Saariselän reissu lähestyy…

Viikon ja kahden päivän päästä automme starttaa kotipihasta ja suuntaa kohti Lappia ja Saariselkää. Siitä seuraavana päivänä suoritamme Heidin kanssa kolmepäiväisen pyöräilykilpailun ensimmäisen etapin ja lähtöä edeltävänä päivänä mulla loppuu antibioottikuuri.

Nämä vaihtuivat antibioottikuuriin.

Maastopyöräilykisaan valmistautuminen ei ole siis sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Olen tässä viimeiset kolme viikkoa yskinyt ja mulla on ollut monenlaisia tuntemuksia kehossa. Kuumetta ei ole ollut, mutta välillä olen ollut tosi väsynyt ja voipunut. Välillä olen uskaltautunut varovaisille lenkeille, jotka ovat sujuneet hiukan vaihtelevasti. Pitkä rauhallinen pyörälenkki reilu viikko sitten sujui ongelmitta, mutta juoksulenkit ovat olleet epämiellyttäviä kokemuksia – sykemittarissa on näkynyt pelottavan korkeita sykelukemia, joiden vuoksi olen alkanut epäröimään olenko kunnossa lainkaan ja ihmetellyt mitä ihmettä kehossani tapahtuu.

Viime viikolla tuntui, että yskä alkaa hiukan hellittää ja uskaltauduin torstaina siskon kanssa lenkille. Lenkki sujui alkuun ihan leppoisasti, mutta lopussa sykkeet alkoivat taas kivuta korkeuksiin. Lenkki kostautuikin sitten ikävästi ja yskin viime viikonloppuna keuhkoni kipeäksi. On ollut todella vaikeaa arvioida voiko mennä lenkille vaiko en, jos välillä on aivan pirteä ja hyvävoimainen olo ja toisena hetkenä piiputtaa ja väsyttää.

Eilen sain sitten varattua ajan lääkäriin ja sainkin sitten pitkän antibioottikuurin ja avaavaa astmalääkettä. Näillä tropeilla pitäisi epäilty mykoplasmakin taittua. Nyt mun täytyisi jollakin ihme konstilla yrittää ottaa iisisti ja luottaa siihen, että alkukesän treenit riittää Saariselkä MTB:n läpi suorittamiseen. Maanantain otin hiukan rennommin, koska keuhkoja kuumotti ja poltteli edelleen, pää oli kipeä ja olo oli ihan turpaan saanut.

Ensi viikolla pakataankin sitten Saariselälle pyöräilykamojen lisäksi vaellusvarusteet! En olekaan kauheasti täällä hehkutellut, että pyöräilykisan jälkeen suuntaamme Ramin kanssa vajaaksi viikoksi erämaahan! ❤️ Haluaisitteko, että kirjoittaisin jotakin vaellussuunnitelmista, varusteista, muonituksesta, reitistä? Haluaisitteko kuulla Ramin ajatuksia? Päätimme jo viime reissulla, että teemme tulevastakin vaelluksesta videon, joten sellainen on sitten jollakin aikataululla taas luvassa. Tai kiinnostaisiko pyöräilykisaan valmistautuminen myös varustepuolella?

Treenivinkkejä maastopyöräilykilpailuun

Saimme loistavia treenivinkkejä Saariselkä MTB:n järjestäjiltä ja jaan ohjeet ja vinkit teillekin. Me Heidin kanssa olemme aloittelijoita lajin parissa ja kaikki vinkit ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen. Ajattelin, että ehkä joku teistä miettii, että haluaisi osallistua maastopyöräkilpailuun, mutta ei ole vielä uskaltautunut. Tässä ehkäpä rohkaisua ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Nämä vinkit ovat laadittu erityisesti juuri Saariselkä MTB-kilpailuun valmistautumiseen, mutta ehkä niistä on hyötyä ihan muutenkin.

Mikäli haluat ilmoittautua mukaan tapahtumaan, vaikkapa vain yhteen osakilpailuun, voit ilmoittautua täällä.

