Vinkit työmatkapyöräilyyn

Innostukseni työmatkapyöräilyä kohtaan on selvästi tarttunut teihin lukijoihin. Saan melkein joka päivä ainakin yhden pyöräilyä koskevan kysymyksen, joten ajattelin koota tähän postaukseen vastauksia kysymyksiin ja annan omat vinkkini työmatkapyöräilyyn. Aikaisempia pyöräilyaiheisia postauksiani voit lukea pyöräily-tunnisteen takaa. Moni tuntuu parhaillaan harkitsevan liittymistä työmatkapyöräilijöiden onnelliseen joukkoon ja punnitsee vaihtoehtoja pyörämallien välillä, miettii mitä varusteita tarvitsee hommata ja mikä olisi sopiva matka pyöräillä.

Tällaiset postaukset saattaa helposti antaa sellaisen vaikutelman, että hankintalista on aivan loputtoman pitkä ja niiden hankkiminen tulee kalliiksi. Älä kuitenkaan lannistu! Suosittelen mielestäni parhaimpia ja toimivimpia varusteita, mutta halvemmalla ja vähemmälläkin selviää. Kannattaa aloittaa työmatkapyöräily kesällä, jolloin varusteet eivät ole niin keskeisessä roolissa ja harjoitella työmatkapyöräilyn rutiinia. Jos innostut, niin voit vähitellen hankkia varusteita yksi kerrallaan ja aloittaa pyöräilyn ympäri vuoden.

Minä aloitin työmatkapyöräilyn kesällä 2010 Hobby Hallin halvalla pyörällä. Vähitellen olen kerännyt varusteita ja siirtynyt pyöräilykärpäsen puraistua parempiin pyöriin. Olen pyöräillyt 6-14 kilometrin pituista työmatkaa. Sopivaa matkaa on toisen puolesta mahdotonta sanoa, mutta sen sanon, että kunto kasvaa pyöräillessä nopeasti ja tähän jää koukkuun. Aluksi matkaa ja reittiä voi tunnustella polkemalla toisena päivänä töihin ja vasta seuraavana päivänä tuo pyörän kotiin.

Minkälainen pyörä on hyvä työmatkapyöräksi?

Pyörävalintaan kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Ihan ensiksi kannattaa miettiä minkälainen pyöräilijä olet? Tykkäätkö ajaa vauhdikkaasti vai leppoisasti? Minkälainen ajoasento tuntuu mieluisalta? Suosittelen piipahtamaan pyöräliikkeessä jututtamassa myyjiä ja rohkeasti koeajamaan erilaisia pyörämalleja.

Työmatkapyörä on aika kovilla, varsinkin jos pyöräilet sillä joka päivä ja ympäri vuoden, siksi pyörän hankinnassa ei kannata liiaksi pihistellä, vaan oikeasti panostaa laadukkaaseen kulkupeliin.

Minulla on useampi pyörä: mummopyörä, maastopyörä ja maantiepyörä. Talvisin ja lumisina aikoina pyöräilen maastopyörällä, johon vaihdan talveksi nastarenkaat. Maastopyörän paksut renkaat tuntuvat vakaammilta liukkaalla ja tähän vuodenaikaan kun pyöräteiltä ei ole vielä lakaistu sepeliä pois, maastopyörän renkaat pysyvät paremmin ehjinä. Alan kulkemaan maantiepyörällä heti kun sepelit on lakaistu pyöräteiltä pois. Mummopyörällä poljen silloin kun en halua hikoilla.

Pyörän varusteet

Minun pyöräni ovat melkolailla riisuttuja. Vain mummopyörässä on kiinteänä varusteena lokasuojat, tarakka ja soittokello. Muihin pyöriin olen kiinnittänyt soittokellot, mutta muita varusteita niissä ei ole. Parhaillaan harkitsen vakavasti lokasuojien hankkimista, koska tämä vuodenaika on se ikävin, koska rapa roiskuu. Esimerkiksi tänään olin yltä päältä mutakuorrutteessa ja hampaissa narskui sora.

