Taistelua väsymystä vastaan

*Kaupallinen yhteistyö: Terveystalo

Pimeä vuodenaika on aina ollut mulle vaikeaa aikaa, varsinkin täällä Etelä-Suomessa, kun talvea ei tule lainkaan. Koko ajan on vain säkkipimeää. Kellojen kääntämisen myötä astuttiin taas syvemmälle säkkiin muutamaksi kuukaudeksi.

Tarvitsen talvisin selvästi enemmän yöunta ja tsemppihenkeä pysyäkseni pirteänä. Viime vuosina olen aina loka–marraskuussa kampanjoinut ulkoilun ja säännöllisen liikunnan puolesta ja samalla motivoinut itseäni pysymään sen verran aktiivisena, että hyvinvoinnin muut osa-alueet pysyisivät yhtälailla kunnossa. Olen huomannut ulkoilun olevan keskeinen osa hyvinvointiani. Säännöllinen päivittäinen ulkoilu auttaa kirkastamaan ajatuksiani, palauttaa työpäivän kuormituksesta – se tekee kokonaisvaltaisesti hyvää keholle ja mielelle. Terveet elämäntavat ovat hyvinvoinnin perusta: lepo, ravinto ja liikunta. Tuo pyhä kolmiyhteys.

Tänä vuonna väsymys ja tahmaisuus alkoi heti elokuussa. Kulunut vuosi on ollut kaikille poikkeuksellinen ja kuormittava. Ajattelin väsymykseni johtuvan siitä. Aloitin keväällä uudessa työpaikassa samaan aikaan, kun koronarajoitukset tulivat voimaan. On siis ollut monella tavalla poikkeuksellista ja kuormittavaa.

Aloitin syksyllä ensimmäisten väsymyksen merkkien tultua syömään D-vitamiinia ja rautalisää. D-vitamiinia syön aina pimeään vuodenaikaan ja rautalisää siksi, koska olen luovuttanut verta ja viime kerralla rautatankkaus jäi tekemättä. Väsymykseni on pimeyden myötä syventynyt entisestään ja aamuisin herääminen on ollut vaikeaa, vaikka olisin nukkunut minulle normaalisti riittävät kahdeksan tuntia.

Raudan syömistä omin päin ei suositella, ellei lääkäri ole niin määrännyt. Verenluovutus on kuitenkin hyvä syy syödä rautaa. Sieltä saa aina rautatabletit mukaan.

Voimat vähissä -tutkimuspaketti

Minulle tarjoutui mahdollisuus mittauttaa veriarvoni Terveystalon Voimat vähissä -tutkimuspaketin avulla. Edellisestä veriarvojen mittauskerrasta oli vierähtänyt jo pari vuotta ja ajattelin, että nyt voisi olla sopiva aika selvitää, missä mennään. Erityisesti minua kiinnosti selvittää raudanpuute ja ferritiini, D-vitamiini ja B-12-vitamiini, koska näiden arvojen perusteella selvitetään raudanpuuteanemia. Voimat vähissä -tutkimuspakettiin sisältyy kattavasti juuri raudanpuutosanemian mittaamiseen vaadittavat arvot sekä vitamiinipuutokset.

Miksi veriarvoja kannattaa mittauttaa?

Usein verikokeita otetaan silloin, kun jokin asia on pielessä. Yleistä terveydentilaa mittaavia arvoja voi olla kuitenkin hyvä mittauttaa välillä myös nimenomaan terveenä ja silloin, kun ei ole mitään terveyshaasteita. Tällä tavoin kertyy vuosien varrella tietoa omista veriarvoista. Sitten, kun sairastuu, niin arvoja voi verrata terveenä mitattuihin arvoihin. Näin voidaan parhaiten arvioida kokonaisuus ja muutos, joka arvoissa on tapahtunut. Viitearvot ovat kuitenkin aina viitearvoja eivätkä ne kerro yksilötasolla kovin tarkasti mitään.

Mitä mittauksissa selvisi?

Varasin verikoeajan Terveystalon verkkosivuilta. Vapaita aikoja oli paljon ja sieltä löytyi helposti itselleni parhaiten sopiva aika ja toimipaikka. Pääsin verikokeeseen ihan meidän kodin lähellä sijaitsevaan Terveystaloon. Koko reissuun meni noin 20 minuuttia aikaa.

