Neulontakoukussa

Innostuin syksyllä pitkästä aikaa kaivamaan puikot ja langat esille, kun halusin rauhoittaa tahtia. Neuloin aluksi jämälangoista muutamat lapaset, sitten tuttuun tapaan yksivärisiä villasukkia, myöhemmin vähän vaikeampia palmikkosukkia ja nyt joululoman aikana opettelin kirjoneulontaa. Oon aivan koukussa.

Aikana ennen blogia neuloin paljon ja tein muitakin käsitöitä. Käsityöt ovat jääneet älypuhelimien myötä, mutta nyt kaipasin juuri tuota neulomisen mukana tuomaa levollisuutta. Neulominen on rentouttavaa ja samalla palkitsevaa, kun näkee kädenjäljen.

Yllä oleva sukka on tehty tällä Novitan ohjeella.

Opin neulomaan ennen kun opin lukemaan. Teininä neuloin kavereille pipoja, sukkia ja kaulahuiveja. Myöhemmin neuloin lapsille vaatteita.

Muistan teini-ikäisenä harjoitelleeni kärsivällisyyttä neulomalla. Jos tein neuloessa virheen, tai silmukka putosi, mun teki mieli heittää työ nurkkaan tai vähintäänkin purkaa se kokonaan. Pakotin itseni purkamaan virheeseen asti ja tekemään kärsivällisesti työn loppuun. Tästäkin saa jotakin kummaa tyydytystä, kun saa tehtyä jotakin sellaista, mikä tuntuu vaikealta ja vastenmieliseltä.

Googlettelin joululomalla erilaisia neulontaohjeita ja lopulta kirjauduin Novitan klubiin, josta löysin paljon ilmaisia ohjeita. Tein joululoman aikana yhdet pitkävartiset kirjoneulesukat ja veljelle toiset vähän simppelimmät. Valvoin aamuyön tunneille, kun en malttanut lopettaa neulomista. Katsoin samalla dokumentteja ja neuloin.

Veli on tulossa Afrikasta käymään Suomessa, niin tein hänelle yllä olevat sukat tällä Novitan ohjeella.

Tekee mieli ruveta suunnittelemaan omia ohjeita ja mennä ostamaan lisää lankoja. Maltan kuitenkin vielä hetken, koska a) en voi tuhlata rahojani ennen kun tiedän, että saan sitä jostakin lisää, b) mulla on aika paljon jämälankoja.

En ole ehkä koskaan aiemmin kertonut, että ennen Endorfiinikoukussa-blogin perustamista minulla oli käsityöblogi.