Valmistautuminen & harjoittelu

Kolmipäiväinen etappikisa on sen verran rankka kestävyyssuoritus, että kestävyyskunnon eteen ei pysty näin kuukautta ennen tekemään juuri mitään. Suorituskyvystä tällainen suoritus ei ole kiinni ainakaan kuntoilijoilla, joten yltiöpäiseen intervallikuuriin ei ole aihetta.

Kannattaa pitää huoli siitä, että aineenvaihdunta toimii esimerkiksi tekemällä yksi pitkä rauhallinen lenkki viikossa. Jos maastoajosta ei ole kamalasti kokemusta, kannattaa pyöräilylenkit tehdä mahdollisuuksien mukaan maastossa. Saariselän maasto ei ole mitenkään erityisen teknistä, mutta suurin osa matkasta ajetaan kuitenkin ihan oikeassa maastossa. Kannattaakin totuttaa itsensä polkuajon täristykseen, jota Saariselän polut tarjoaa 200km matkalta. Jos maastotekniikka on ihan hakusessa kannattaa hakeutua paikallisen pyöräilyseuran yhteislenkille, jossa oppii samalla ryhmäajon sääntöjä.

Muuten treeneissä kannattaa edetä itselle tutun treeniohjelman mukaan, mutta maastopyöräilyä painottaen. Kilpailua edeltävällä viikolla voi olla hyvä hieman keventää harjoittelua, niin että pääsee starttaamaan kisaan hyvissä voimissa.

Pyörä

Pyörän osalta kannattaa ennen tällaista kisaa tarkistaa, että pyörä toimii hyvin. Tarkistakaa ainakin:

– renkaat
– vaihteet
– jarrut

Tarkistakaa, että renkaat ovat ehjät, eikä esimerkiksi renkaan reunoissa näy viiltoja. Vaihteet kannattaa käydä läpi niin, että kaikki vaihteet varmasti toimii ja vaihtaminen on jouhevaa. Jarrujen on myös hyvä olla kunnossa, ja tarvittaessa kannattaa vaihtaa jarrupalat.

Jos pyörässä tuntuu olevan jotain vikaa, eikä asialle osaa tehdä itse mitään, kannattaa viedä pyörä huoltoon asiantuntevalle mekaanikolle. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin ajaa kilpaa pyörällä, joka ei toimi!

Lisäksi etapeille kannattaa varata mukaan muutama sisärengas ja välineet renkaan vaihtoon. Aiempina vuosina kisassa on ollut melko paljon rengasrikkoja, joten ihan kevyimpiä ja ohuimpia renkaita ei kannata muutenkaan laittaa alle.

Ravinto/tankkaus

Tällaisessa pitkässä ja raskaassa suorituksessa energioiden riittävyydestä kannattaa pitää huolta. Mihinkään yltiöpäiseen tankkaukseen ei kuitenkaan kannata ryhtyä, jos sellaisesta ei ole aiempaa kokemusta. Älkää muutenkaan kokeilko mitään uutta ihan kisan alla. Kannattaa edetä aiemmin hyviksi havaituilla kuvioilla. Hyvällä perus ruualla pääsee jo pitkälle!

Itse etapeille kannattaa ottaa mukaan riittävästi juomista ja syömistä. Juominen on tärkeää aloittaa heti alkumatkasta. Sopiva rytmi voisi olla esimerkiksi noin 20min välein juomista, ja vähintään 60min välein geeli, urheilupatukka, banaani tms. Mukaan kannattaa valita entuudestaan tuttuja ja hyviksi havaittuja tuotteita.