Kävin verikokeessa perjantaiaamuna paastottuani edellisillasta asti. Ennen verikoetta täytyi paastota 10–12 tuntia. Kävelin Terveystalon vastaanottoon, missä hoitaja varmisti, ettei minulla ole koronaoireita, antoi käsiini painalluksen käsidesiä ja ohjasi odotusaulaan. Ehdin hädin tuskin istahtaa, kun minut kutsuttiin nimellä näytteenottohuoneeseen. Vilautin henkkaria, näytteenottaja otti putkilot täyteen verta ja moikka. Se oli todella nopea reissu.

Seuraavana aamuna puhelimeen tuli viesti, että ensimmäiset verikoetulokset ovat katsottavissa Terveystalon Oma terveys -sovelluksesta. Loput tulokset valmistuivat seuraavana arkipäivänä. Olin tunnistautunut aiemmin palveluun verkkopankkitunnuksilla, joten pääsin kirjautumaan palveluun puhelimeltani kasvotunnistuksella.

Terveystalon Oma Terveys -sovellus on helppokäyttöinen. Jokaisesta mitatusta arvosta voi lukea tarkemmin, mitä se tarkoittaa ja mihin kaikkeen kyseinen arvo vaikuttaa. Lisäksi verikoetta otettaessa minulle sanottiin, että jos jokin arvo on hälyttävästi pielessä, Terveystalosta otetaan yhteyttä ja kehotetaan hakeutumaan lääkäriin.

Kahdella edellisellä mittauskerralla kaikki arvoni ovat olleet viitearvojen sisällä. Ihmeekseni näin oli myös keväällä 2017, jolloin kärsin pahoista työuupumusoireista. Olin tuolloin ihan älyttömän väsynyt ja hiuksia lähti tupottain päästä. Ajattelin, että tälläkin kerralla kaikki arvot olisivat vimpan päälle, mutta eipä ollutkaan. Ei kuitenkaan mitään hälyttävää, mutta itselleni ihan uusi tilanne.

Tavallaan huojentavaa, että väsymykselle löytyi ainakin yksi selkeä syy. D-vitamiinipitoisuus oli selvästi viitearvojen alapuolella. Olin hämmentynyt, miten näin voi olla, vaikka olen syönyt d-vitamiinilisää jo pari kuukautta. Lisäksi ferritiiniarvo oli pudonnut edellisestä mittauksesta peräti 30 mikrogrammaa litraa kohden. Nyt arvo koputtelee viitearvon alarajaa. Kaikki muut tutkimuspaketissa mitatut arvot olivat kunnossa.

Kävin ostamassa apteekista uudet vitamiini- ja rautavalmisteet, sillä edelliset eivät selkeästi toimineet. Huomasinkin, että D-vitamiinivalmiste, jota olin alkusyksystä asti syönyt, oli vanhentunut ja aiemman rautavalmisteen pitoisuus oli alhainen. Aion nyt jatkaa kesken jäänyttä rautakuuria uuden valmisteen myötä ja ottaa uutta D-vitamiinia suositusten mukaisesti läpi pimeän ajan. Ehkäpä käyn jonkin ajan kuluttua uudestaan mittauttamassa arvot, niin näen onko nuo alarajalla heiluvat arvot lähtenyt nousuun.

Haluan muistuttaa vielä, ettei kenenkään kannata ryhtyä puoskariksi ja lähteä tulkitsemaan arvoja itsenäisesti. Jos jokin asia askarruttaa ja kaipaat apua niiden tulkitsemiseen, niin tällöin kannattaa varata lääkäriaika ja kysyä ammattilaiselta ohjeet, miten tilanteessasi tulee toimia.

Uupumus tulee varkain

Jo vuosi ennen varsinaista lopullista uuvahtamista, tunnistin ensimmäiset merkit. Ne olivat masennuksen merkkejä. Ne olivat niitä samankaltaisia tuntemuksia, joita minulla oli silloin kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen. En suostunut hyväksymään merkkejä oikeiksi, vaan selitin ne itselleni ja läheisilleni ohimenevinä. Selitin ne aina jonkin sen hetkisen tilanteen synnyttämiksi. Nyt on stressiä. Juuri nyt oli tämä ja tämä, jonka vuoksi mun ajatukset ovat negatiivisia. Kyllä tämä tästä.

Väsymys kertaantui. En tiedä onko teillä kokemusta sellaisesta kokonaisvaltaisesta syvästä väsymyksestä? Kun olo on kertakaikkisen uupunut. Hereillä ollessa tuntuu kuin tarpoisi syvässä suossa harso silmillä. Mistään ei tunnu tulevan mitään. Jokainen pienikin askare tuntuu suurelta voimainponnistukselta. Joka aamu väsyttää, vaikka olisi nukkunut miten paljon.

