Päivä on jo sen verran pitkällä, etten jaksais kirjoitella enää mitään, mutta kirjoitan silti. Päivän ärsytys/turhautuminen kohdistuu tuohon olkapäähän, joka ei ole vieläkään normaali. Olkapäähän sattuu, kun käden nostaa ylös. En pysty punnertamaan, tai pystyn, mutta se sattuu enkä uskalla lähteä kokeilemaan muita liikkeitä. Ehkä mun pitäis vaan varata ortopedille aika, niin ei tarvitsis enää itse pähkäillä mitä tuolle tekee. Tämä syö hirveästi salitreenimotivaatiota tai se oikeastaan tappoi motivaation kokonaan. Oon nyt sitten pelkästään tehnyt aerobista. Aerobinen on niin erilaista treeniä, varsinkin kun sitä tekee pelkästään. Lihakset eivät kehity ollenkaan ja ne muuttuu eri näköisiksi. Oon huomannut, että pelkkä aerobinen ei enää riitä mulle. Siitäkään huolimatta, että suurimmat kiksit saa hyvin onnistuneesta pitkästä juoksulenkistä. Kaipaan sitä pumppifiilistä, joka tuntuu koko kropassa salitreenin jälkeen. Lihakset tuntuu napakoilta ja olo ryhdikkäältä, nyt on enemmän sellainen sitkeä ja vetreä olo. Haluaisin tehdä molempia, en vain toista. Ne tukevat kivasti toisiaan.
En haluaisi kuulostaa valittajalta, koska olo on kuitenkin hyvä ja oon iloinen, että mulla on vaihtoehtolajeja, joita voin tehdä nyt, kun salitreenit on jäänyt vähemmälle. Tänään juoksin työmatkat molempiin suuntiin. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun juoksin sekä meno- että tulomatkan. Yllättävän hyvin kulki molempiin suuntiin. Erityisesti aamun juoksun sujumisesta olin positiivisesti yllättynyt. Olin aamulla ihan hirveän väsynyt, enkä meinannut millään jaksaa herätä, mutta jaksoin silti hyvin juosta siskon kanssa jutellen. Sykkeet pysyivät ihmeellisen alhaalla repusta huolimatta. Juoksuaamuissa on parasta se kiljuva nälkä suihkun jälkeen ja sitten kun pääsee mutustelemaan aamupalaa työpaikalle. Nautinto! Pyöräilyaamuina syön aamupalan kotona. Illan juoksu sujui kans ihan hyvin, vaikka juoksin puoli minuuttia nopeampaa kilometrivauhtia, eli ihan eri sykkeet ja meininki. Ei ollut niin nautinnollista lönköttelyä kuin aamuinen, koska oli kiire ja vauhtia piti pitää.
Sitten päivän pähkinä. Hehe.
Miksi S-marketin ostoskorissa on kengät? Nooh, Pariisista ostetut kengät eivät sitten istuneetkaan mun jalkaan parhaalla mahdollisella tavalla ja kävely niissä näytti vähintäänkin koomiselta (M ja S voi kertoa tästä tarkemmin :D), joten luovutin ja tepsuttelin kauppaan avovarpain. Kesässä on muuten ehkä parasta (tai yksi niistä 1000 parhaasta asiasta kesässä) on se, että voi syödä lounaan ulkona. Tänään söin lounaaksi kuusi lihapullaa, mansikoita, viinirypäleitä ja banaanin. Kesäkesäkesä.
Ihania kuvia Pariisista! Se on kyllä yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen päässyt käymään. Ja jotenki se kaupungin tunnelma on ihan mieletön! Päättelin metro-verkoston vaikuttavan suuresti kaupungissa vallitsevaan rauhallisuuteen, liikennehässäkkä ois varmaan aika kaameaa ilman noinkin hyvin toimivaa maanalaista.
Voin niin samaistua sun “pakko”-vierotukseen salitreenistä. Mulla ei oo vaan nyt mitään vaivoja taustalla, vaan tää maraton-hässäkkä. En oo ehtiny/uskaltanu kovin treenata salilla ja ootankin kuin kuuta nousevaa, että ylihuomisen koitoksen jälkeen pääsen taas raudan äärelle. 😉
Sulle suosittelen pikaista spesialistilla käyntiä, eihän tuo ole normaalia ettei levossakaan parane. Kyllä siellä häätyy jotain isompaa hämminkiä olla… :/
Janka: Kiitos! Oon samaa mieltä Pariisista, vaikka en ole ihan hirveästi ehtinyt elämässäni reissaamaan.
Ylihuomennako sulla on maraton! Tsemppiä!
Varasin maanantaille lääkäriajan, tosin yleislääkärille, mutta toivon lähetettä ortopedille. Ei tosiaan oo kyllä normaalia.