Ja lopuksi: Mukaan kannattaa varata reilu annos hyvää mieltä ja seikkailun halua! Reitin varrella mieleen saattaa tulla monenlaisia ajatuksia, mutta tärkeää on muistaa nauttia siitä mitä tekee! Urheiluhan on iloinen asia! 😉

* * *

Tässä alkaa olla viimeiset treenihetket käsillä ja olen kuluneen viikon yskinyt keuhkojani pihalle. Tänään uskaltauduin varovaiselle pyörälenkille. Tarkkailin sykkeitä ja kuulostelin oloa. Lenkki tuntui tosi hyvältä ja lenkki venähtikin 2,5 tunnin pituiseksi, sykkeet pysyivät maltillisesti alle 130. Mä tulisin hulluksi ilman liikuntaa, meinasin olla jo todella turhautunut ja äkäinen viikon treenaamattomuuden vuoksi. Nyt on hyvä fiilis, jaksaa huomenna paiskia töitä Kampissa Narinkkatorilla Urban Street Festivaleilla. Tulkaahan moikkaamaan!

Pyöräilyn etiketti

Olen huomannut pyöräillessä, että lajin sisällä on tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä, joita pyöräilijät noudattavat. Kuntosalien etiketistä ja sen rikkomisesta on blogeissa paljon kirjoiteltu, mutta mitä pyöräilyn etiketti pitää sisällään. Alle listaamani ohjeet pätevät ehkä paremmin maantiepyöräilyyn, mutta toki myös maastopyöräilyyn.

  • Moikkaa vastaantulijaa vasemmalla kädellä sormia nostaen. Kättä ei irroteta ohjaustangosta. Tähän voisin huomautuksena sanoa, että mua ei aina moikata, koska useimmiten en ole pukeutunut katu-uskottavasti pyöräilyyn tarkoitettuihin vetimiin, vaan tavallisiin treenivaatteisiin. Moikkaan silti sinnikkäästi vastaantulijoita hymyn kera. Jostakin luin, että moikkaamattomuuteen voi olla syynä myös liian hidas pyöritysnopeus, eli kadenssi. Kadenssin tulisi olla ainakin 90 pyöräytystä minuutissa.
  • Jos ajat porukassa, varoita takana pyöräileviä maaston muutoksista, joita letkan perässä ajava ei pysty itse havainnoimaan. Merkit näytetään yleensä sivulla aika alhaalla, koska ne näytettävät asiat ovat myös siellä maassa/tiessä.
  • Puhumalla/huutamalla varoittaminen on myös suotavaa. TIE! AUTO! KOIRA! OJA!
  • Suuntamerkkiä näytetään aina. AINA!
  • Käyttäydy hyvin ja huomioi kanssakisaajat/porukassa pyöräilijät. Tässäkin lajissa pätee auttamisvelvollisuus, kuten vaikkapa polkujuoksussa.

Fillarifoorumin keskustelusta lainattua:

  1. Aina on tarjottava apua, jos kohtaa tienvarrelle teknisen ongelman takia pysähtyneen yksinäisen pyöräilijän.
  2. Avusta on aina kieltäydyttävä, jos suinkin pystyy jatkamaan itse matkaa.
  3. Jos rengas on rikki, eikä ole paikkausvälineitä mukana, pitää kaikesta avusta kieltäytyä ja kävellä kotiin, koska on tyhmästi lähdetty matkaan liian vähin varustein.
  4. Kehä 3:n ulkopuolella moikataan kaikkia samaa lajia harrastavia. Lajittelu ulkonäön perusteella.
  5. Jos on seuran vaatteet päällä, niin ei tarvitse moikata, kuin seurakavereita.
  6. Karvajalkaiset sukkistelijat ovat teeskentelijöitä.
  7. Maantielenkille ei lähdetä reppu selässä.
  8. Työmatka on kilpailu.
  9. Jokaisen mäen päällä on kirimaali.
  10. Kaikkea netistä luettua ei tarvitse ottaa vakavasti.

Sellainen maailma se. 😀 Jostakin luin, että aina tulisi pyöräillä ajoradalla, mutta mä en varsinkaan kaupungissa uskalla. Saan usein kuulla ajavani väärässä paikassa. Pyörätiellä mulle sähistään, että aja autotiellä ja autotiellä autot tööttäävät tai katsovat vihamielisesti. Pyöräilijä ei kuulu näemmä mihinkään.

Asutusalueen ulkopuolella uskallan ajaa ajoradalla, JOS vieressä EI ole pyörätietä. Välillä ihmettelen Nuuksion suunnalla pyöräileviä, miksi he pyöräilevät autotiellä, jos vieressä kulkee vimpan päälle hyväkuntoinen pyörätie?