Keväällä huolestuin hiustenlähdöstä, hiuksia lähti jokaisella pesukerralla tukoittain. Keho yritti saada minua ymmärtämään tilannetta. Oli virtsatieinfektioita toisen perään, päänsärkyä, väsymys oli kaiken aikaa läsnä, ihon kunto meni todella huonoksi, oli fyysisiä kipuja eri puolilla vartaloa ja lopulta tuli vielä välilevynpullistuma. Ramppasin lääkärillä ja rupesin syömään aamuisin kourallisen erilaisia vitamiineja.

Lopulta olin jo niin uupunut, ettei mistään tullut mitään. Pinna oli jatkuvasti ylikireällä. Hermot menivät pienestäkin vastoinkäymisestä. Myöhemmin mukaan tuli itkeskely. En saanut pidettyä kiinni yksinkertaisistakaan aikatauluista. Unohtelin asioita ja tein virheitä. Ruoanlaitto viivästyi niin pitkälle, että lähdin kauppaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikilla oli jo kova nälkä. Katastrofin ainekset leijuivat jatkuvasti ilmassa. Unohtelin hellan päälle, silitysraudan seinään ja minua sai aina odotella, koska en vain saanut ajatuksiani sen verran kasaan, että olisin kerralla osannut miettiä, onko minulla kaikki mukana: vaatteet päällä, lompakko, avaimet ja kännykkä. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa, mutta kyllä vain tuotti vaikeuksia.

Unohtelin asioita ja tavarat olivat jatkuvasti hukassa. Kysyin lapsilta helposti viisi kertaa ”oletko tehnyt läksyt?” tai ”oletko pessyt hampaat?”. Ymmärsin vasta kun minulle tiuskaistiin kovaan ääneen ”äiti, sä kysyit sen jo neljä kertaa”.

Vaatteet saatu: Jack Wolfskin / Scandinavian Outdoor

Minulla oli ollut jo pitkään päässäni sellainen tunne, ettei sinne mahdu mitään. Yritin ottaa kaistaa rauhoittumiselle kuuntelemalla äänikirjoja, pelaamalla aivot narikkaan -pelejä ja neulomalla. Saatoin istua yksin jäähtyvässä saunassa tunninkin selvittelemässä solmuun menneitä ajatuksiani ja itkeä. Toistuvat epäonnistumiset ja alisuoriutumiset nakersivat itseluottamustani pala kerrallaan. Itseluottamuksen murentuminen imaisi minut koko ajan tiukemmin tummiin ajatuksiin. Voimavarojen vähentyminen sai minut voimaan koko ajan vain huonommin, koska koin jatkuvaa syyllisyyttä ja epäonnistumista kaikilla elämän osa-alueilla. Kieltäydyin näkemästä ystäviäkin, koska koin olevani muille vain taakaksi. En uskonut, että kukaan haluaisi olla minun kanssa, koska olen niin ankeaa seuraa. Päähäni ei mahtunut, että kukaan voisi rakastaa minua, koska en itsekään näe itsessäni mitään hyvää.

Oudompien ihmisten seurassa onnistuin olemaan puhelias, hymyilevä ja iloinen. Latasin akkuja erilaisissa pr-tapahtumissa (niihin, joihin kulloinkin jaksoin mennä), joissa sain aina pienen hetken tuntea olevani ihan normaali. Keskustelunaiheet pysyvät oudompien ihmisten kanssa aina sopivan kevyellä tasolla. Somen päivittäminen on ollut minulle myös keino pitää itseni aktiivisena ja positiivisena.

Mä ihan oikeasti ajattelin, että ulkoiluhaaste olisi ollut ratkaisu tilanteeseen, mutta se oikeastaan laukaisi koko tilanteen. Haasteen alkaessa vihdoinkin myönsin itselleni, että kaikki ei ole nyt hyvin. Ajattelin, että käyn työspykologilla vähän jäsentelemässä ajatuksia ja jatkan siitä sitten töihin. Sillä reissulla olen edelleen. Psykologi passitti minut lääkärin kautta kotiin lepäämään työuupumusta pois ja tekemään asioita, joista tulee hyvä mieli.