Työmatkapyöräilijän pyörään suosittelen varusteiksi lokasuojia ja tarakan, jos haluat kuljettaa varusteesi runkoon kiinnitettävässä laukuissa. Tarvitset pyörääsi myös valot eteen ja taakse. Edessä kirkas yhtäjaksoisesti palava valo ja taakse punainen vilkkuva valo. Vilkkuvia valoja ei saa käyttää ja takana olevan valon tulee olla punainen. Sitten kun pyöräilet säkkipimeässä ymmärrät mikä merkitys valoilla on ja vilkkuvat valot vain vaikeuttaa etäisyyksien havainnointia. Valoihin kannattaa satsata, koska huono valo ei yllättäen valaise lainkaan. Toki se tuo hiukan turvallisuutta, koska sinut nähdään sen avulla paremmin. Suosittelen ladattavia lamppuja, koska se on vain helpompaa kuin pattereiden kanssa puljaaminen. Itse käytän pyöräillessä Petzlin otsavaloa, jossa on takana punainen valo. Sama lamppu soveltuu myös muuhun urheiluun. Otsavalon saa aseteltua mukavasti kypärän päälle.

Pyöräilyvaatteet

Vuodenaika määrittelee tärkeimmät kriteerit varusteille, mutta yksi tärkeä juttu ympäri vuoden on housut. Älä pyöräile parhaissa salitrikoissa, koska niihin kuluu satulan jälki. Pyöräilyyn tarkoitetut pehmustetut housut ovat ehdottomasti parhaat. Tällaisena märkänä ja kylmänä vuodenaikana kiskon pyöräilytrikoiden päälle vielä sateen pitävät tuulihousut. Näissä on sama juttu kuin trikoissa – pyöräilyyn käytetyissä tuulihousuissa ei enää huvita lähteä kävelylle, koska takapuolta koristaa satulan kuva.

Takki on myös tärkeä,  koska myös sen olisi hyvä olla tuulta ja vettä kestävä. Välikerroksilla pystyt säätelemään lämmittävyyttä. Tähänkään ei kannata uhrata sitä parasta takkia, vaan käytä pyöräilytakkina vaikka jotakin käytöstä poistuvaa kuoritakkia. Kadulta roiskuva rapa ei lähde helpolla pesussa ja vaatteet joutuu koville, koska pyöräilyvaatteita täytyy pestä usein.

Talvipyöräilyssä välttämättömiä varusteita on kengänsuojat, lämpimät hanskat ja kommandopipo.

Märkänä kautena arvostaa suuresti, jos työpaikalta löytyy kuivauskaappi tai -teline, jossa voi kuivattaa kastuneita vaatteita.

Reppu ja repun sisältö

Tavaroiden kuljettamiseen voi käyttää pyörän runkoon kiinnitettäviä laukkuja tai reppua. Repun on hyvä olla vedenpitävä tai tavalliseen reppuun saa ostettua sadesuojan, jonka avulla saa pidettyä repun sisällön kuivana. Repun sisälle suosittelen ostamaan varmuuden vuoksi vielä erillisiä vedenpitäviä pusseja, joihin voit laittaa puhtaat vaatteet ja muut suojausta kaipaavat varusteet. Näitä pusseja saa ostettua retkeilykaupoista. Käytän näitä kuivapusseja myös märkien uimavarusteiden kuljettamiseen.

Minun repussa kulkee aina tietokone, muistiinpanovälineet, puhtaat vaatteet, termospullo, juomapullo ja meikit. Pyyhettä ja pesuaineita säilytän pukukaapissa. Aikaisemmassa työpaikassa pukukaapista löytyi melkoinen arsenaali vaihtovaatteita, kenkiä, meikkejä ja jopa hiustenkuivaaja.