Mulla on jostakin syystä ihan kauheat antipatiat pyöräilyvaatteita kohtaan. Ne ovat vaan ihan sairaan rumia. Ymmärrän selässä olevan taskun käytännöllisyyssyistä, koska sinne saa varakumin ja evästä. Mutta miksi niissä paidoissa pitää olla t-paidan hihat? Tai jos on hihaton, niin sen pitää olla sellainen liivi. Yäh. Miksi vaatteissa on niin paljon isoja tekstejä ja logoja? Vaippahousut ovat ihan pakolliset, ellet halua kiljua lenkin jälkeen suihkussa kirvelyn vuoksi, ne mä hyväksyn, mutta en halua niihinkään mitään isoja tekstejä ja monenkirjavia raitoja. Onneksi nykyään on myös siistejä pyöräilyvaatteita, joskaan ne eivät varmasti ole oikeiden pyöräilijöiden mielestä oikeanlaisia. Kuvissa olevat pyöräilyvaatteet mä kelpuutan. 🙂 Yläosat ovat Craftin (molemmilla) ja kuvissa mulla on 2XU:n triathlonpöksyt, joissa voi myös juosta. Näiden housujen pehmuste on aika kevyt. Näissä en välttämättä lähtisi 100 kilometrin maantielenkille, mutta lyhyemmille maastolenkeille ovat ihan oivalliset, koska maastopyöräilyssä ollaan paljon myös irti satulasta.

Ps. Maastopyöräilykypärässä on lippa ja maantiekypärässä ei.
Pps. Pyörää ei nosteta pään yläpuolelle, ellet ole tyyliin maailman mestari tai voittanut Ranskan ympäriajon.
Ppps. Koska olen edelleenkin amatööri, voit täydentää listaa kommenttiboksiin. 🙂

*Pyöräilyvaatteet saatu

 

Pirunkorvessa

Tänään oli ensimmäiset viralliset maastopyöräilytreenit Heidin kanssa. Saavuimme iltapäivällä Peijaksen sairaalan pihalle, jossa meitä odottikin kaksi neonväriseen paitaan pukeutunutta miestä pyörineen. Siellä meitä odotti siis Atte ja hänen kaverinsa Juha. Atte oli suunnitellut meille huikeat tekniikkatreenit Pirunkorven pusikkoon, josta olen nähnyt mitä upeimpia kuvia Aten instagramissa.

Pienen tiepätkän jälkeen saavuimme keskelle tiheää havumetsää. Olin ihan haltioissani, nimittäin tuollaisia metsiä ei meidän suunnalta löydy. Juurakkoisia ja kivikkoisia polkua hetken rymyttyämme saavuimme pienelle kangasmetsäpätkälle, johon Atte oli virittänyt meille radan valmiiksi. Ensin harjoittelimme hiukan pyörän käsittelyä. Kiihdytystä ja pysäyttämistä pyörän melkein kokonaan kuitenkaan laskematta jalkoja pois polkimilta ja taas kiihdytys ja pysäytys. Yritimme harjoitella track standia, eli pyörän pystyssä pitämistä laskematta jalkoja maahan. Se oli vaikeaa ja pelottavaakin lukkopolkimien kanssa.

Sitten harjoittelimme keulimista molemmilla päillä – etupään nostamista ja perän nostamista. Treenien lomassa Atte kertoi meille pyöräkilpailun etiketistä. Miten kuuluu toimia, jos haluaa ohi (huutaa oikea tai vasen riippuen siitä kummalta puolelta aiot ohittaa), mitä merkkiä näytät, jos haluat pysähtyä (käsi ylös) ja että täytyy varoittaa kanssapyöräilijöitä vaikeista paikoista, kuten kuopista, sillasta, ojasta, isosta kivestä jne.

Tekniikkatreeneissä harjoittelimme myös pyörän päältä alastuloa vauhdista ja pyörän nappaamista kantoon kesken pyöräilyn. Tämä oli Heidin bravuuri. 😀 Lopuksi vielä kikkailimme puunrunkojen yli.

