Eräänä päivänä heräsin loistavalla tuulella hyvin nukutun yön jälkeen. Heräilin kaikessa rauhassa hiljaisessa kodissa. Söin aamupalaa, lueskelin päivän lehteä viivytellen ja fiilistelin lupaavasti alkanutta päivää. Päätin pukea kaapin värikkäimmän paidan ja rohkaistuin jopa punaamaan huuleni. Hyvä olo kumpusi syvältä. Lähdin päivän ensimmäiseen tapaamiseen varmoin ja pitkin askelein. Hymy oli herkässä ja ilo pulppusi minusta ulos. Tuona päivänä tuntui kuin olisin herännyt pitkästä horroksesta vihdoinkin eloon. Tunsin olevani aidoimmillani.
Tuona päivänä sain ennätysmäärän kehuja ulkonäöstäni, jonka johdosta jäin pohtimaan mistä tämä kaikki oikein johtui. Oliko se sitä, että uskalsin pukeutua värikkäästi? Johtuiko se punaisista huulista? Itsevarmasta olosta? Vai hyväntuulisesta olemuksesta?
Vastaavia päiviä ei ole usein, jolloin on noin kokonaisvaltaisesti hyvä olo. Mietin erityisesti sitä, voisiko jokainen päivä olla yhtä ihana? Voisiko siihen jotenkin vaikuttaa? Tuskin olen kahtena peräkkäisenä päivänä tai saman kuukauden sisällä kahtena sattumanvaraisesti valittuna päivänä kovinkaan eri näköinen. Päiviä erottaa tunnetilat ja olosuhteet.
Asiaa pitkään pohdittuani tulin siihen tulokseen, että ainakin kohdallani kauneus on mielentila. Tuona päivänä minulla oli hyvä olo kehossani, nahoissani, minuna. Se hyvä olo selvästikin huokui minusta ulos, sillä niin moni pisti asian merkille.
Pohdin myös omaa kauneuskäsitystäni. Mielestäni ihmisestä tekee kauniin ihan muut seikat kuin se ulkokuori. Ulkokuoren perusteella luodaan ennakkokäsityksiä ja mielikuvia, mutta se ei lopulta merkitse mitään. Kaunis ihminen on itsevarma, onnellinen, iloinen ja tasapainoinen, joka kohtelee muita ihmisiä hyvin. Kauneuteen ei tarvita meikkiä, ei kauniita vaatteita, virheetöntä ihoa tai muita ulkonäköä korostavia asioita.
Olisi ihanaa, jos jokaisen päivän saisi lähtemään noilla fiiliksillä käyntiin. Voisiko sitä jotenkin opetella? Auttaisikohan, jos aamulla sanoisi itselleen, että olet hyvä, pystyn ja osaan ja olet upea! Ja sitten vaan itsevarmana kohti uutta päivää. Olisipa se noin helppoa.
Tunnistatko tuon olon? Oletko tehnyt samanlaisia havaintoja kuin minä?
Uni on niin tärkeä. Juuri tänään samat fiilikset kuin sinulla tässä kirjoituksessa. Monta tuntia syvää ja hyvää unta. Aamulla olo mitä mainion. Eilen taas muutaman tunnin unilla olo karsea. Samat vaatteet ja samat meikit molempina päivinä. Tänään jumalatar. Eilen “noita-akka”. Totakin miettinyt, ja paljon, että miksi noita kokonaisvaltaisesti hyvän olon päiviä on niin vähän. Pyrkimys on niitä kasvattaa. Se tuntuu hyvälle omassa sisimmässä ja näkyy ulospäin <3 Hyvä kirjoitus. Punaa huulesi huomennakin 🙂
Juuri tänään viimeksi mietin tuota unen merkitystä, yllättäen huonosti nukutun yön jälkeen. Voisi pitää olo-päiväkirjaa. Ehkä siitä saisi kokonaisvaltaisempaa käsitystä asioiden vaikutuksesta oloon.