Kuukauden sairasloman aikana tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan rajustikin. Välillä on tuntunut, että asiat selviävät kyllä varmasti parhain päin. Toisena hetkenä minusta on tuntunut, etten jaksa edes hengittää. Useina iltoina olen kaivautunut nukkuvan mieheni syliin tiukemmin ja yrittänyt saada jatkuvasti laukkaavaa sydäntäni rauhoittumaan ja antamaan tilaa unelle. Ahdistavat ajatukset pitäisi osata vain työntää pois ja luottaa, että elämä kantaa. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tällä hetkellä olo on jo parempi. Asioiden kohtaaminen ei ole ollut helppoa. Väitin psykiatrille vastaan, että en ole masentunut, vaikka itse ihan hyvin tiesin olevani, olleeni jo jonkin aikaa. Masennukseen toisen kerran sairastuminen tuntuu suurelta epäonnistumiselta. Syytin itseäni siitä, ettenkö ollutkaan oppinut kahden vuoden tiiviistä psykoterapiasta mitään. Tiedän nyt, että olen oppinut paljonkin. En enää vajoa ihan niin syvälle, vaan olen pystynyt pitämään itseni siinä vedenpinnan tuntumassa eikä pää ole käynyt kuin lyhyitä hetkiä pinnan alla.

Tiedän miksi näin kävi ja mitä seuraavalla kerralla pitää tehdä toisin. Masennukseen on aina syy, näin minä uskon. Kun sen syyn selvittää ja tekee ratkaisuja sen suhteen, voi parantua.

Tänään on ollut pitkästä aikaa ihan hyvä päivä. Tänään tuntuu, että asiat selviävät vielä parhain päin. Lepään vuoden loppuun asti ja vuodenvaihteessa alkaa uudet tuulet. Kirjoitan ja sometan sen verran kuin jaksan. Tämä nyt teille tiedoksi. Kyllä minusta tulee taas oma iloinen itseni, kun saan voimat takaisin ja akut täyteen.

Elämä kantaa.

Messujen jälkeinen väsymys

Viimeiset viikot ovat menneet tiiviisti I love me -messuja järjestäessä – suunnittelu, rakentaminen, itse messut ja lopuksi vielä purkaminen.  Viimeisen viikon työpäivät ovat venyneet kellon ympäri. Nyt meinaa vähän väsyttää ja menee hetki ennen kuin tästä rupeamasta palautuu. Treenaamista ei ole voinut ajatellakaan tämän härdellin keskellä ja kotiin tultua olen painellut suihkun kautta suoraan petiin.

Eilen messuosaston purkamisen jälkeen tulin kotiin ja nukahdin sohvalle. Lähdin suoraan unesta Ramin mukana salille. Treenaamisesta ei tullut mitään. Jokaisessa liikkeessä piti laittaa aiempaa pienemmät painot ja lyhentää sarjoja. Viime viikkoina mua on vaivannut treenatessa kova vasemmanpuoleinen päänsärky, jonka päättelin olevan ponnistuspäänsärkyä. Päänsärky alkaa aina kun syke nousee ja rasitustaso kasvaa ja hellittää sarjojen välillä, kun syke laskee. Sarjojen välillä lähinnä pitelin päätä ja huohotin. Harvinaisen ikävä ja tahmea treeni. Ei kulkenut sitten yhtään.

Silmälasit Favoptic *saatu

Ilta vedettiin ihan alta riman. Ruoaksi syötiin edellisen päivän jämiä, kävin saunassa ja painelin taas viltin alle. Paleli ihan hirveästi. Puin villatakkia, villasukkaa ja kääriydyin vilttiin. En jaksanut illan aikana mitään. Torkahtelin kännykän ja tv:n ääreen. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut kirjoittaa blogia tai avata sähköposteja.

Tällaisen työrupeaman jäljiltä on aivan finaalissa. Blogi laahaa perässä, kotityöt odottaa tekijäänsä, kroppa on ihan väsynyt, pää on tyhjä, mutta arkijuna puksuttaa säälimättömästi eteenpäin. Ei auta kuin yrittää räpistellä mukana. Kyllä se tästä taas tasaantuu. Tämä päivä alkoi olla jo lähellä normaalia. Nukuin normaalia pidempään. Aamulla hemmottelin itseäni ja laitoin kasvoille virkistävän WHAMISA-naamion, lakkasin kynnet ja selviydyin peräti toimistolle asti. Onneksi edellisen päivän kuumeinen olo oli tiessään.

Jaksaa jaksaa.

Kuvat: Rami Hovinen