Tekniikkaopastuksen jälkeen vedimme rundia ympäri Vantaan upeita maisemia ja lopuksi kävimme kallioilla, josta olen nähnyt paljon Aten ottamia valokuvia, eli paikkaan, josta näkee Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradalle.

Oli ihan superhauskaa opetella uutta ja huomata, miten löysin sisältäni pikkupojan, joka oli aivan liekeissä pyörällä rälläämisestä. Maastopyöräily on tosi hauskaa ja siinä tyhjenee pää ihan totaalisesti kaikista ylimääräisistä ajatuksista, koska koko ajan on pakko olla hereillä ja havainnoida maastoa. Keskittymisen herpaantumisesta voi tulla rumaa jälkeä.

Harjoitukset jatkuu. Ehkäpä päästään vielä samalla jengillä treenaamaan uudestaankin? Tai ehkäpä ystäväni Ari ehtii joku päivä lenkille?

*Kiitos pyöräilyvaatteista 2XU Suomi ja Craft Suomi

200 kilometriä maastopyöräilyä viikonlopun aikana

Työkaverini kysyi minulta maaliskuussa, lähtisinkö elokuussa Saariselälle maastopyöräilykilpailuun. Vastasin samantien kyllä ennen kuin olin perehtynyt tapahtumaan tai maastoon tai edes kilpailun matkan pituuteen.

Seuraavaksi rupesin miettimään kenet saisin haastettua mukaan tempaukseen. Tässä vaiheessa tiesin jo, että Saariselkä MTB on pyöräilytapahtuma, jossa pyöräillään kolmena perättäisenä päivänä lähestulkoon 200 kilometriä. Fitness- ja sporttibloggaajia löytyy joka oksalta, mutta en tiedä montaakaan, joka pystyy edes harkita tuollaiseen suoritukseen ryhtymistä, joten ainoa nimi joka nousi mieleeni oli Heidi. Heidi on melkein yhtä pöhkö kuin minä ja sanoi heti, että “joo, lähden”.

Pyörien valitsemiseen ja sopivien löytämiseen meni paljon aikaa ja lopulta kävi niin onnellisesti, että ostin pyörän ihan itselleni. Ahh. Kävimme koeajamassa täysjoustoa, jäykkäperää ja vaihdoimme lukuisia sähköposteja. Vihdoin ja viimein viime viikolla saimme pyörät itsellemme ja pääsemme aloittamaan treenit ihan todenteolla. Vielä on reilu kuukausi aikaa hioa kunto kohdalleen.

Pyöriksemme valikoituivat Cube LTD SL:t. Olen nyt polkenut muutaman kymmenen kilometriä omalla maastokiiturillani ja ai että se onkin hyvä! Yhden rantareittien polkulenkin olen käynyt vetämässä ja totesin maastopyöräilyn aika haastavaksi, mutta hurjan hauskaksi! Sykkeet nousee tappiin jo jännityksestä.

Nyt mua suoraan sanottuna hirvittää edessä oleva koitos. Meillä ei ole kummallakaan kokemusta maastopyöräilystä, joten en osaa  yhtään arvioida kuinka paha rupeama meillä on edessä. Tapahtuman sivuilla kerrotaan, että reitti ei ole kauhean tekninen, mutta kilometrien puolesta voisin kuvitella, että ihan kevyestä rupeamasta ei ole kyse. Bonuksena tietysti ne tunturimaisemat.

Onneksi Atte Sakari lupautui jalomielisesti opettamaan meille maastopyöräilyä, joten ensi maanantaina pääsemme ottamaan tuntumaa maastoon ihan oikeasti. Pidän teitä ajan tasalla treenien etenemisestä. Pysykää kuulolla.

* * *

Pyöräilytapahtuman osallistumiset meille tarjoaa Saariselkä MTB
Majoitukset tarjoaa Santa’s Hotel Tunturi Saariselkä
Matkat kustantaa Evoke Energy