppuisin kahdeksan tunnin yöunet. Ihmettelin kovasti, miten arki-iltaisin muut jaksaa lasten harrastusrumbaa ja arkiaskareita. Salille tai lenkille ehdin tuolloin vasta myöhään illalla. Olin aina väsynyt. Ramin myötä opin uuden elämänrytmin ja sitä kautta löysin tasapainoisemman, onnellisemman ja hyvinvoivemman arjen. Aluksi ihmettelin, miten...

Continue reading