Muut varusteet & hifistely

Pyörässä täytyy tietysti olla myös lukko. Pelkkään runkolukkoon en luottaisi, vaan kannattaa ostaa myös jykevä ketjulukko, jolla saat kiinnitettyä pyörän rungosta pyörätelineeseen. Pyöräilykypärä on välttämätön pyöräilijälle ja samalla se on halpa henkivakuutus. Laita aina kypärä päähän. Tottuneella pyöräilijällä vauhti saattaa kiihtyä kovaksi. Kovassa vauhdissa kaatumiset ja onnettomuudet saattaa äkkiä olla hengenvaarallisia.

Nopeat lasit ovat rumat, mutta niillä on pointtinsa katupölykautena ja sepelien sinkoillessa silmiin.

Mä vaihdoin vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen pyörääni lukkopolkimet ja sen myötä ostin myös pyöräilykengät. Paluuta tavallisiin polkimiin ei enää ole. Pyöräilystä tuli lukkopolkimien myötä vielä asteen verran sporttisempaa ja työmatkan taittamiseen meni entistäkin vähemmän aikaa.

Itse rakastan seurata työmatkaan käytettyä aikaa ja vauhteja, joten sykemittari on aina ranteessa ja sykevyö viritettynä rintakehän päälle. Mulla on jokaisella matkalla kilpailu itseäni vastaan. No okei, ei aina. Usein mennessä ajan verenmaku suussa (kiire), mutta kotiinpäin ajelen rauhallisemmin.

Tutustu pyörääsi

Suosittelen lämpimästi tekemään mahdollisimman syvällistä tuttavuutta pyöräsi kanssa, koska kaikkiin menopeleihin tulee aina vikoja. Vaihteet takkuilee, rengas puhkeaa, pyörästä kuuluu omituinen ääni…

Opettele vaihtamaan puhjennut rengas, rasvaamaan ketjut ja tärkein: muista pestä pyörä säännöllisesti. Kerrostalossa asuvalle tämä pyörän pesu on aina hirveä urakka, koska joutuu samalla pesemään koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon.

Pyöräilyn etiketti

Pyöräilijöitä kohtaan kohdistuu usein ihmeellistä vihamielisyyttä ja pyöräilijät puolestaan raivoavat autoilijoille. Toivoisin, että kaikki tielläliikkujat huomioisivat muut kanssakulkijat. Huomioi aina tilannenopeus ja kiinnitä huomiota kulkuväylän kaistojen opasteisiin. Minä saatan ärsyyntyä rivissä kulkeviin porukoihin, jotka kävelee myös pyöräkaistan päällä. Näitä tilanteita varten pyörässä on kello, jota voi soittaa varoittaakseen tulostaan. Moni kävelijä ei huomaa ajatella, että takaa voi tulla pyöräilijä eikä autoilija osaa ottaa huomioon pyöräilijää, joka pölähtää näkökenttään kuin tyhjästä. Hymyile, ole kohtelias ja malta.

Varaudu yllätyksiin

Työmatkapyöräilijän on hyvä varautua monenlaisiin yllätyksiin. Rengas puhkeaa juuri silloin kun on kiire eikä pumppua löydy repusta, puhumattakaan mistään vararenkaasta. Jarrut saattaa lopettaa toimintansa kesken pyöräilyn. Päivän asuksi valitut housut saattavat revetä niitä pukiessa tai repusta ei löydykään rintaliivejä. Tai sääolosuhteet saattaa muuttua kesken päivän sellaisiksi, että pyörä saa jäädä telineeseen odottamaan. Ei ole kiva mennä kotiin julkisilla haisevassa tuulitakissa, mutta tämä ja monta muuta hilpeää kokemusta on koettu.

Kuljeta repussa tai satulan alle kiinnitettävässä pienessä työkalupakissa tärkeimpiä työkaluja, vararengasta äläkä unohda pumppua.

Muistinkohan kaikki? Jäikö vielä kysymyksiä? Kerro oma hauskin tai surkuhupaisin pyöräilyyn liittyvä muisto! 😀